Kevättä kohti.

Vielä meillä peittää paksut hanget kukkamaita, mutta mielessä ne jo ovat ihan päivittäin ja niitä odotellessa piti ostaa vähän kukkivia tänne sisälle, ettei aika odotellessa käy liian pitkäksi.

 Suloiset Sant pauliat tuo iloa pitkään, jos vielä ilestyy kauppaan erivärisiä niin sitten vähän lisää niitä vielä.

 Joulun orkidea jaksaa yhä vaan iloa tuoda runbsaalla kukinnallaan.

Pikkku pelakuut jatkaa kasvuaan. Hyvin ehtivät kesäksi kukkimaan.

Kylvät on vielä kovin vähäisiä. Noiden pelakuiden lisäksi en ole kylvänyt kuin purjot jotka nyt hyvässä kasvussa. En edes tiedä saanko ne maahan mutta varmuuden vuoksi kylvin kuitenkin.  Toivon toki saavani ne kasvamaan kun entiset kuivatut ihan lopussa ja kun tykkään niitä niin reippaastai lisätä keittoihin. Olisi hyvä että aina olisi kotona valmiina

Eilinen ihana aamu auringon paisteineen on taas muuttunut harmaaksi, paksut pilvet ennustaa sadetta, varmaan kuitenkin vetenä kun kerran useita lämpöasteita luvassa. Vesisade söisi lunta tehokkaasti pois vaikka eihän nyt ole vielä mikään kiire lumilla, ollaanhan vasta maaliskuussa, mutta jos kuukauden päästä jo uskaltais toivoa oikeaa kevättä.

Himmun päivä

Tänään on Himmulla juhlaa. Tuo pieni rakkauspakkaus täyttää jo kokonaista 12 vuotta. melkein yhtä vanha on tuo rakas lelu, ikätoverit vanhenee yhdessä. Tänä aamuna otettu kuva kun juuri on käyty ulkona ja palattu sitten vielä aamulevolle.

Mikä elämäni rikkaus tuo pikku koira onkaan ollut kaikki nämä vuodet. En päivääkään Himmun kanssa vietetystä ajasta vaihtaisi pois, eikä mitkään sanat riitä kuvaamaan tätä meidän yhteistä aikaa. Se vaan on niin rakas.

Suuri kiitoa Himmun kasvattajalle, kun silloin aikoinaan uskalsit luottaa ja sain HImmun tänne. Vaikka olinkin jo silloin niin vanha että ajattelin ettet uskalla enään niin vanhalle sitä luovuttaa, ja mitä vielä mikäs vanha minä nyt silloin olin, 12 vuotta sitten. No, pikkuisen vanha toki jo silloin olin.

Voi sitä hetkeä kun toin Himmun kotiin ja menimme pihaan kävelemään ja naapurista kaksi miestä tuli tuota ihmettä katsomaan, Himmu kiirehti minun turviini, niin nopeasti otti minut omakseen. Muutamassa tunnissa.

Ihan sitten leivoin eilen pullaa, pitäähän nyt Himmun juhlapäivänään herkkua saada, kun ei sille nakit ja muut makkarat juurikaan kelpaa niin tuore pulla on niin hyvää, en sitä nyt paljon anna mutta kuitenkin senverran että mieli on hyvä. Jo illalla, juhlan aattona sai muutaman murusen.

Onhan tuo pikku pelakuukin kasvanut taas sitten viime kirjoituksen. Saan kasäksi monta kukkijaa niistä

Oikein hyvää maaliskuun jatkoa!