Korona aikaa.

Tähän on nyt menty, meitä yli 70 suojellaan koronavirukselta ja sitäkin nuorempia jonkin pahan sairauden omaavia. Kotikaranteenissa pitäisi nyt olla ja ollaankin. Onneksi täällä hiljaisella kylällä ei tarvi sisällä kyyhöttää vaan voi ulkoilla ihan kuin ennenkin. Jo sattumalta joku tulee vastaan niin emnnään vain eri laidalle maantietä ei olla liian liki sitten. Ja kun ihminen on onnistunut saamaan maailman parhaat naapurit, on apu aina käden ulottuvilla. Ei ole pakko kauppaankaan mennä joa ei halua, asiat hoituu kyllä naapurien avulla.

Näin tämä aika kummasti menee. Kun olin pikkuinen ekaluokkalainen, syttyi talvisota ja siihen jäi sitten ekauokan opinnot. Koulusta tuli sotilas sairaala eikä siten pystytty jatkamaan heti sodan päätyttyäkään. Me, jotka osasimme lukea jo ja laskea päästiin toiselle luokalle, muut jäivät luokalleen. En olisi osannut varmaan unissanikaan ajatella että vielä näen ajan että taas on koulut suljettuna, nyt ei kosketa enään minua, mutta minun lastenlasten lapsia nyt sitten koskettaa.80 vuotta kului talvisodan aiheuttamasta koulujen sulkemisesta kun tuli koronavirus ja voimalla teki tuhoaan.

Pieni huoli on minullakin tuon koronan suhteen. Minun laikkaus päivä on määrätty 1(4 tapahtuvaksi, vielä ei ainakaan ole peruutusta tullut, jota kyllä toivoisin tulevaksi. Onhan se sitten hankala vaihe kun kotiin pääsisin leikkauksen jälkeen, pärjäänkö uksin kotona kun ei sitten kukaan saa sisälle tulla., ei edes lapset. Siksipä toivonkin että siirtäisivät sitä aikaa myöhemmäksi. No, aika näyttää miten tästä mennään.

Mutta mikääm korona ei estä auringon lämmittäviä säteitä jotka juuri nytkin suloisesti lämmittää ikkunasta sisälle. Kun tämä nyt annettu karanteeni aika päättyy, onkin kevät jo aika pitkällä, tuleeko sitten viel'ä lisää karanteenia se on sitten taas senajan murhe.

Pärjätään, kyllä tää tästä vielä m,uuttuu, jos ei iloksi niin muuttuu kuitenkin.

.

Juhlaa minulla

Hei huomenta. Minä, mummun lemmikki Himmu täytän tänään kpkpnaista 13 viottta. Huh huh, kyllä tää ikä jo alkaa painamaankin. Olen alkanut aika paljon vetelemään päiväuniakin pitkien yöunien lisäksi On sentään yksi asia josta yhä tykkään kamalasti, tuo lenkille lähtö ja mitäs tästä tuliskaan jos en jaksaisi tuota mummua lenkittää.

Pari päivää on mummu jahdannut minua kameran kanssa koittaen saada minusta tuoreen ja edustavan kuvan. En vain ole suostunut, en sitten millään, En ole suostunut katsomaan kameraan päin, minä joka nuorempana olin oikea linssilude, aina kuvissa mukana. No, se nyt oli silloin kun vielä olin nuori ja nätti. Nyt minulla on jo harmaa parta enkä sitä sitten niin välitä kuvissa katsella. Eilen taisi yhden kuvan saada otettu tuolla pihalla sellaisen että kielsn laittmasta sitä esille, mutta saa nähdä mitä mummu tekee sen kanssa.

No tietnkin meni ja laittoi, minkäs minä sille sitten mahdan.

Näin päin minä nykyään tykkään kuvissa olla,

Näin minä silloin nuorempana uskalsin naamanikin näyttää. Voi noita aikoja.

Tässä olen juuri 2 vuotta täyttänyt ja uusi Suomen muotovalio. Ei ole vielä harmaata partaa. Olenhan minä sitten Eestinkin muotovalio mutta kun emme noista titteleistä niin piittaa kun tässä maailmassa on nin monta muuta ihmeellistä asiaa.

Näin me vaan sitten jatketaan eteenpäin, kaksi vanhaa. Pian on kesä ja pääsen kukkia hoitelemaanm sehän on kesän tärkein juttu. Teille kaikille, niin koirallisille kuin koirattomillekkin kivat kevään odotukset ja terveiset. Toivoo Himmu mummuineen.