Syyskuukin lopuillaan

Pian on jo lokakuu, kukat senkun vain kukkivat, mutta kumpi nyt on sekaisin vuodenajat vai minä.
Kun eilen huomasin että nythän on esikoiden aika jo, minne se talvi välistä livahti?

Kummallinen kukinta-aika näillä nyt.

 Minun ainoa kehäkukka tältä kesältä.

 Bellikset jaksaa kukkia kaiken aikaa, taas nuiiitä revin pois ison kasan kun täyttävät joka paikan.

 Zinniat kukkii yhä

 Ja syysasteri, syyskuussa, ihme. yleensä niin myöhään aloittelee, tosin nuppuja on nyt ihan tuhottomasti.

 Tuollaista kukintaa vielä

Ne juuri kävi Himmu tarkastamassa

Tarkastettava se on tuokin maa, kun ei tiedä jospa sielläkin myyriä olisi Ei ollut.

Kultapiiskut vähän sikin sokin, joku vaan ei viitsinyt niitä aidata että olisivat pystyssä pysyneet.

Ulkotyöt olleetkin nyt vähän katkolla kun sain niin pahan flunssan että loppui niin voimat kuin hengityskin niin vähiin ettei työnteko onnistunut, Onneksi ei nyt ihan kovaa kiirettä olisi ollutkaan kun ei noita kukkiakaan vielä pois saa. Eihän niitä raaski pois ottaa kun täydessä kukassa ovat. Himmukin on sijaiskärsijänä joutunut tyytymään vain pikku lenkkeihin kun en ole jaksanut lenkittää kunnolla, onneksi on noita pihatöitä Himmulla riittämiin kun löytyi uusi myyräkohde ja siinähän sitä työtä sitten riittää kum yrittää kaivaa niitä esiin.

Oikein hyvää syyskuun loppua ja lokakuun alkua teille kaikille!

Vieläkin kukkii.

ja kuvatakkin piti. On se vaan mukava kun yhä jaksavat jonkinverran iloa tuottamaan. Toki osa alkaa olla tiensä päässä, Jo kauan kukkineet syysleimut on lopuillaan, osan jo kuihtuneenakin.

Nämä ahkerat kukkijat jaksaa yhäti kukkia täydellä terällä

Tämä vielä kovassa kasvussa ja nuppuja olisi vielä paljon.

Krassikin kannon nokassa yhä kukkii.

Asterikin parhaimmillaan

Nokkosperhosia en ole koko kesänä montaakaan nähnyt.

Neitopersh sitten lesitteli siipiään kosmos kukassa. Amiraaleja ei enään näkynytkään.

Tuo kosmoskukka vain jaksaa vaikka myrsky sitä silloin pahoipitelikin.

Punahatuissakin on jo aavisrus syksyä

Tämä syklaami on viihtynuyt hyvin toiset ei niinkään.

Samettiruusuista kasvanut komeita puskia.

Petuniat seinustalla

Orvokit rehottaa vähän joka puolella kukkamaita

Jos tulee kunnon hallayö, ovat ainakin samettiruusut ja krassit ensimäisinä vaarassa menehtyä Kuin myös nuo Zinniat, jotka jäikin kuvaamatta tänään. Ja jäi niitä muitakin. Leijonankidatkin, jo kukintansa lpoppusuoralla . Otin tänään siemeniä niistä talteen ensikevään kylvöjä varten. Eivät kyllä mielestäni olleet vielä tarpeeksi kypsiä poimittavaksi joten koekylvön sitten tarvivat että näkee itääkö.

Kasvimaalla alkaa ola mukavan tyhjää jo, Pinaattia vielä saan poimia sieltä ja papuja jonkinverran. kurpitsan alkujakin on kovasti vielä jos jaksavat kehittyä. Porkkanatkin otin pois, jos tulee sateita niin ei sitten tarvi niitä märkinä ottaa, nyt olivat niin puhtaita ja kaunnita. Kaunis oli sato niistä.

Syystyöt etenee hiljalleen omalla painollaan, saa tehtyä jo ne työt jotka tehtävissä jo on.  Mukvampi tehdä hiljlleen kuin kovalla äkkirynnäköllä. Enhän edes jaksaisi niin.

Viikko takana

Taas on viikko vierähtänyt, on kaunis viikko ollutkin, paljon aurinkoa, tosin myös kovaa tuultakin. Monenmoista ulkotyötä on saanut tehdä ilman sateen ropinaa. Monta työtä on sitten saanut päätökseenkin ja  joitain alullekkin. Ruohoakin taas leikkasin kun leikkaaja poika palasi opintojensa pariin.

Eilen sitten en enään malttanut pysyä aisoissa vaan paineltiin Himmun kanssa puolukoita poimimaan, Kauan painoin jarrua etten mene, tuo isojen koneiden mylläämä metsä ei ole sovelias noille tekonivelille ja niinpä nytkin on sitten polvi kipeänä. Enkä nyt  sitten tiedä muutenkaan olisiko se niin tarpeen sinne mennä kun jatkuvasti lukee lehdistä , siellä ja täällä vanhus eksynyt metsään. Jos olisi järkeä pysyisi pois.

Mutta, on se vaan niin, että parasta olisi pysyä pihassa vain perhosia kuvailemassa, se olisi turvallisemppa kuin tuo metsässä myllääminen On vain niin vaikea luopua tuosta ennen niin rakkaasta harrastuksesta. Jos sitten ensisyksynä jo pysyisin pois.

No, kuvasin noita perhosiakin. Niitä on vielä paljon. Ritareita vaan ei ole yhtään näkynyt eikä apollojakaan. Amiraaleja ja neitoja sitten laumoittain.

Pikku halla

Meillä ei vielä ollut kovin kylmä, vajaa aste nollan alapuolella enkä usko tuhoja vielä tulleen kun samalla kova sumu.

Varmuuden vuoksi eilen noita kukkia kuvasin, mutta vähiin käy ennenkuin loppuu. Kyllähän vielä paljon kukkivat, mutta ne  on niitä samoja, ei enään uusia kukkijoita. No, yksi sentään vielä alkaa kukkimaan tai oikeastaan kaksi, syysasteri ja kultapiisku, molemmat nyt runsaasti nupuilla. En koskaan muista syysasterin kukkaa näin varhain, mutta nyt alkaa kukkimaan, ensimäinen jo auki.

Ei vielä ihan täydesä kukassa mutta hyvä alku.

Yksittäinen samettiruusu

Samoin zinnia.

Kuin myös miljoonakello.

Asterit kauniita vielä Osa kylläkin mennyt jo huonoksi sen myrskyn jälkeen

Myrsky kaatoi tuon komean kosmoskukka puskan, mutta pirteenä se yrittää nokkaansa pystyyn  ja kukat aukeilee. yritin sitä auttaa pystyyn, mutta oli turha yritys, olisi vain enempi tullut tuhoa.

Perhonenkin sen kukassa viihtyy

Kuin myös samettiruusunkin kukissa

Malva keväällä näytti kadonneen mutta mitä vielä, nyt niitä on vähän liiankin kanssa ja vasta nyt kukassa sitten.

Leijonakidat jaksaa

Kuin myös pikku syklaami.

Kaikki amppelikukat vielä täydessä kukoistuksessaan ja jos eivät nyt lähiaikoina menehdy niin vielä kerran nekin kuvaan, saa sitten seuraavana vuonna verrata meneekö samaa rataa kukinnat.

Huomena on kymmenen vuotta tuosta synkästä aamusta kun jouduin toteamaan että elämänkumppani oli hiljaa lähtenyt nukkuessaan pois tästä elämästä. Se hetki, se tunne ei koskaan unohdu, mutta suru, joka silloin oli, se on muuttunut muistoiksi, ikävä ei koskaan hellitä. Elämä jatkuu niin kauan kuin määrätty on.