Tunnustus

Sain Sirpalta tämän haasteen, kiitos siitä. En oikein koe olevani edes tätä ansainnut, muta otan ilolla vastaan ja laitan tähän nyt nämä muutamat kuvat.
Tässä olisi tarkoitus julkaista kuva eri vuodenajoista ja mitä kuva itselle merkitsee.
 Liitäthän  tuon tunnustuksen myös sivupalkkiisi.

 Helmikuussa lupaus valosta, uudesta keväästä Kuva ei ole kaunis, mutta tuo lupaus sykäshdytti minua.

 Ja se kevät tuli. vappuna krookusten kukkiessa tuntui jo melkein kesältä Mikä mahtava tunne, kun sai kierrellä eri kukkamaissa katsomassa kevään ihmeitä, uusia kukkia.

Kesällä rakkailla rannoillamme  Emme koskaan kyllästy pikku Himmuni kanssa keirtelemään näitä maisemia aina, kun vain ehdimme.

.Marraskuussa lupaus lumesta. Minne häipyi alkanut talvi. Lumi ei kauan pysynyt, mutta pidän tätä kuitenkin lupauksena. Talvi tulee vielä. vaikka nyt apilat nostaa päätään ja syreenit kasvattaa silmujaan, osa kukistakin on niin vihreitä..

Ja jatkampa tätä haastetta Leena Lumin ihanaan blogiin!
Myös Sylville mahtavien kuvien  blogiin.

Nyt se meni jo!

Tämän vuoden joulu on nyt taas ohi. Onhan tätä joulunaikaa vielä, mutta se paras on mennyt.
Aattoiltana ajelin kotiin tyttären luota ja vettä satoi sen, minkä taivaalta mahtui tulemaan, maantiekin oli paikoin kuin pikkuinen joki. Siitäpä autossa yksin olessa aloin laulamaan "On hanget korkeat nietokset" vaikka paremmin olisi kyllä sopinut "No onkos tullut kesä" Taisin kyllä senkin laulella matkan aikana. Aatto meni hyvinkin mukavasti, vain liikaa ehkä tuli syötyä, oli niin herkulliset ruuat tyttäreni laittanut.

Joulupäivä sujui toisen tyttären herkkujen äärellä. Liikasyönniltä ei sielläkään säästynyt, vaikka kuinka vähän aina lajiaan otti, niin sittenkin sitä kertyi liikaa. Mutta täällä kotona oli tarjoilut sitten sitäkin heikompia, en oikein paljon tänne laittanut kun tiesin pois olevani. Hedelmiä ostin, mutta syömättä on nekin vielä.

Ja pitihän jouluinen maisemakin kuvata.

Kauniisti vihertää nurmikot, syreenien silmut ei ihan ole päättäneet auetako vai ei. Parempi olisi pysyä kyllä kiinni, vielä se talvi kuitenkin meitä koettelee.Ja tiedä sitten, miten kovasti kun näin leutoa nyt on ollut. Kyllä näitä lumettomia jouluja aina sillointällöin on ollut, mutta harvoin näin lämpimiä kuitenkaan. Joulupäivänäkin kun ajelin maantiellä, tuli mieleen, jos ne parin päivän satee olisi lumena tulleet, olisi ollut auraajilla työtä vuorotta. Niin paljon sitä vettä tuli ja niin on tullut tänäänkin. Vuosi taitaa päättyäkkin leudossa säässä.

Muutaman välipäivän jälkeen siirrymme sitten uuteen vuoteen, uudet valkeat sivut odottavat täyttymistä. Mitä tuonee tullessaan, on vielä arvoitus. Toivottavasti silläkin vuodella on jotain hyvää tarjolla. sitä ainakin voi toivoa. En yleeensä tee minkäänlaisia uudenvuoden lupauksia, mutta nyt on aihetta yhteen. Toivon jaksavani kuntouttaa tuon leikattavan polven sitten oikein hyvään kuntoon.

Hyvää Joulua!

Toivon teille kaikille

 Hyvää ja Rauhallista Joulun aikaa

Ja Onnellista uutta Vuotta 2014

Olen tämän Joulun alla vähistä puuhistani johtuen ehtinyt entistä enemmän muistella noita lapsuuden jouluja. Niitä, kun ei kaupat pullistelleet tavaraa eikä liika joulumusiikkikaan särkenyt korvia. Niin erilainen oli maailmamme silloin. Isät ja pojat, puolisot ja sulhaset olivat rintamalla ja kotirintamalla teki töitä naiset, vanhukset ja me lapset. Joulua kuitenkin odotettiin, ehkä vähän erilailla kuin nykyisin. Iltaisn askarreltiin kaikenlaista koristelua niin kotiin kuin kuuseenkin.  Tarvikkeet olivat niihinkin vaatimattomia, mutta aina jotain saatiin aikaiseksi.

Joululahjat olivat vaatimattomia, kotona tehtyjä ja ostettuna oli vain kirjoja, ne olikin kaikki sitten senkin rakkaampia, niin äidin valmistamat lahjat kuin nuo kirjat.- Oli juhlavaa avata pakettia, nähdä, sainko juuti sen kirjan jota olin  toivonut. Yhä vielä jaksan ihmetellä sitä, kun ennen sotia, kun vielä olin aika pieni tyttö, isä aina meni aattona parturiin  tai äiti meni töitä kysymään yhdestä pikku verstaasta. Ja aina kävi pukki silläaikaa. Voi sitä lapsen tuskaa kun isä tai äiti puuttui, eikä sitten nähnyt pukkia.

Muistan myös yhden joulunalus ajan, tiesimme veljeni kanssa että paketeita jossain on ja äidin käydessä kaupassa aloimme etsiä missä ne on, taisimme koko kodin kääntää nurin, mutta paketeita ei löytynyt, ei sitten mistään.  Se oli vaiheessa, kun veljeni ei enään uskonut pukkiin, mutta minä, nuorempna uskoin ja olin sitten varma että tontut on ne vieneet. Joulun jälkeen sitten paljastui, että paketit olivat olleet pyykkikorissa ja päällä muutama vaate vain. No, kukapa sitä nyt pyykkkoria menisi tutkimaan.

Jouluruuasta nyt ei voi puhua samana päivänäkään nyky ruokailuun verrattuna. oli kyllä laatikoita, rosollia ja perunoita kastikkeineen, ja jonkinlainen lihanpalakin oli pöydässä. kaikkein vaikeimpana ruokajouluna oli jälkiruokana kaurapuuroa ja mustikkasoppaa. Mutta se joulun tunnelma, se oli niin vahva, että nuo vaatimattomatkin pöydän antimet olivat suurta herkkua. Vaikka kaikki oli pientä ja vaatimatonta niin ero arkeen oli kuitenkin iso. Joulupäivänä olisi tehnyt mieli kertoa kavereille mitä pukki toi, mutta joulupäivähän oli niin pyhä, ettei silloin käyty naapureissa, piti odottaa tapanin päivää, vasta sitten sai mennä kavereiden luo. Meitä lapsia olikin lähistöllä aika paljon ja Tapanin tapaamiset sitten mukavia ulkonaoloja jos sää salli. Joskus oli kova pakkanen, joskus tälläisiä vesijouluja.

Niin pitkä on jo joulujeni ketju, monenlaisia mahtuu mukaan. Mutta aina on se sama tunne kuitenkin ollut kantavana mielessä joka on lapsena opittu. On jouluja, jotka haluaisi elää uudestaan, mutta myös niitä, jotka ei mieltä nostata.

Hyvää joulua!

Mukavaa lenkkiä

Lähdettiin taas Himmun kanssa sopivasti auringonlaskun aikaan kävelylle toiveena saada kuvia siitä. No, eipä nytkään oikein hyvin onnistuttu, mutta jonkilainen kuva kuitenkin.

Pienen matkan päässä kotoa otin heti kuvan kun vähänkin ruskotti.
Sitten jatkettiin matkaa aikeena kiertää tuo yksi lempilenkkimme.

 Näissä "talvisissa" maisemissa menimme sitten, hiljalleen, ympärille katsellen

 Kun emme tuolla ole nyt hetkeen käyneet, oli Himmulla taas paljon tutkimista

Pitipä poiketa jäällekkin lampea katsomaan. Siellä sileällä jäällä sitten kyljellään meni eteenpäin, siinä vaan oli niin kiva kellähdellä.

 Sinne se kellätää aurinkokin nukkumaan puiden taa

 Tultiin sitten jo takaisin päin ja poikkesimme vielä ison järven rannalla ja sieltä kuvasin vielä aurinkoa Kylän kuivusri siinä maiseman komistuksena, melkein kuin meidän mylly.

Tuon viimeisen kuvan otin sitten samasta paikasta kuin ensimäisenkin, kovin matalalle ehti laskea meidän lenkin aikana.

Olihan meillä aikomuksena kiertää tuo koko lampi ja tulla toisen tien kautta kotiin, mutta olimme jo melkein päässeet sinne toiselle tielle kun huomasin toisen hanskani pudonneen. Palasimme sitten takaisin samoille poluille ja kas, pitkään oltiinkin tultu ennenkuin se löytyi, tulimme sitten takaisin samaa tietä mistä lähdettiinkin.

Ei se tuo polvi oikein tykännyt, mutta mitäpä sitä romua nyt enään sääliilkään, ei kaiketi paljon enään voi huonommaksikaan mennä.. Nyt on muuten kuitenkin niin mukava olla, kyllä se tuo raikas ilma on herkkua.  Tänään olikin kaunis päivä, miten sitten huomena kun taas luvataan lämpöasteita, nyt oli 2° miinusta. Eikä tuulta nimeksikään., mitä parhain ulkoilusää. 

Joulu tulee pikkuhiljaa tännekkin, vaikka en nyt kovin voimiani sen valmisteluun haaskaakkaan, mutta aina jotain pientä tulee kuitenkin tehtyä. Kaappeja en siivoa, ei sinne kuitenkaan kukaan mene, olen siitä varma. Parasta tässä joulunajassa tulee olemaan, kun välipäivinä saan tyttärentyttären nuoren perheensä kanssa kyläilemään mummulaan, saan nähdä pikku Emman, joka juuri täytti 10 kuukautta ja kävelee jo kovalla vuhdilla. Tämä tämän hetken suvun nuorimmainen. Mutta ei enään kauan, kun jo maaliskuussa saan seuraavan pienen ja kesäkuussa seuraavan. Näin tää suku kasvaa pikkuhiljaa

Teille kaikille ahertajille voimia välmisteluun, älkää stressakko liikaa, joulu tulee ja menee, sen jo olen oppinut pitkän elämän aikana. Ei ole enään pelkoa että nukahtaisin aattona kesken jouluaterian.

kaunis talvipäivä

Ihana ulkoilusää, pakkasta sopivasti eikä tuuli ulvonut nurkissa. Ajattelin sitten, että lähdemme kävelylle siihenaikaan kun aurinko laskee, oletin saavani kauniin päivän päätteeksi kauniita auringon lasku kuvia. Ne kun ei tähän aikaan näy meille kuin puiden lomasta vähäsen, mutta vähänmatkaa alaspäin tulee aukio, jossa se on parhaimmillaan.

Mutta ei nyt ihan mennyt niinkuin olin suunmnitellut, Taivas oli kirkas muualta, mutta siellä aurinkon laskusuunnassa oli taivaanrannalla paksu musta pilvi, niin paku, ettei yhtään edes punertanut se pilvi.

Sadepilvikö se sieltä sitten on nousemassa iltaruskon paikalle? Musta se oli ainakin, sellainen lumisade pilvi.
jatkettiin sitten vähän pettyneenä matkaa ja mentiin rantaan. Himmu tykkää kelliä siinä jäällä. Menee kylkimyyrää pitkin jäänpintaa, välillä vaihtaen puolta vain. Sitä siinä ihaillessani ajattelin sitten kuvata tuon melkein täyden kuun, ei tuolla mun läpyskällä kuusta kunnon kuvaa saa, mutta tunnistaa sen kuuksi kuitenkin.

Noin pienenä näkyy ilman zoomia, mutta minä kyllä tykkään siitä enempi noin, taivaskin sinisempänä siinä

kuin tässä zoomatussa.

jatkoimme siitä sitten vielä vähän matkaa kun kerran tuo ulkovalo taivaalla valaisi polkuamme. Mutta ei sitten parantunutkaan mihinkään sivutielle mennä, niin liukasta oli, eikä nyt kannata yrittää kaatuilla tuon polven kanssa. Ei tuohon maantiellekkään olisi kyllä kompuralla asiaa ilman noita pitäviä lenkkareita.

Senverran oli pakkasta että lenkin jälkeen oli posket ihan punaiset. Tuntui niin mukavalta. Nyt taas on sitten keikahtanut pakkasukko nurin ja nollaa lähestytään jo vauhdilla. Kyllä tuollainen pikkupakkanen sopisi talveen niin hyvin, mutta säätä kun ei voi tilata eikä itse säädellä. On vain otettava se mikä milloinkin on .
Kaiken vain on kelvattava.

Mutta, en voi ajatuksille mitään, nyt olisin jo kotona harjoittelemassa uutta olemista jos ei olisi tullut peruutusta, mutta toisaalta, ei nyt ainakaan pääsisi yhtään ulos kävelemään keppien kanssa, niin liukkaita on pihamaatkin. Jospa sitten tammikuussa olisi tavallinen lumikeli, jossa keppien piikitkin auttaisi opettelevaa kävelijää. Nyt on jo INR arvokin tasaantunut eikä tarvi joka toinen päivä kokeissa käydä. Kyllä se tästä.

Näinkin voi käydä

Minunhan piti olla sairaalassa eikä täässä naputtelemassa kotikoneella. Toisin siinä kuitenkin kävi. Olin juuri lähdössä viimeiseen Marevan kokeeseen ennen tätä aamua kun puhelin soi. Tuli ilmoitus, että leikkaus on peruttu, lääkäri on sairastunut ja aikaisintaan 7/1 on uusi aika, johon tulee tarkennus sitten myöhemmin.

Voi ei, ensimäinen ajatus oli aika tyrmäävä, kaikki oli valmista, kotolaiset hommattu, Himmun hoito järjestyksessä ja minä henkisesti valmis leikkaukseen. Oli vaikea asennoitua ajtukseen että se on nyt sitten näin. Jouduin kuitenkin lähtemään sinne INR arvon antavaan kokeeseen ja sain sitten "evääksi" 5 päivän kuurin pistoksia kotiin ja uudelleen marevanin aloitus joka oli muutaman päivän ollut katkolla ja jo oli INR arvo aika matala.

Nyt sitten tässä yrittelen tottua uuteen ajatukseen tulevasta joulunajasta. olinhan jo tehnyt kaiken mitä ennen leikkausta oli mahdollista ja sitten olenkin ihan uudessa tilanteessa, nyt ei olekkaan esteitä joulun valmisteluissa, mutta en tiedä, jaksanko enään asennoitua uudelleen taas miettimään kaikkea.  Taidan säästää voimat taas sitten siihen uuteen valmisteluun kun uuden ajan saan.

Kummallista., olisi kyllä voinut iloitakkin tuosta tiedosta, olisin voinut vaikka huutaa, hurraata, mutta ei, pettymyus se oli, tuo valmistautuminen kaikkineen oli aika kuluttavaa ja kun vihdoin olin kypsynyt ajatukseen että nyt, niin siksi varmaan tuo tieto oli pettymys eikä pienenkään ilon aihe.

Mutta, elämä jatkuu ja uutta aikaa sitten odotellaan, ei vain välty ajatukselta että siinä vaiheessa olisi ollut leikkauksesta jo melkein kuukausi ja käpälä jo paljon parantunut, jos ja jos pyörii toki mielessä, mutta pian tästä selviää joulun sykkeeseen.

Näissä mietteissä nyt sitten alankin rakentamaan erilaista joulua mitä olin suunnitellut. Kyllä se tästä, uusi vuosi tulee sitten uusin ajatuksin.

Nyt lenkille Himmun kanssa ja sitten pieni tuumaustauko,. mitä tänään tehtäisiin ja huomen aamulla taas kokeisiin, se INR arvo pitää saada taas kohdilleen. Näin se sitten jatkuu, elämä ilma leikkausta.

Kerran vielä

Vielä tämän kerran palaan Puerto de la Cruziin, joitan valittuja kuvia eripuolilta

Aaltojen pauhua

 

Kalastajan vaimo

Täällä sataman tuntumassa paikan kaiketi vanhempia rakennuksia

Ja melko uusi talo, vaikka ei ihan uudelta vaikutakkaan

Voi miksi oli hotellin ennen kaunis kukkapiha, kynitty näin autioksi .Oli kyllä aikamoinen pettymys

Yksi monista suihkukaivoista

Pululla hyvä istuinpaikka näyttää turistille takamustaan.

Ilta-auringossa parvekkeelta kuvattuna Taoron mäen entinen kasinorakennus.
Siellä joskus käytiin katsomassa kun "isot" pojat pelasi. Nykyinen kasino on jäänytkin käymättä.

Samalla kertaa auringon viimeisiä säteitä

Ihan parveketta vastapäätä oli tämännäköinen rakennus iltavalossaan

Kafe de Parisin joulukuusi, ei ihan minun makuuni.

Yhtenä aamuna parvekkeelta taivas näytti tältä, mietin, kumpi voittaa, no, tuo sininen puoli, koko päivän oli pilvetön taivas.

Erakkokiveltä.
Näin nyt lopetan tältä kerralta muistelun matkalta, paljon olisi kuvia mistä olisi voinut valita mutta napsin vain yhden sieltä toisen täältä. Nyt on hyvä palata lopullisesti tähän kotoiseen arkeen. Odottaa ensi tiistai aamua kello 7 jolloin pitää olla valmiina sairaalassa. Miten sitten siitä taas pääsee uudelleen elämän virtaan kiinni, se on vielä arvoitus, mutta kaikki varmaan järjestyy ja menee hyvin. Näin uskon.

Näin muuttuu

Mäisema on kuukaudessa muuttunut aikatavalla.

Tässä aikaisemmat

Ja nyt uusin, Iso on jo muutos, Tosin tuosta kuvasta taas jo lumi suojakelissä väheni.