Jälleen Punkaharjulla

Eilen iltapäivällä lähdimme Himmun kanssa taas tuonne meidän ehkä rakkaimpaan lenkkimaastoon. matkamme alkaa tastä maisemasta, uimarannalta otetusta. Siinä jo Himmu pääsee nauttimaan vapaudestaan elikä otan narun pois.

 Siitä sitten jatkamme ensin rantaa pitkin tuonne harjulle, jossa Himmu aina tekee pikaisia pyrähdyksiä mennen lujaa eteenpäin ja palaa sitten katsomaan missä se mummu viipyy.

 Tuon harjun mentyämme tuleekin jo lahdenpoukama vastaan. toisella puoen onkin ranta kokoajan vieressä

Tuon lahden nmi on Kutinlahti

jatkamme matkaa vähän alavammassa maisemassa kunnes tulemme seuraavalle harjunpätkälle ja himmun kiire jatkuu yhä vain

 nyt näkyykin jo salmi, joka yhdistää Peränne- ja Vähäperänne järvet

Nyt saavumme Punkaharjun päätepisteeseen, Kirkkosalmeen, en vain tiedä. miksi nimi on Kirkkosalmi, kun kirkolle on matkaa 10 kilometriä. kai se jotenkin liittyy paikan historiiaan, jota en tunne, olenhan tänne tullut muualta muuttaneena, eikä ole paikan historiaa tullut tutkittua. Täällä auringon paistaessa hetken istuskelin katsellen syksyistä luontoa.

Himmu vain jo istuu sellainen ilme kasvoilláan, että eikö jo lähdetä liikkeelle. Ehti jo kiertää kaikki rannat täällä päätepisteessä. Kun emme pääse jatkamaan harjua ettenpäin, salmen polkumme katkaistua. Sama menemisen riemu Himmulla on takaisin paluunkin aikana.
On kiva, kun on uuttera lenkkikaveri, harvoimpa noissakaan maisemissa viitsisin yksin käydä, taitaisi mennä vain maantikävelyyn.

Aamun mietteitä

Ulos aamulla mennessä oli ruoho paikoin vähän kuurassa,siis hallanpuolella oli käyty, mutta tuota kuuraa oli vain joissain paikoissa hyvin heikosti Huomasin astiassa olevan neilikankin vielä vähän suovan väriään syksyyn

Astelin sitten katsomaan ruusuani ja ilokseni siitäkin vielä kukkia löysin, nyt piti hakea kamerakin jo sisältä, pitihän taas ikuistaa noita vielä kukkivia. ruusujakin. hiukan oli kyyneleitä ruusun kukissa, oliko sittenkin halla asettunut kukkaan ennenkuin aurinko lämmitti niitä

Osin jo kuihtuneita ovat, mutta väri vielä kaunis, ilonpisara syksyn harmauteen. Sitä kaipaakin, onhan tosin nuo puiden lehdet nyt väriläiskinä.

Vielä yksinäinen kukka kaunnisti kukkii, ei ole kylmä vielä kauneutta vienyt. Voih, miten niiden loistoa ehtii tulla ikävä ennen uuden kesän tuloa.

Pitkä, kukaton kausi on kuitenkin edessä. On se lopulta lyhyt tuo ihana aika, kun päivästä toiseen saa ihailla kukkien ja muunkin luonnon kauneutta. Sen suuremman arvon sille taas osaa antaa, kun pitkän talven jälkeen ensimäiset kukat mustasta maasta esiin työntyvät. Vuodenaikojen kiertoa.

Syksyn tuloa

Nopeasti on nyt syksyn tulo edistynyt. luonto yhä värikkäämpää. Aamun rantareisulla sai kokea montakin ahaa elämystä, veneitäkin jo oltiin rantaan talviteloilleen vetämässä. Osan kyllä vielä kalastajiaan odottavat. näillä rannoillahan ei kovin paljon ole muita kuin noita soutuveneitä perämoottori perässään ja osan ollessa vähän suurempia, uisteluveneitä, mutta niitä ei rannoilla säilytetä vaan trailereillaan mukanaan kuljettavat.

Ehkä nuo kukatkin jo ovat tämän kesän viimeisimpiä, luvatut hallat varmaan jo lannistavat muut, paitsi kehäkukat jatkaa kukintojaan pienistä halloista välittämättä. Keijunkukkakin intoutunut vielä ilokseni pari kukkavartta tekemään. Siitä kukasta erityisesti pidän, niin hento ja uhmaa maailmaa kukinnoillaan kuitenkin.

Oli riemukasta kulkea syksyisessä maisemassa, vihdoinkin taas aurinkoinen aamu. valtavia kurkiparvia meni ylitsemme kirkuen, selvä suunta., pohjoisesta kohti etelää. tässä lähistöllä on yksi niiden lepopaikka, jossa sekä keväällä että näin syksyllä pysähtyvät lepäämässä. Silloin siellä lepopaikalla saattaakin olla tuhansiakin kurkia. kun sitten liikkeelle lähtevät, se on upea näky.

Kurpitsoitakin vielä pussiini sain, kun kävin tarkastamassa pois hallan alta. Nyt alkaakin kesän sato olla pois maasta, jopa porkkanat laatikoissaan odottaa laittajaansa. Saavat nyt hetken odottaa vielä, ulkotöitä kun vielä piisaa siivooamisien myötä, päivään, jona voi sanoa, tervetuloa talvi.

Syksy saapuu

Kun viikon olimme reiteiltämme pois, olikin sillä aikaa syksy saanut otteeseensa maisemamme.

Rantojen puista osa jo aivan keltaisena, osan vielä sinnitellessä kesän väreisssä. iso ero on eri koivuillakin kellastumisessa, pihapuistakin osa vielä ihan vihreitä, osan jo ollessa melkein tyhjiä lehdistäänTälläinenkin pikkuperhe matkamme varrella vielä

yrittää kasvuaan jatkaa. Näitähän on tänä kesänä ollutkin tavallista runsaammin, kaikki tienvieri maisemat punaisenaan, niitä ei ole kesäm kuivuus lannistanut

Olihan reisussamme kaverikin mukana, niin tyytyväisenä menee, kun saa juosta vapaana noilla metsäpoluillamme

Syksyn lehti maahan ehti, siinäkin soi blues. Ei yhtään punaista vaahteran lehteä ole tänä syksynä. olisi ilmeisesti vaatinut edes yhden yön pikkupakkasen, että olisi punainen väri löytynyt. nythän on syksy tähänasti mennyt ilma pakkasia, vasta luvassa on ensiviikon alkuun.Näin meni taas aamulenkit mukavast luonnossa.

Pihassa sitten on mennyt kuorma toisensa jälkeen kukkia sun muuta kompostiin ja uutta kevättä ajatellen istutin tänään Tenerife merkkisiä liljoja 10 kappaletta. 2o krookusta, jotain uutta hassunväristä lajiketta. 10 kerrattua tulppaania ja 20 tavallista tulppaania. hankalaa hommaa löytää tyhjää väliä maasta, jossa ennestään kukkasipuleita aivan älytön määrä. Kiva on sitten keväällä seurata, nouseeko tulppaanit vai olenko lihottanut niillä myyriä. Ne kun aina ensimäisenä popsitaan kun syömään alkavat. Jostain kumman syystä narsissit ei niille kelpaa, saavat rauhassa levitä. Myös villitulppaanit ovat säilyneet, mutta nuo jalotulppaanit ei.

Elämä mallillaan

Kun Himmu illalla kotiutui reisultaan, oli ensimäinen työ sisälle päästyään kaivaa  minun lelukoppaan alimmaksi laittama paikattu leluressukka esiin. Sitä sitten piti retuuttaa, heittää ja ravistaa oikein muutaman päivän tauon voimalla. kaikki muut pois tietä, kun aarre kaivetaan esiin.

Välillä kävi sitten vähän lepäämässä jalkojeni juuressa ja pikkaisen kerjäämässä rapsutustakin, sitten taas vauhdilla jatkamaan retuuttamista, kunnes sitten tuli väsy ja nukkui pitkää pituuttaan lattialla

Kaikki kotimeininki oli kyllä säilynyt mielessä reisustaan huolimatta ja hetken touhuttuaan olikin sitten kuin ei pois olisi ollutkaan.

Nyt sitten vain jännäämään reisun tulosta, odottamaan ultraa sitten aikanaan.

Hiljaista, yksinäistä

Miten voikaan pienen koiran poisolo kotoa tuoda täyden hiljaisuuden kotiin, ei kukaan kulje mukana askareissa eikä kukaan kuljeta lelujaan viereeni ilmoittaen, että nyt on leikin aika. Kaikissa asioissa kuitenkin elän, kuin pikkuinen olisi mukana touhuissani.  Sitten huomaan, ettei Himmua olekkaan. Ensimäinen päivä kotona ollessa erossa siitä, ennen erot ovat olleet erilaisia, kun itse olen ollut pois, joten en ole kokenut tätä kodin hiljaisuutta, vaikka eihän tuo pieni koira meteliä pidä, mutta tietoisuus, että se on siinä ja tehdään nämä normaalit askareemme.

Viikko pitäisi kestää tätä yksinoloa. Epäilempä, että riemu on rajaton molemmin puolin, kunhan taas yhdessä olemme.

Himmu jo etukäteen harmaantuneena. kokeilin kameran väriohjelmaa ja näin muutti Himmu väriään,

Huomena menen keskiselle ja kierrän kaikessa rauhassa kaikki osastot, puutarhamyymälää myöden, näin kuluu yksi päivä,
MUN ON SITÄ PIKUISTA IKÄVÄ.

Maantie lenkillä

Tuvan ikkunasta näkyi ruskaa  joka myös piti kuvata, Olinkin lähtenyt liian kauas etsimään syksyn väriä.

Seuraavan aamuna pisteltiin lenkille ihan vain maantien reunaa seuraillen, ensimäisenä osui silmään vielä kukkivat kissankellotMatkan jatkuessa ylitimme sillan, jonka alitse pahanen puro menee, talvella tämä paikka on koskikaran asuinpaikkanaSama joki, mutta eri sillalta kuvattuna ja kas, ruskaa 

on jo joen partailla.

Melkein kotiin päästyämme löytyi vaahteran latvasta pieni pala väriä. Vähän on köyhää vielä tuon ruskan kanssa, pieni yöpakkanen toisi siihen paljon lisää värejä. Sitten olsi kameralla läyttöä, joskin on nytkin, On tää dikikamera siitä kiva, että voi ottaa kuvia mielinmäärin.

Ostin keväällä tuohon vanhaan kunnon kameraani filmin ja ajttelin kuvata sen rullan kesän mittaan, no, 2 kuvaa siellä jo on, eikö se siitä kehity. Pitäs se kyllä täyteen ottaa, mutta ei vain tule käytettyä sitä. Pitänee ottaa mukaan pikku Siirin 1 vuotispäiville ja napsia siellä täyteen.

syysvärien etsintää

Mekin himmun kanssa lähdettiin aamulenkille metsänsiimekseen aikomuksena löytää jotain värikästä. ensimäisenä pysähdyimme katsomaan kaunista sientä ja monenmoista väriä siitäkin ympärilta löytyiSeuraavankin kohteena oli sieni, itsestään väriä siinä

olikin ja roskat päälle,

Sitten oli vuorossa himmun vitamiini hetki, kyllä oli

puolukat kovasti sen mieleisiä, söi monta kämmenellistä.

Himmu kukkulan kuninkaana kauniiden jäkälöiden keskellä. Sieltä oli niin kiva maailmaa katsella ettei meinannut ehtiä matkaa jatkamaankaan

No löytyihän sitä väriäkin sentään. Yksinäinen rentun ruusu.

Näin meidän metsäretken anti jäi vähän köykäiseksi, emme kovinpaljon erilaisia kohteita löytäneet, mutta yritystä kyllä oli senkin edestä. Olisi mukavaa kierrellä nuo kaikki lähimetsät, mutta turhan paljon hakkuiden jäljiltä risuja ja ne tekee liikkumisen vähän hankalaksi. Saa melkein kieli vyön alla liikkua ettei löydä itseäänkin sieltä risujen seurasta.

Tänä päivänä

Tämä päivä on muistoja täynnä. kun katselen kuvia, tässä vossikan kyydissä  elämänkumppani 60 vuotis päivänään Turkissa Checmen pikkukaupungiisa Silloin vielä mies terveenä nautti juhlan tuomasta vaihtelusta

Tässä kuvassa isän yksi elämän huippuhetkistä. tyttären tohtorinväitös tilaisuudesta otettu Se oli koulua käymättömän miehen elämässä kovin tärkeä hetki.Onneksi hän ehti sen hetken kokea.

Ja tänne. Ähtärin kirkon hautausmaalle vie askeleeni viemään kynttilän  muistoksi nejän vuoden takaisen pois nukkumisen jälkeen

Sinne usein askel vie, kukat kaipaa hoitoaan kesällä ja talvella kynttilät muistuttavat mieleen suuren surun päivän.

Kuvat on otettu kuvista seinältä. joten ei ehkä parhaita mahdollisia, mutta minulle tätkeitä muistoja kuitenkin.

Tämä päivä on raskas, mutta huomena taas aurinko paistaa...ehkä. Vuodet ovat surua tasoittaneet ja muistot säilyy ikuisesti. Kaikella on aikansa.

Syksy saapuu

Ja syksyn myötä hallat ja muut syksyyn kyuuluvat asiat, koivuissakin jo keltaista, varmaan osaltaan kesän kuivuudestakin johtuvia keltaisia oksia. hallan pelossa hain pois noita kauniita kesäkurpitsoita, joita tulikin iso määrä tänään, kuvassa vain osa. huomena sitten kurpitsa keittoa keittämään. Saan taas ison määrän ja pakkaseen, osan talven varalle. On sitten mukava sieltä käydä annos noutamassa aina silloin tällöin.

Monenlaista hyvää saa laitettua pakkaseen pitkää talvea katkaisemaan. Miten hyvältä ne sitten maistuukaan sieltä,. Muistella kesää ja maistella kesän tuotoksia.