Hyvää joulunaikaa.

 

Rakkaan Himmu koirani kuvan myötä toivon jokaiselle hyvää ja rauhaisaa joulun aikaa.

Niin tyhjää on syksy ollut kun kaveri on pois, mutta pakko on mennä vaan eteenpäin. Miten voikaan pieni koira jättää niin suuren aukon arkeen. 

Joulun aika on usein läheisten kanssa olemista ja niin minäkin menen sitten tyttären luo jouluksi jonne tulee sitten toinenkin tyttöni. On kiva olla kaikessa rauhassa omaisten kanssa, vaikka menisi se joulu täällä kotonakin.

Jouluun valmistautuminen on paljon muutut mennesitä ajoista kumn oloi kiire ja hoppu. Monenlaiset  joulut mahtuu pitkään ikään. lapsuuden joulut ennen sotaa, sota-ajan pulajoulut, monet perhejoulut omen perheen kanssa. joulut kun kotiin tuli myös lastenlapset ja nyt sitten nämä joulut tyttären luona. Muistojen ketju on pitkä.

Marraskuu loppu puolellaan.

 ja joulunaika lähestyy voimalla. kauppojen tarjonata alkaa olla huipussan ja kiireiset ihmiset tekee ostoksiaan mietteliäänä.  Ei ole nyt oikein sellainen ostajan joulu, että siitä vaan, paljon miettimättä otetaan lahjoiksi sopivia tavaroita. Mekein on harkittava ostojaan. Aika ei ole niitänä parhaita ja tuleva aikakin mietityttää mitä vielä koemmekaan omien ostojen kanssa. Mutta onhan joulu niin paljon muutakin kuin lahjat. 

Nyt on mennyt jo melkein 4 viikkoa ilman rakasta Himmua.Miten voikaan pieni koira jättäää niin suuren tyhjyyden jälkeensä.  Mutta jatkettava on  vain eteenpäin Niin vahvana elää vielä  mukana arjen askareissa. Mukan joskus kulkee ja ajatukset usein vie siihen aikaan kun yhdessä näitä arkipäiviämme elettiin. Kävelyllä käyntikin on niin tyhjän päiväsita ilman Himmua. Muistot Himmusta on kyllä niin lohdullisia että miiden kanssa pääsee pahimman yli.

Mutta omasta vähän synkästä joulun ajan odotuksesta huolimatta toivon kaikille oikein hyvää, ihanaa aikaa. joulun valojen mukanaan tuomaa iloa pimeään syksyyn.

Syksy toi surun.

 

Eilen aamulla piti tehdä tuo vaikea päätös, himmun aika on päästä  pois. vain kaksi viikkoa  meni kun tyttö alkoi heiketä nopeasti ja nyt oltiin sitten tilanteessa että oli minun asiani päättää mitä teen, mutta ratkaisu oli kyllä raskas mutta tarpeellinen, En enään voinut katsoa tuota niin rakasta Himmua kun päivä päivältä heikkeni. Ei ollut kipuja mutta voimat oli aivan lopussa.

17 vuotta 7 kk Himmu sai olla kaverinani. Niin paljon nyt on ihania muistoja lohduttamassa pohjatonta surua. Saa muistella aikaa aina siitä asti kun Himmu kotiin kasvattajat tuli. meidän yhreiset retkemme  eripuolille lähimetsiä ja järveien rantoja.  Pieni koira  jätti suuren aukon arkeeni. 

Oma keskusasemani ottaa kovin raskaasti tämän asian mutta kyllä min ätästäkin selviän, Himmuhan rakasti kotipihan touhuja ja oli kaikessa mukana loppuun asti. Nyt on Himmun viimeinen leposija puutarhan rakkaassa paikassa.  Elämäni jatkuu ilman Himmua mutta e ivarmasti päivää etten muistaisi yhteisiä touhujamme. Himmu eli pitkän ja hyvän elämän, nyt sitten on aika nukkua ikiuntaan kyynelten kostuttaessa hautakumnpuaan.

Lokakuun mietteitä

 Niin on taas kesä jätetty taakse ja kohti talvea mennään. Lämmintä syksyä on vielä ollut vaikka välillä niin harmaata. aamukävelyllämme usein sumuisen harmaata joka sitten päivän mittaan vielä kirkastuukin. Ei vielä lyö kaksi mustaa kättä toislleen, sen verran on vielä päivällä' valoisaa.

Kukkkkkkat pääosin jo pois, vain jokunen kukka amppeleiden petunioissa vielä on, niitä vaan ei enään  viitsinyt edes kuvata, sen verran jo on kuitenkin kunnon kukinta ohi.

Syksyinen on pihamaakin ikkunasta ulos kuvattuna. Vielä riittää hommaa saada kaikki tammen lehdet siivottua pois ennen lumentuloa ellei sitten yllätä tulollaan ennekuin kaikki on pois.

Meillä on vähän erilainen syksy nyt, kun Himmun elämä alkaa hiipua. ikä alkaa tyttöä rasittamaan. vielä jaksaa pikku lenkkejä tehdä ja vielä seuraa kovasti mitä milloinkin teen, mutta kaikki rauhalliset hetket nukkuu. On niin vaikea ajatella hetkeä kun ei Himmua enään kaverina olisi.  mutta kyllähän sen jo järkikin sanoo että pitkään olen saanut kaveristani nauttia. Nyt jo 17 vuotta  ja 7 kuukautta on Himmulla ikää. Se on aika paljon koiralle jo. Mutta nyt mennään päivä kerrallaan ja nautitaan yhteisistä hetkistä niin kauan kuin niitä meille annetaan.  Yhdessä me vielä tulppaaneita maahan laitettiin, Himmu seurasi kokoajan että varmasti tulee oikein laitettua, onhan se kaikki nämä vuodet ollut minun pikku puutarhurini.

Näillä mennään eteenpäin yhdessä nyt vielä' ja toki toivon että vielä pitkään jos vain Himmun kunto kivuttomana jatkuu.

Hyää' syksyn jatkoa kaikille!

Muutama syyskuva

 Kesän kukat alkaa olla loppusuoralla, pitkään nyt on saanut niitä pitääkin kun ei ole halla vieraillut. 

Tämä ei ollutkaan kukka vaan eilen iltainen kuutamo.

Samettiruusu pusj´kat ovat niinvaltavan suuria  ja vielä kukkivt ellei tule hallaa.

En muista näin köyhää perhos kesää, mutta tuon yhden sentään eilen sain kuvattua, Huono kuva mutta siinä se on, amiraali.

Ja kappas toinenkin yhtä huono kuva tuli mukaan.

Syyskuu

 

On aamu, kello on kuusi, nousen ylös niinkuin niin tuhansina aamuina. lähden alakertaan ja matkalla mietin miksi oli niin hiljaista.  Swe jäi vaivaamaan mieltäni miksi oli niin hiljaista? palasin takaisin yläkertaan katsomaan onko jotain vialla.

Siitä aamusta on nyt, tänään 18 vuotta. kun pääsin ylös selvisi aamun hiljaisuus. Elämänkumppani, rinnalla kulkija oli jättänyt tämän maallisen vaelluksen. Oli nukkunut pois hiljaisuudessa.

Hetki kun asian totesin on vieläkin tuoreena mielessä. Se oli elämän pahin hetki.  Olin hetken jonkinlaisessa sumussa, en voinut ymmärtää mitä on tapahtunut. Vielä edellispäivänä reipas ,  Monenlaisia puuhia pihassa tehnyt  mies oli pois. hetkeen en tiennyt mitä tehdä kunnes soitin hätänumeroon ja sitä kautta asiat lähti eteenpäin. jonkin ajan jälken aloin soittamaan lapsille surusanomaa. isä on pois, ne puhelut eivät unohdu varmaan koskaan.  Tänä aamu, tänään tuo taas kaikki muistot mieleen.  Elämän arvaamattomuus , käsittämätön lähtö.  askarruttaa yhä vielä hetkittäin. 

Tasan puolivuotta myöhemmin tästä ikävästä aamusta syntyi maailmaan hyvin pikkuinen koiranpentu josta tuli minun Himmuni, ja yhä vielä on tuo pikkunen ilon tupoja kaverinani. Yhä kuljemme yhteistä matkaa. vaikka sen tiedän ettei enään pitkä voi olla yhdessä kuljettu matka niin iloitsen jokaisesta päivästä jonka vielä saamme yhdessä olla. Saman päivänä on siru  ja ilo.

Elokuu

 Niin on elokuu menossa kohti loppuaan komean kuutamon myötä. Elokuun loppu siirtää meidät vähitellen syksyyn vaikka ei sitä nyt ihan uskoisikaan kun mittaria katsoo päivisin.

Vielä pitää tallentaa v'h'n kukkia muistiin elokuultakin. Kukkakesä on ollut runsas, monet kukat viihtyneet erityisen hyvin. Jokainen kesä on vähän erilainen ja hyvä niin.

Näitä nyt tuuli riepottelee ja lujaa.

Valkoiset daaliat eivät kyllä ehdi kunnolla kukkimaan.

Nämä daaliat vähän paremminkukassa kuin nuo valkoisr.

Puuliljan yksi oksa.

Kirjavuutta kukkamaalla.

Valkoiset isolellot, vasta istutettuja.

Huhuu, missä olette perhoset?

Yleiskuva isolta kukkamaalta.

  

Ja petuniat vieläkin.

Toivottavasti ei nyt sitten kovin aikaisin tule halla vierailulle, saisi muuten vielä nauttia kukista pitkään. Mutta onhan siinä useasti ji syyskuun alkupuolella halloja jotka jo arimmat kukat nitistää. Mutta niillä ilmoilla sitä on mentävä mitä meille annetaan. Toki hallaa voi torjua erilaisin konstein mutta taitaa jäädä tekemättä.

Heinluun helteessä.

 Nopeasti on kesä mennyt, jo heinäkuukin loppuaan lähestyy. vaihtelevia ovat säät olleet mutta lämmintä on ollut. ja nyt muutama hellepäivä taas. Kukat ovat osa etuajassa kun syysleimutkin osin täydessä kukassa jo heinäkuussa. Kuunliljat, nuo elokuun kukkijat jo kohta ohi on kukinta. Iloa kukista n ollut paljon ja vielähän se kestää. Se vaan on niin mahtavaa!

valitettavasti joitain kuvia on tuplana ja jostai nsyystä en onnistunut niitä poistamaan.

kesäkuu loppuu myös kukkiin niinkuin alkoikin