Kesä jatkuu

Ainakin kukissa sen mukavasti huomaa. Myöhään kylvetyt hajuherneetkin ehtivät kukkaan, vaikka arvelin, että voi niinkin käydä etei ehdi ollenkaan kukkimaan

 Aika makee hajuherneen kukka

 Erikoiset värit tässäkin

 Kuin myös tässä

Sitten puhdas punainenkin. Sinistä ei vielä näkynyt.

 Liekehtivä rakkauskin leiskuu

 Nyt nämä päivänliljat kukkimisvuorossa

ja toki Himmukin hommissaan, etsii joskus hautaamaansa ties mitä aarretta.

Kuinka onkaan saanut iloita tänä kesänä monien kukkien loistavasta kukinnasta, muutama jo hävinneeksi luulemani liljaakin noussut uudelleen esiin ja jaksnaneet jopa varren, pari saada kukkimaankin. Siitä ne varmaan jaksaa nyt sitten taas vahvistua ja tulevina kesinä lisääntyä uudeksi puskaksi. Ja nuo kehäkukat , niitä on kohta joka välissä, viimevuotisista itse kylväytyneenä täyttävät osan kukkamaasta, paikoissa joista ne on pakko ottaa pois muiden tieltä. Muutama täytyy jättää syksyn kukiksi, sitten ovat arvossaan kun muut alkaa vähenemään.

Kohta alkaa elokuu. nopeasti on kesä kääntymässä syyspuoleen, mutta vielä on kesää jäljellä. Monenmoista vielä on tehtävänä ennenkuin kaikki on taas valmiina odottamaan seuraavaa kesää. Mutta monta iloa vielä on odotettavissa, vielä tulee uusia kukkia kukkaan, vaikka jo osan on saanut poistaakkin toisten tieltä. On se vaan mahtavaa, kun on nää eri vuodenajat.  Talven lumet ja pakkaset, kevään herääminen, kesän täyteliäisyys ja syksyn ruska. Kaikki vuorollaan. Kaikista vuodenajoista voi nauttia, kustakin tavallaan.

Helle näännyttää.

No ei kai sentään, muuten ei vain tahdo jaksaa tätä kuumuutta. Pian ne helteet lähtee ja saa alkaa valittaa kylmiä, niinhän se menee.

 Tuollainen hirmuinen otus nousi ylös kasvimaalta kun kävin vähän haraa siellä heiluttamassa. vaikka otus ei ole tuon isompi, siihen sopii jos jonkilaista erilaatuista kiveä. On kyllä aika hauskan näköinen ja talteenhan se piti ottaa. Muutenkin aika herkästi kivi lähtee taskuun ja tarkempaan tutkiskeluun sitten kotona. usein on hyvinkin hauskoja osumia niissä. Säilytän niitä aikani ja sitten ne vain häviää, en aina muista minne olen tallettanut niitä.

Hienoa hellepäivää kaikille joita helle taas hellii. Pitäs vain yrittää nauttia tästä, mutta kun tuo pumppuasema pistää vastaan. Mokomakin.

Nimi pikkumiehelle

Eileinen meni ristiäisten ja kodin siunaamis juhlassa. Nuoret viimetalvena ostivat ja kunnostivat tuon talonsa, jossa nyt sitten saimme viettää perheen toisen lapsen ristiäisiä ja kodin siunaamisen juhlaa. Kun perheenäidin kummisetä sattuu olemaan pappi, on aina tuttu mies toimittamassa nämä toimitukset ja nyt sattuikin hänelle kovin mieluisa kastetilaisuus, kun sai itselleen täys kaiman ja hän todella iloitsi siitä

. Tässä tämä juhlan sankari, pikkuinen Mauri Antero Joka nukkui koko kasteenajan ja vielä pari tuntia ylikin, mitään välittämättä ympärillä hyörivistä ihmisistä. meitä isomummujakin oli paikalla kolme kappaletta mutta ei enään ole yhtään isopappaa. vain lähisukua oli paikalla, mutta siltikin meitä oli kivankokoinen porukka.

Isosiskoa alkoi yhdessä vaiheessa vähän väsyttää ja suututtaakin, kun ei oikein saanut kaikkea mieleistään touhuta. Nopeasti meni suuttumus ohi ja sama iloinen elämä pääsi taas valloilleen. Tyttö on juuri siinä ihanassa iässä kun oma tahto alkaa vähitellen heräämään. Hänkin jaksoi sitten tuon pikku suuttumisen pois laskien, olemaan niin energinen ja iloinen, jokaisen kaveri, mutta rakkain kaikista on oma täti, heidän välillään on jonkinlainen side, jonka aistii selvästi kun noita kahta katsoo. Tätikin on vielä nuori ja koko Siirin elinajan päässyt paljon olemaan hänen kanssaan.

Kun sitten lähdettyämme kohti kotia lähti myös Siirikin mukaan, mummun kyytiin ja sitten tänään tädin ja mummun kanssa Särkänniemeen possujunaan ja kahvikuppiin vähän vauhtia saamaan. Ei tarvinnut kuin sanoa, lähteekös Siiri mukaan, pisteli tyttö kohti mummun autoa hyvin päättäväisen näköisenä. Päästyään omalle istuimelleen uni tuli heti, eikä ihme, niin täyteliäs oli hänenkin päivänsä.

Enhän olisi minä ellen myös heidän kukkiaan olisi kuvannut. Tähän angervoon ihastuin, kun itsellä on vain valkoista. Varmaan ensikevään tilauksista löytyy tuonvärinrn angervo

Sopisi hyvin valkoisen kaveriksi!

Tätä päivää

voi miksi noita kukkia pitääkin olla niin monenlaisia, että aina jää osa varastoon.

Liljojakin yhä uusia puhkeaa kukkaan

Yksi kesän kohokohta

Eilen sai tämä mummeli mieluisia vieraita, tuli nuo molemmat pojat perheineen, jotka silloin kuukausi sitten saivat nuo pikkuiset pojat ja vielä lisäksi nuorin tytärkin ja miehensä kävi katsomassa näitä suvun uusia tulokkaita

Tässä ne molemmat pötkylät, toinen niin rentona ettei maailman meno yhtään häiritse  Toinen vähän katselee missäs sitä ollaan

No niin, piti tässä meidän näyttää. miten jo päätä kannatelaan, muttaeipä nyt viitsittykkään, eihän kukkokaan käskien laula, eikä me pojat päätämme nosteta.

Toisen pikkumiehen isosisko, vähän tuli kokeiltua isotädin sandaaleita, mutta isot oli,. jääkööt siihen.

Isomummukin sai pienen syliinsä, kyllä oli mikava häntä siinä hyssytellä

Siinä sitten toinen jo kotiin lähdössä.

 Voi miten ihanaa oli nähdä molemmat yhtaikaa ja viettää mukava iltapäivä näiden rakkaiden kanssa. ja pikku Siiri, aivan ihana pikkuneiti, Kaikkien silmäterä joka hellästi hoitaa pikkuveljeä, mutta hämmästys hänelle oli, kun tuleesaan huomasi mummun luona olevan toisenkin vauvan. Ihmetystähän toki siitä riitti, kun niin samankokoinen oli kuin oma pikkuveli, joka sai helliä sipaisuja päähänsä ja huolella peittoa laitettin pienen päälle.

ja mitä tekikään Himmu, voi sitä huolen määrää kun jompikumpi äänen päästi, heti oli valpaana menossa hoitamaan pikkuisia, ei voinut oikein ymmärtää mitä nämä olikaan ja vielä kaksin kappalein, mutta huoli oli kova. Piti jo sitten viedä ulos ettei ihan mennyt sekaisin kovasta huolesta. Päästeli niin kummia ääniäkin etten ole koskaan ennen kuullut, oikein sellaisia kunnon kiljahduksia tuli, kun oikein hätääntyi. Siiri sitten olikin ihan eri juttu, kun oli isompi ja osas leikkiäkkin Himmun kanssa. Ei siitä tarvinnut niin huolta kantaa.

Ja minä itse sitten nautin nuorten läsnäolosta. Oli mahdottoman mukava päivä kaikkineen, mutta pakko tunnustaa että illantullen väsymys kyllä tuntui, niin minulla kuin Himmulla.

Sateenkaaren alla

Kyyneleiset kukat

Eilen avautuivat nuo tummanpunaiset liljat kukkaan ja sai heti sadetta niskaansa

Samoin nää tänä aamuna avautuneet keltaliljat, eivät säästyneet nekään sateen tervehdykseltä kukillaan

Kyyneleitä vierii ruusunkin poskilla

Kuin myös tämän vasta-auenneen maanpeittoruusun suloisilla poskilla kyyneleet asustaa.

Ovatko sitten ilon vai surun kyyneleitä, sitä en tiedä.

Kyyneleet näkyy paremmin, jos kuvan napsauttaa isommaksi

Kovin on nyt sade meitä täällä muistanut. Paikat on todella märkiä. Kävin kasvimaalla, mutta ei voi mitään siellä tehdä. maa upottaa jalkojen alla. Nyt ei tarvis kastella yhtään mitään. Nytkin hyvin mustat pilvet taivaalla, mutta tällä hetkellä ei nyt juuri sada jos ei paljon muutenkaan.

Ystävien vierailu

Kesän mittaan olen saanut nauttia ystävieni vierailuista. Miten paljon ne tuokaan iloa tähän yksinäiseen elämään. On aina ihan odottaa tulijoita, mutta haikeaa sitten erota taas. kiitos ystävät ilonhetkistä elämääni!

Eiliset vieraani toi nuo ihanat tuomiset tullessaan, otin niistä kuvan muistokseni ja sitten ajattelin jakaa ne teidän muidenkin kanssa.
En toki tuliaisten takia nauti ystävien vierailuista, mutta jää kyllä kieltämättä kivat muistot. Kun sitten syksyn ja talven pimeissä sytyttelen kynttilöitä, saan ilolla ajatella kunkin kauniin muiston antajaa.

Omat reissaamiseni on nyt jääneet vain kauppareisuihin ja lasten luona vierailuihin. paljon tuo pikkuinen Himmu sitoo kotiin jäämään, ei aina viitsi vaivata toisia sen hoitajaksi enkä kovin pitkälle viitsi muutenkaan tuolla ikivanhalla autollani enään lähteä. Ja vaikka käytän ehkä välillä Himmua tekosyynäkin lähtemättömyyteeni, niin taitaa kuitenkin olla niin, että se suurin este olen itse, ei enään niin huvita lähteä minnekkään kotoa. Se vanhuus kait sen sitten tekee.

Mutta iästäkin huolimatta nautin näistä vierailuista suunnattomasti ja toivotan tervetulleeksi kaikki teidät, joiden vierailua vielä saan tänä kesänä odotella! Ihanaa, ystävät!

Sataa,sataa ropisee

ja helle hellitti. vesikö vei mennessään. Mutta eilen kuitenkin taas uudet kukat olivat kuvattavana, onneksi, nyt ovat taas kovin surullisen näköisiä.

Arvatkaas, miltä tämä sateen nyt runtelema lilja nyt näyttää. Ei ainakaan tältä.

Tältä kukalta odotan paljon. keväällä tilasin en niinkään kukan kauneuden kuin sen takia, että sanottiin keräävän perhosia hyvin. Sitä ei nyt sitten vielä tiedä. kun ensimäinen kukka on auki. paljon on kyllä nuppuja.

Kaunis on tämäkin kukkiessaan, nyt vaan makaa maata vasten koko komeus

Vähän sinisävyä lisää

Tämä kitui kasvupaikallaa vuosia mutta jostain syystä nyt sitten innostuikin kasvamaan kunnolla

Näitä samettiruusuja jaksan kyllä ihmetellä. kun olivat istuttaessa kovin vaivasia, kun tuolla melko pimeässä ja keväällä kylmässä mökissä niitä kasvatin, Nuput vasta oli latvoissa maahan laittaessani.

Kyllä kannattaisi äitiä uskoa vielä näillä vanhoilla päivilläänkin ja muistaa opit joita antoi kun vielä olin pikkuinen tyttö-. Äidin ohje, yksi nnistä, oli, että älä jätä huomiseksi sitä, minkä voit tänään tehdä. No, eilen hääräilin pihassa kovasti ja katselin kyllä mansikka maatakin, että pitäisi nekin vielä noukkia. En sitten muka jaksanut ja jätin aamuun sen sitten. Sain sitten vesisateessa noukkia, poishan ne oli otettava ettei home iske. ovat erittäin herkkiä homeelle käsittelemättömät mansikat. Sain ne noukittua aikamoisessa sateessa ja heti sitten sadekin hetkeksi taukosi. Jaa-a, kuinkahan monta hyvää neuvoa äiti aikoinaan antoikin, lienenkö sitten niitä kaikka edes noudattanutkaan vuosien varrella.

Noista äidin neuvoista sitten ajatukset hyppäsi sinne lapsuuteen muutenkin ja muistelin kirjaa joka aikoinaan merkitsi minulle paljon. niin moneen kertaan sen luin, että vieläkin muistan siitä alun ulkoa. Se kirja, Pikku Petra, oli niin vaikuttava minun pienessä mielessäni, kun tuo Petra joutui huutolaisena suureen taloon, jossa isäntä oli juoppo ja sitten aikojen kuluessa Petra sai hänet raitistumaan ja hänen elämässään oli sitten onnellinen loppu alun kurjuudesta selvittyään. En vieläkään ymmärrä miksi se kirja teki minuun silloin niin lähtemättömän vaikutuksen. Tilasin sen sitten kaukolainauksena Tampereelta mutta hohto oli kyllä hävinnyt, ei enään tehonnut. Samantapaisen vaikutuksen silloin teki myös Iiris rukka. ja yleensä kaikki kirjat joissa oli iloa ja surua. Kyllä olisi ihanaa jos vielä saisin jatkaa lukemista nykyisen nyhjäämisen jälkeen, nyt en pysty kuin muutaman sivun kerralaan lukemaan, se haittaa harrastusta

Tänä aamuna.

Lähdimme aamun lenkille kohti rantaa. halusin Himmun pääsevän uimaan.

Siinä sitten ensin piti katsella järven kasveja vähän laiturin molemmin puolin

Tässä aika tukkoiseksi on ranta kasvanut.

 Ja Himmukin vielä miettii tuota uimaan menoaan. Mutta hups, siinä se nyt on kuin uitettu kissa vaikka koira onkin. Väkisin olisi sitten pitänyt tuohon hiekalle päästä itseään kuivattelemaan. Vain pikkuinen nenä ja korvat näkyi järvestä kun ui.

ja Hm. kun sitten takaisin pihaan tultiin, en sitten millään saa itseäni pois kuvaamatta noita ruusuja. ne vain on niin ihania.

Noissa vaaleanpunaisissa on nuppuja ihan kasapäin

joskin myös näissä tummemman punaisissa.

Tässä vasta nupulla tänäkeväänä istutetuista ruusuista. Kovin tummalta näyttää. kiva jäädä seuraamaan sen aukeamista.

Harmikseni näin kirvoja ruusuissa joten apua on annettava tänään etteivät tuhoa nuppuja syödessään.

Nyt on kovin lämmin aamu. Onneksi työohjelmassa on nurmikoiden ajoa tänään, kyllä siellä koneen päällä jaksaa istua helteelläkin, mutta sitten pitäs myös toista konetta kävelyttää ja se sitten on vähän hikisempi homma. onneksi sitä ei ole välttämättä paljon   mitä sillä koneella ajan.

 Tässä tuo eilen vielä nuppuna ollut ruusu nyt auki. Ei niin tumma ollut mitä nuppu näytti, mutta kaunis on silti.

Heinäkuun alkua

Ja uusia kukkijoita.

Ruusupenkin ensiruusu tänä kesänä. Siitäpä se alkaa!

Keisarinkruunut päivänliljoen seassa

Ja lähikuvassa

Petunia amppelissa

Mekin jo aloitellaan!

Monivuotise vaaleanpunaiset neilikat

Ja samat valkoisena

Jaloritarinkannuksetkin aloittelevat.

Myös ukonhattu on jo osittain kukassa ja varjolilja puska parhaimmillaan, mutta sade oli vähän pahoinpidellyt sitä, mutta varmaan vielä nouseekin siitä

Monenlaiset liljat vielä odottavat onneksi vuoroaan ettei ihan lopu kukat. Osa on kukkinut normaaliakin aikaisemmin,

Taas jaksaa kukkia hoidellakkin välillä kun helteet himan tai oikeastaan kovasti jo hellitti. On taas helppo hengittää ja voimat palaa. Ihanaa!

Mansikoitakin jo saa poimia ja osa jo pakkasessa talvivarastoksi. Mitä me tehtiin ennen, kun ei ollut pakastinta? Keitettiin sokerista ja marjoista hilloa pitkät purkkirivit. Niin olen minä tehnyt ennen kuin -70 luvulla sain ensimäisen pakastimen. paljon on kaikki säilöminen pakastimen myötä muuttunut, helpottaakin ainakin marjojen kanssa aikalailla.