sunnuntai 13. huhtikuuta 2025

Huhtikuu.

 VÃĪhÃĪn erikoinen on huhtikuu ollut. vÃĪlillÃĪ liiankin lÃĪmmintÃĪ ja sitten pakkaset ja lumisade palasi mennen nyt taas ohi sitten. Nutta erikoisinta o nse ette ikoskaaan tÃĪmÃĪn liki 60 vuoden aikana minkÃĪ tÃĪÃĪllÃĪ olen tÃĪÃĪllÃĪ asunut ei ole KevÃĪÃĪn airueet, krookukset kukkineet Toki paras kukinta on vielÃĪ esessÃĪ pÃĪin mutta alkua nyt kuitenkin nÃĪin varhain.












NÃĪmÃĪ tuo iloa kevÃĪÃĪstÃĪ kevÃĪÃĪseen, Aina sama tunne kevÃĪÃĪn tulosta on kukkien myÃķtÃĪ. VielÃĪ saa jonkun aikaa odottaa onnistuuko ne viisi tulppaania, viimeiset, missÃĪ Himmu oli kaverina. mehÃĪ naina yhdessÃĪ nÃĪitÃĪ hommia tehtiin. Viime syksynÃĪ vain nuo viisi ensimÃĪistÃĪ' Himmu jaksoi olla mukana, sitten meni rappusille istumaan ja sieltÃĪ seurasi touhujani, ei enÃĪÃĪn tullut mukaan koko aamuna minkÃĪ ulkona olimme. Jos ne onnistuu, otan ne kukinnan jÃĪlkeen ylÃķs ja syksyllÃĪ istutan ne Himmun haudalle.

NÃĪillÃĪ nyt mennÃĪÃĪn tÃĪtÃĪ huhtikuuta ja odotellaan miksi nuo sÃĪÃĪt vielÃĪ muuttuu, joko nyt pysyy lÃĪmpÃķisinÃĪ.