Postin tuomaa

Eilen hakiessani postia oli siellä odottamassa iso valkoinen ja paksu kirjekuori. Innolla sitä sitten aukaisemaan kun sisälle pääsin,

Sieltä sitten paljastui SatunNaisen laittama palkinto arvonnasta.- Lehtiähän piti olla yksi, mutta ilokseni sainkin kakksi ihanaa lehteä, sellaisia joita ei olisi itse edes älynnyt ostella. Olin ihan ihastuksissani kun niitä tutkin ja moneen kertaan. Kiitos vielä SatunNainen!

Tuo ihana, kaunis pannulappu kyllä päätyi keittiön seinälle koristeeksi, eihän tuota raaski tahria ollenkaan, sinne parin muun kauniin lapun seuraan seinälle vaan.

Eikös vaa sovi hyvin yhteen noiden toisten kanssa. Paikka vaan ei ole se missä normaalisti ovat, piti vähän siirtää että sain ne kaikki kuvaan.

Eilen oli taas tutun harmaa päivä, hieman plussan puolella. Jääpuikot katolta kasvaa, ei jaksa lumet pudota alas ei sitten millään, vaikka monta päivää ollut plussanpuolella, siellä lumen alla on kumman paksu jää joka ei katkea ja sitten vesi valuu sitä roikkuvaa jäätä myöden kasvattaen ennennäkemättömän komeita jääpuikkoja. Ulko-oven edessä komea jäätikkö kun siihen valuttaa vettä. Olen yleensä tiputellut siitä lumet katolta sitämukaan kun vähänkään on valunut yli rännin, nyt ei vain ole onnistunut ja pääsee vesi sitten jäätikköä rakentelemaan.

Illansuussa kuitenkin ruskotti, ei mitenkään voimakasta väriä ollut taivaanrannalla mutta vähän kuitenkin, iltaruskohan tietää lämmintä. Sitähän nyt aika mukavasti ollutkin kun ei yölläkään paljon ole pakkasta ollut.

Ja taas kerran, yksi kuva amaryllis kaunottaresta!

Siinä sitä ollaan

Kun luulee itsestään liikaa, niin nenilleen saa. Luulin tuntevani tuon leivinuunin kaikki konstit jo ihan vaikka silmät kiinni, olenhan siellä kuitenkin satoja ellen tuhansia leipiä sun muuta paistanut. Mutta luulo ei sittenkään ole tiedon väärti.

Ensimäisen uunillisen leivät näyttivät päältäpäion ihan kunnollisilta, mutta huh

Kun käänsin leivän, mikä kamala näky, ihan palaneena pohjastaan. Harmitti.

Oli siinä sitten ihan onnistuneitakin,

kun niitä sitten silmä tarkkana uunissa paimensin. Miten olikin uuni liian kuuma, vaikka ihan tuntui sopivalta kun kädellä mittasin lämpöä. Ei siinä nyt onneksi ihan korvaamatonta vahinkoa tullut kun 20 leivästä 3 vähän mustia pohjastaan. Pitää leikata pois sitten liiat mustat.

Ei nyt tullutkaan aurinkopäivää niinkuin eilen, ja sitä yön pakkanenkin lupaili. Siellä se on ohuen pilven takana ilkkunut koko päivän.

 Tämän aamun kuva kun aurinko pilven takaa hymyili

Ja eilinen aurinko kuva, se vain oli niin ihanaa.

Kohti uutta päivää.

Näin ne päivät menee, nopeasti vaihtuvat, joskus ihmetellä pitää miten nopeaan tämä aika kiitää. Kohta saadaan sanoa hyvästit tälle talvellekkin, jota kyllä jo on ollut ihan riittämiin. Ja vielähän sitä hetken jatkuu.

Mutta minun amaryllikseni otti ja teki vielä tämän kolmannenkin kukkavarren, laskin, että nuppuja on siellä varren päässä nytkin 6 kappaletta joten iloa antaa taas pitkään.

 Useimmiten on kyllä jäänyt kahteen kukkavarteen ja tämä nyt sitten iloisesti yllätti tällä kolmannellakin kukinnallaan. Nyt tuli varttakin enempi, edelliset kukki kovin lyhyessä varressa, nyt kasvoi kilpaa lehtien kanssa.

Eilen illansuussa pilvien lomasta yritti näyttäytyä aurinkokin, mutta eipä se sieltä kunnolla esille päässyt, mutta tietääpä taas, että tallessa on.

Pitihän sen kajoa kuitenkin sitten kuvata.

Linnut syövät ahkerasti, joskus on ihan mustanaan tuo puska linnuista mutta heti kun oven aukaisee on lauma kaukana, sitten kun hetken odottelee niin jokunen uskaltutuu tulemaan syömään. Himmu niitä seurailee, istuu rappusilla ja silmä kovana seuraa niitä, eikä linnut mitään välitä vaikka vain joku metri on välillä. Himmukaan ei niile hauku, seuraa vain niin tarkkana.

Helmikuuta enään vain hetki jäljellä, sitten onkin jo maaliskuu. Ihanaa.

Tänä päivänä samoilta jalansijoilta taivas kuvattuna. erilaiset on pilvet eri suunnissaan

Hei, katsokaa

sulosääri prinses....

Öh, äh, tuota, eihän sen nyt noin pitänyt mennä. Piti olla että katsokaa mummun tolppajalkoja, nyt niissä valmiina ne toisetkin pitempivartiset sukat. nyt niitä on kahdet niin kyllä jalat pysyy lämpiminä kun on vaihtosukatkin. Langat riitti juuri ja juuri näihin.

Mutta ei se nyt ihme ole jos tuohon prinsessaan sekoilinkin, onhan tuo eilen 22,45 päivän valon tai lampunvalon nähnyt prinsessa kokoajan mielessä. On se vaan pienen ihmisen syntymä aina niin suuri ihme. Syntyi oman nuorimmaiseni syntymäpäivänä. Nyt on tuota 4:ttä polvea kolme kumpaakin sukupuolta. Jo sain aamulla pikkuisesta kuvia ja en kyllä ole niin isänsä näköistä lasta koskaan nähnyt, Tai yleensä heti syntymän jälkeen niin selvässti jommankumman näköistä. On kuin ilmetty isänsä.

Himmun juhlaa

Posti toi eilen arvontavoiton  Tanskulta ja katsokaa, mikä määrä herkkuja meidän pienelle koiruudelle!

Ensin levitin ne pöydälle kuvaan, sitten ajattellin että pitäähän Himmunkin ne nähdä ja laitoin ne lattialle

'Siinä Himmu niitä sitten tutkii ja haistelee kovin tyytyväisenä.

Hetken istui ja ihaili, sitten varmuuden vuoksi meni niiden päälle maate, ikäänkuin osoittaakseen että nää on sitten mun. Siinä onkin monena iltana Himulle iltapala herkku! maistiaiset jo illalla sai! Himmun ystävänpäivä meni hienosti! Niin meni mummunkin.

Nuo ystävänpäivät, nehän jatkuu. Eikös vaan?

Hyvää ystävänpäivää!

Hyvää ystävänpäivää teille kaikille lukijoilleni!

Haaste ja tunnustus

Jospa nyt sitten yrittäisin vastata Nenusen lähettämään haasteeseen Kokeilla vastata hyviin kysuymyksiin huonoilla vastauksilla. Mutta heti tunnustan, että en nyt jatka tätä eteenpäin, olen niin tylsällä tuulella ettei synny hyviä kysymyksiä.

1. Mikä vuoden aika sytyttää?

2. Uskovainen vai ateisti?

3. Rakkain harrastus?

4. Noloin tilanne?

5. Tähän astisen elämäsi kohokohta?

6. Rukiinen leipä, vai vaalea?

7. Kuinka aloitat aamusi onnistuneesti?

8. Sydämellä, vai järjellä?

9. Face vai twitter?

10. Blogin merkitys Sinulle?

11. Uskaltaisitko tavata minut livenä?

Kas tässä nämä!

 1 Kaikki vuodenajat kelpaa mutta kevät, se on ylivoimaisesti paras, se luonnon herääminen tuolta paksun lumen alta, ah, se vain on niin ihanaa.

2. Uskovainen vai ateisti, siinäpä  pulma. No en asinakaan ateisiti, johonkin uskon, maahan parempaan missä ei enään kivut tunnu. Olen kaiketi sellainen lapsenuskon omaava.

3. Hm, rakkain harrastus. Harrastan olosuhteiden pakosta aika vähän muuta kuin tuota tallaamista pitkin teitä Himmun kanssa ja sitten tuo matkailu, sitä harrastaisin enemmänkin jos varat antaisi myöden ja olisi kaveri kenen kanssa menisi yhä uusiin paikkoihin. Ja käsityöt niissä rajoissa mitä tuo näkö sallii, ei enääm ,mitään pikkutarkkaa tekemistä. Kesällä sitten pylly pystyssä kukkamaalla

4Jaa-a kehtaanko kertoa, menköön. Olin kaiketi sellainen 4 vuotias kun isommille lapsille tuli riita naapurin poikein kanssa ja sitten huutelivat ilkeyksiä puolin ja toisin, kun oman pihan lapset jäi alakynteen eikä enään muuta keksineet, pakottivat minut, pienimmän pyllistämään niile paljaan pyllyni. En siitä häpeästä enempää sitten piitannut, mutta vuosia myöhemmin, mennessäni Nokialla kumitehtaalle töihin, ihmettelin kun yksi nuorimies aina naureskeli ohimennessään. Kerran sitten kysyi, vieläkö pyllistäisin. Silloin kyllä häpeä oli kamala. Olisin kaikessa noloudessani halunnut mennä maanrakoon. Huh sentään. Vieläkin puistattaa.

5 Elämän kohokohtia on ollut tietenkin avioon astumisen seurauksena kolmen ihana tytön syntymät ja heidän lastensa ja vielä heidänkin lastensa syntymät. Myös nuo yhden tyttäreni kahdet väitöstilaisuudet on olleet kohokohtia, joten niitä riittää. Pitäkääs peukkuja, taas pian saan yhden kohokohdan lisää kun yksi pikkuinen näkee päivänvalon.

6. Rukiinen, mutta myös oman uunin tuotoksena sekaleipä. Arinalla paistettuna.

7 Hih, minun aamuni onnistuu aina, saan pienen huokailevan koiran siihen tyhjäksi jääneeseen sänkyyn istumaan ja kun havaitsee pienenkin käden liikkeen, on hyökkäys varma, kaivaa käden esiin ja pesee sen sitten alkajaisiksi, Siitä se päivä alkaa joka aamu yhtä suurella ilolla.

8, Sydämellä, ehdottomasti

9 Face. tvitteriä en ole edes katsonut.

10 Blogin merkitys? No se on eräänlainen päiväkirjan korvike. Tykkään tästä kun paljon uusia ystävyyksiä ja kivoja kavereita. Olisi jo orpo olo ilman tätä.. Siis, merkitys on aika iso.

11 Jaa että uskaltaisinko tavata livenä? Tottaskai usklataisin ja ihan toivoisinkin sitä. Muutamia blogituttavuuksia olen livenä tavannut ja ihan kiva on ollut tutustua kasvokkain. Tulehan Ähtäriin niin tavataan.

No niin, tämä urakka on nyt toteutettu. Vastaukset nyt vähän sinnepäin mutta totta kuitenkin.

Sain sitten tämän ihanan tunnustuksen Irmalta elämää eri muodoiss blogista.

Tämä on aina ilo ottaa vastaan. Nyt pitäisi jakaa tämä eteenpäin heille joilla ei vielä ole 200 lukijaa blogissaan. Nyt en jaa tätäkään eteenpäin, on niin paljon jo kiertänyt, vaikka toisaalta tämä on niin ihana että vaikka jokapäivä saisi ei heittaisi. Mutta napatkaa tusta jos joku haluaa tämän ihanuuden. 

Kaikille mukavaa talvipäivää.

Lunta, lunta

Sitä nyt riittää.  Suojalla aurattujen kasojen päälle satanut uutta lunta!

 Komeita kasoja , ei sentään nämä pihassa

 Tässä sitten pihasta kuvattu, kerran sen jo tyhjensin lumesta. Kestääköhän taakan?

 Siellä se roikkuu, suoja loppui liian aikaisin

 Pihanperällä on kevätauringolle töitä!

Melkein rapun vieressä.

Nyt kyllä olisi jo riittämiin lunta, mutta harmin paikka, ei siinä minun mielipiteeni mitään paina, tulee jos on tullakseen. On onneksi uuttera traktorimies joka pitää huolen että nuo kasat siitä vielä kasvaa.

Tuollaiset sukat kudoin itselleni seiska veikasta, kyllä näillä tarkenee.

Viikko  alkoi vähän kosteasti, yöllä kastelin jalkani kun juomassa kävin, aamulla sitten syytä moiseen lammikkoon aloin etsimään, epäilin ensin tiskikonetta mutta ei, kun tarkastin tiskipöydän alla olevaa kaappia missä putket kulkee, siellähän se vika asusteli, yksi liitos suihkutti oikein kunnolla vettä. Sain onneksi heti putkimiehen apuun, no, ensiapuna kävin sulkemassa pumpun ettei tullut enään vesi putkiin. Nyt taas sitten kaikki kunnossa, mutta kuinka kauan, usein alkaa toinen paikka vuotamaan kun niitä pidellään.

Nuket

Monissa lehdissä myyntimainoksissa on ollut aivan ihastuttava vauvanukke, todella kuin oikea vauva. Suloinen hymy ja niin ihanan pehmeän näköinen pinta. Siitäpä lähtikin mieli muistelemaan omaa nukkea silloin ennen. Ei minun nukkevarastoni mitenkään runsas ollut, Yksi kuttapertkkainen pikkunukke, paremmin vain koriste ja sitten äidin tekemä kangasnukke jolla oli kuminen pää. Nokian kumitehtaalla valmistettiin niitä päitä. Sen kasvot olivat hyvin kauniit, mutta sellainen paha vika niissä kumipäissä oli, että ne alkoi käytössä massaantua ikävän näköiseksi.

Mutta rakas se nukke oli, leikeissä aina mukana ja äiti oli tehnyt sille kankaanlopuista kauniita vaatteita ja mikä parasta, myös makuupussin,. minne sen aina leikkien välillä laitoin valmiiksi, jos joutuu lähtemään pommisuojaan. kerran sitten kesken leikin alkoi hälytys ja piti kiireellä lähteä pommisuojaan, otin nuken toiseen käteen ja makuupussin toiseen ja siinä kiirehtiessä suojaan yritin saada sen sinne pussiin, itkin, kun lapseni paleli pakkasessa kun ei ollut pussissa.

Joskus, kun tuntikausia istuttiin pommisuojassa oli nukke isona lohtuna sielläkin, kun ympärillä kuului pommien putoamisen ääniä niin peloissani puristin tuota rakasta nukkea rintaani vasten. Se lohdutti. Hampaiden väliissä oli puukalikka ettei tärinä viottanut hampaita, suunnittelin, että nukellakin pitäsi joku suoja olla ettei tulisi mitään vikaa siihenkään. Silloin, kun piti laittaa hiilipussi naaman eteen, laitoin sen aina niin, että nukenkin kasvot oli suojassa, riitti sitten hänellekkin ilmaa hengittää.

Oli minulla sitten myöhemmin jo sellainenkin nukke, jolla oli liikkuvat jäsenet ja silmänsä sulkeva, se oli jo jotain hienoa mutta ei koskaan siitä nukesta tullut niin rakasta kuin tuosta vanhasta.

Omilla tytöillä sitten oli jo jos jonkinlaisia nukkeja, prinsessaa ja puhuva nukke sun muutakin, Jossain kaapin kätköissä on vielä nuorimmaisen yksi nukke tallessa, muut sitten hävinneet mikä minnekkin. ja on minulla tuo Tuula-Helinäkin täällä. tyttären tyttären nukke, jonka aikoinaan jätti mummulle hoitoon. Vuosia oli piirongin laatikossa kaikessa rauhassa mutta kerran sen sitten kaivoin esille sieltä ja nythän sille kohta saattaa leikkijäkin tulla, kun tässä kuussa tuon nuken emäntä saa ikioman vauvan jolle ehkä sitten tuo nukke periytyy.

Tälläkin nukella on pehmeä kangas kroppa, pehmeä ja leikittävä vauvanukke noin 20 vuoden takaa, ei ehkä ihan vielä niin vanha, voi olla parivuotta nuorempi. Mekko sen päällä on perintömekko. olen sen joskus tehnyt omien lasteni nukelle joita ei enään ole mutta mekko on säilynyt.

Näin on muuttunut maailma nukkejenkin kohdalla. Mutta olkoon nukke minkälainen hyvänsä, usein on kuitenkin jokin nukeista omistajalleen se kaikkein rakkain. Eikä välttämättä se hienoin prinsessa nukke vaan jokin hoidettava  vaikka vaatimattominkin nukke.

Talven tuntua

Ainakin meillä olevat lumimäärät on kuin talvella ainakin, voi valtava miten paljon sitä pihan kasoissa jo onkaan. Ei kyllä lisästä enään olisi väliksi.

 Käytiin joella katsomassa näkyisikö koskikaraa, ei näkynyt.

 Pihassa piti kuvata hangella olevia jälkiä,Onhan siellä koirakin

 Kummallisia kiemuroita mansikkamaalla

 Mikähän lienee Himmulla kiikarissa? Oravahan siellä!

Lisää jälkiä auringon laskiessa hangen pintaan

Pihavahti.

Nyt oli oikein sopiva kävelyilma, eilen vähän kylmä tuuli kiusasi, mutta onneksi nyt voi tehdä vähän pidemmän lenkin. Eilen iltapäivällä keirrettiin tuossa naapurin metsässä kun siellä on metsäkoneiden jälkiä, Ei niissä mitenkään kiva ollut liikkua, niin epätasasnen oli jälki, mutta sinne ei tuuli sopinut ja mikä parasta, Himmu sai juosta vapaana. Siitä Pikkuinen nauttii kyllä suunnattomasti. Nyt ei niin moneen paikkaan irti voi päästääkkään kun on melkein tuossa maantiellä vain liikuttava. Kaikki pienet polut on nyt lumen alla.

Pari kuukautta, niin saa alkaa jo odottelemaan lumien pois sulamista, ihanaa, siten taas saa alkaa päivystämään kukkamaita mitä sieltä nousee ja mitä on myyrät tuhonneet, nuo viheliäiset viholliset kukille.