Ihanaa kesää.

On se nyt ollut ihan täyttä kesää, mutta hm. ensiviikolla sitten taas melko kylmää, ei niin kivaa.

Uusia lajeja puhkeaa kukkaan joka ainut päivä. Kohta voi jo taimetkin istuttaa maahan, kunhan näkee onko tulossa ne kuuluisat kesäkuun alun hallat.

Viimesyksynä istutetut vähän erilaiset tulppaanit sentään suostuvat kukkimaan. Harmi kun olen nimilapun heittänyt pois. Tämä oli hintava laji, en raaskinut ostaa ennekuin olivat puolihintaan.

Tämäkin on viimesyksyn istutuksista. Niitä tulee onneksi useampi, vieressä ollut toinen laji muumioitui kevään kylmässä, nousi paljon ennen muita kasvamaa

Jumalten kukatkin aloittelee.

 Sammalleimut näytti ihan kuolleilta, mutta kukkimaan alkoivat joten hengissä ovat

 Patjarikko on kohta täydessä kukassa

Kullerotkin säilyneet Ei onneksi kovin monia lajeja ole kokonaan hävinnyt, osa kituu mutta selvinnee kuitenkin.

Muistiin kuvia

Saapi sitten ensikeväänä taas verrata milloin ovat tänä keväänä kukkineet.

Tuosta punaisesta tulppaanista en vain saa kaunista kuvaa, yrittänyt olen usealla tavalla mutta kauneus jää piiloon. Kukka, joka ei koskaan ennen ole kukkinut. Joitain vuosia sitten ne istutin ja keväällä niissä oli vain lehden huituvat, kukkamaata peratessani sitten heitin ne mokomat nurmikolle, siellä ne juurtui maahan ja osan nostin sitten viime syksynä takaisin kukkamaalle ja tuo yksi on jäänyt tuonne koloonsa kasvamaan. Ne muutkin on nyt pulleilla nupuilla joten nyt saan niistä sitten iloita, vihdoin ja viimein. Tuo keltainen narsissi kukkii nyt kovin huonosti, ne on niin isoja ja painavia kukkia että harvoin pysyvät pystyssä kun taipuvat kohti maata. Palloesikot oli menehtyä, mutta on niissä sentään vähän henkeä, jospa sitten ensikeväänä taas parempia.

Siinä sen tulppaanin pulskat nuput, kohta aukeaa nekin. Alppiruusuun aukeaa kukkia lisää joka päivä. Ja esikotkin pikkuhiljaa piristyvät.

Viinimarjoissa on kukkia ihan älyttömät määrät ja pölyttäjiäkin puskat pullollaan, senpäiväinen suhina käy niissä. Ja tuomipihlajakin alkaa kukkiaan aukomaan. Kyllä muutamassa päivässä on tapahtunut paljon.

Ja niinhän minun piti tuo kasvimaahomma jo jättää muille, mutta mitä vielä. Eilen sain maahan sipulit, piti niin vähän niitäkin laittaa mutta kun istukkaat oli niitä pikkuruisia niin alaa tuli ihan turhan paljon. Valkosipuliakin laitoin jonkunverran. Tänään sitten heti aamusta jatkoin ja sain nyt maahan porkkanat, punajuuret, herneet ja salaatin. Jätin vielä tilaa tillille jonka kylvän vähän myöhemmin. Eilen vein myös avomaankurkut maahan,. alkoivat venyä niin, ettei olisi enään kauaa pystyssä pysyneet. Aamulla kurkistin verhon alle, kovin olivat pirteitä, kauiniisti  kaikki hyvissä voinneissa. Kurpitsan taimet saa vielä varttua sisällä mökissä, Laitan ne sitten myöhemmin vasta ulos.

Tänään on ollut niin sopiva ilma tehdä ulkona, sellainen minun mieleiseni kun lämmintä "vain" 20-22° Kun loppuviikoksi luvataan taas hellettä, silloin ei enään työnteko onnistu, pumppu vain ei kestä.

Kun sain nuo kasvimaahommat tehtyä kutsui jo nurmikkokin leikkaajaansa. Hieman jännitti, kun laitoin akun leikkuriin, että onko siinä virtaa tarpeeksi, kun sain sen laitettua ja yritin käynnistää konetta niin ei se suostunutkaan yhteispeliin. Mokomakin. No, katsoin sitten bensatankkiin, olin jo kyllä katsonut ja niin väärin, että siellä on Bensaa vaan eipä ollutkaan. Hain sitä sitten tankkiin ja heti tuo sitten suostui käymään kun starttasin. Jee. hyvin leikkasi nurmikot, ihan kaikkia nurkkia ei vielä edes tarvinnut ajaakkaan, mutta osan. nyt pitäisi sitten kokeilla suostuuko pikkukone käynnistymmään ja ajaa sillä osa, paikat johon tolla isolla rohmulla ei pääse. Joskus meinaa ottaa lujille kun tuota pientä käynnistää, kiskotuttaa narusta vaikka kuinka kauan ennekuin hyrähtää käyntiin.

Monenmoista puuhaa sitä tälläisellä yksineläjällä on, mutta hyvä että on, ei olisi kivaa vain olla ja katsella. Ja väsymyskin tulee kuin tilaamalla,. illalla uni kutsuu kyllä.

Nyt nautitaan kesästä, kukin omalla laillaan, jokaisen tapa nauttia on se oikea tapa. Minulle se on tuo pihalla touhuaminen.

Nyt se tuli!

Kesä! Mutta ei vielä kärpäsiä, onneksi.

Mutta alkaa kuitenkin meillekkin pieniä kesän merkkejä tulemaan, kukka siellä, toinen täällä ja kaikki kuitenkin ilahduttaa silmää.

Kun näyttää yhä vahvasti siltä, että ruusut ei enään ala kasvamaan, sain onneksi äitienpäiväksi kauniin runkoruusun, edes senverran ruusun kukintaa.

 Yksittäinen kukka siitä

Ja vähän useampikin. Niin kaunis punainen.

Myös alppiruusu availee nuppujaan, on tuossa kottikärryissä juomassa vettä ennen uudelleen istutusta.

 Sinililjat ovat kukkineet tavattoman pitkään ja vielä aukeaa uusiakin puskia.

 Nämäkin vihdoin aukovat kukkiaan

 Esikkokin jo jaksoi

 Yksinäinen narsissi

Nämä leviää hurjasti, olen ne jo poistanut kukkamaasta muualle kukkimaan.

 Oravan poika kävi koivua tutkimassa

 Vielä näkyy järvi puiden välistä hetken kotipihaan, kun lehdet vähän kasvaa, pimenee näkymä sitten

Nyt kun aamulla ulos menee tulee kyllä mieleen nuo laulun sanat, voisko ihanammin päivä enään alkaa, voisko ihanmpaa olla kuin on tää j.n.e. Niin hyvältä se tuntuu vetää sisään aamuvarhaista yönkosteaa ilmaa.

Tällä alkavalla viikolla saan maan pehmeäksi ja pääsen laittamaan kasvit maahan, kovin isoja määriä en laita kuitenkaan, sipuliakin on vain kaksi pussia odottamassa maahan menoaan. Koitan vähän hillitä kasvimaan kokoa, miten sitten käynee on vielä arvoitus. Ja kohta alkaa ruohonleikkuukin, sitä ei täällä vielä ole tarvinnut tehdä. Paljon kesä tuo työtä mutta se työ on niin ihanaa kun vain jaksaa.

Tähän asti olen aamulla odottanut, että vähän lämpiää enenkuin olemme aamulenkille lähteneet, nyt saa alkaa lähteä vuorostaan aikaisin ennekuin liikaa lämpenee. Hyvä niin.

Arkimietteitä

On vähän sellainen rikollinen olo kun keskellä päivää istun koneella. Voisihan sitä jotain työtäkin tehdä. Puolustuksekseni voin sanoa, että tää on kuin pieni lepohetki. Olin liiterissä ahkeroimassa, laittelin vähän puita koreihin ja osia pieninkin ja muutenkin vähän siellä järjestelin paikkoja kuntoon kun kohta pitää tilata ensitalven puut, on sitten liiterissä kaikki kunnossa kun niitä tulee. Sahapukki oli niin hankalassa paikassa kun sitä yritin kiskoa esiin ja toisen paikkaan. Pitäs alkaa vähän moottoroimaan puita kun osa uunipuista niin pitkiä ettei sovi uuniin, pitää pätkäistä niistä vähän pois. Se nyt ei ihan vielä onnistu, kun vävy vei sahani huollettavakseen ja teroittaa sen terän. Se on niitä hommia ettei minulta luultavasti onnistu, en tiedä, kun en ole koittanut.

Nyt on saatu meilläkin vettä muutamana vuorokautena ja eilen sitten sainkin perunat maahan ja kukkamaat saivat kanankakka-merilevä lannoituksen, jos sieltä nyt jotain alkaisi nousemaan kun pian alkaa ilmatkin lämmetä. Narsisseista on osa nupuista tyhjiä, yöpakkasten tekosia, mutta tulee niihin sentään kukkiakin, Osa syksyllä istutetuista tulppaaneista on muumoituneet, onneksi niistäkin osa varmaan kukkiikin kunhan ehtii. Kaikki oli niin pitkään pysähdyksissä mutta nyt heräilevät sitten. Vuohenjuurikin avasi ensimäiset kukkansa, nuppuja siinä on paljon. Joten pientä eteenpäin menoa on. Ruusut näyttää ainakin vielä siltä, että uusinta tulee eteen.

Viimekevään vastaavan ajan kukkakuvia kun ei uusiakaan ole niin tehkööt nuo nyt sitten kunniaa keväälle. Nuo pikkunarsissit ei ole nousseet tänä keväänä ollenkaan esiin, olen ihmeissäni minne ovat kadonneet

Onhan tuo työnteko taas paljon mukavampaa kun ei satu polveen. Kovin oli kirurgikin tyytyväinen paranemiseen ja sain ihan kehuja että olin jaksanut niin hyvin sitä kuntouttaa. Sitten kun on vuosi leikkauksesta on vielä kuvaus ja fysioterapeutin vastaanotto joka sitten katsoo vieläkö pitää lääkärille näyttää, mutta niin sanoi ettei varmaan tarvi enään kun on jo niin hyvä. Olen kyllä onnellinen tästä. Arki paljon mielekkäämpää. Näin pääsee mukavasti kohti kesää kun saa ajallaan nuo minun pikku hommanikin tehtyä.:
Tänään ei vielä ole satanut, mutta ehkä nyt pian kun lähdemme Himmun kanssa iltapäivän lenkille. Kesäinen sade ei menoa haittaa, vaikka ei Himmu oikein tykkää.

Hyvää äitienpäivää

Kaikille äideille, mummuille, isomummuille!

Ihana toukokuu!

Muuttuihan tuo maisema sentään! No, nyt on jo sulanut taas paois.

Toukokuu

Toukokuu alkoi pakkasen merkeissä niin eilen kuin tänäaamunkin, eikä ihan pikkuista pakkasta olekkaan ollut. Kyllä se vain niin on, että talvi saisi olla ajallaan, tulisi kevätkin vuorollaan. Tottakai se oli kivaa silloin talvella kun oli lämmintä eikä lumesta tietoakaan, mutta ei tämä pitkä kituva kevätkään sitten kivaa ole. En tykkää.

Eipä olisi tuota kuukauden ensimäisen päivän kuvaakaan oikeastaan kannattanut kuvata ja tänne laittaa, samaa vanhan kertausta valon vain lisääntyessä. Vähän eriaikaan päivästä kuvattu niin on valosuhteet ihan erilaiset.

Eilen aamulla lenkkimme suuntautui tuonne luonnonsuojelu alueelle ja sieltä mäen päältä sitten kuvasin tuonne järvelle ja samantien kuvasin tien yli kaatuneen ison puun.  Himmu kuuntelee kun tikat naputtelee. siellä onkin paratiisi tikoille kun niin paljon lahopuuta pystyssä ja maassa. Aika risukkoinen se alue kyllä on.

 Tuota harjua vesien välissä menee tie sinne virralle jossa myös usein käymme. Taustalla Peränne järvi ja edessä Kutinlahti Sen virran kautta ovat yhteydessä josta sitten jatkuu pikku Peränne järvi, iso sekin kyllä.

Kotimatkalla maantieltä käsin kuvasin tuon ns. hiekkamontun joka lammeksi on muuttunut. Se on sen Rautioölammen kanssa rinnakkain , vain se meidän harju jossa polkumme kulkee on siinä välissä. Tämän nykyisen lammen muistan vielä kun se oli korkea hiekkavuori Sitten hiekkaa ajettiin muualle ja paikalle syntyi lampi, pohjavettä sekin.

On tää elämä ihmeellistä, ilman tuota polvileikkausta en enään noita rakkaita rantoja pääsisi ollenkaan kiertelemään. Kuinka tyytyväinen saankaan olla kun vielä tämmöisen vanhan mummun vikojakin korjataan. Ei missään vaiheessa sanottu ettei enään kannata hoitaa. Ja ilman hoitoahan kohta olisin toisten avun varassa enkä enään menisi pitkin mäkiä ja mantuja. On niin ihanaa mennä kohti kesää.

Oikein hyvää toukokuuta!