aika
Suomi
[muokkaa]Adjektiivi
[muokkaa]aika (taipumaton)
- aimo, aikamoinen, eri, melkoinen
- Olet sinä aika tekijä.
- Aika veijari!
- Olet sinä aika poika! Suoritit tutkinnon ennätysajassa.
- aika tavalla, aika lailla
Etymologia
[muokkaa]Mahdollisesti substantiivista aika. Sana on saattanut syntyä esimerkiksi seuraavasti: aikamies ’ikämies’ > ’täysi mies’, josta aika on sitten irronnut adjektiiviksi joka on saanut merkityksen ’täysikasvuinen, vahva, kunnon, iso’. Adverbimainen käyttö on sitten kehittynyt ilmauksesta kuten aika tavalla ’kunnon, kelpo tavalla’ > ’melko(isen)’.[1] Toinen vaihtoehto on, että sana on laina germaanisesta sanasta aiga.
Käännökset
[muokkaa]Liittyvät sanat
[muokkaa]Adverbi
[muokkaa]aika
- melko, koko, joltisenkin, varsin
- Liikenneonnettomuudet johtuvat aika usein kuljettajan väsymyksestä.
- Pikku-Kalle on aika pahankurinen poika.
- Söin aika paljon.
- aika hieno, aika vakavaa
Käännökset
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- aika Kielitoimiston sanakirjassa
Substantiivi
[muokkaa]
- maailmankaikkeuden ominaisuus, joka etenee ja jossa kaikki tapahtuu; toistuvien luonnonilmiöiden avulla tai kellolla mitattava suure
- Aikaa voidaan mitata kellolla.
- kellolla mitattu ajanjakso, jolla on tietty kesto; myös määrittämätön jakso
- Entinen maailmanmestari Yohan Blake kellotti alkuerissä ajan 10,24. (yle.fi/urheilu)
- erityinen kausi, jolla on ominaista jokin
- vanha aika, uusi aika
- viime sotien aikaan
- määrätty hetki tai varattu ajanjakso
- Aika ei vain millään riittänyt.
- Haluaisin viipyä täällä kauemminkin, mutta minulla ei ole aikaa.
- Eikös teidän ole jo aika lähteä?
- On nukkumaanmenon aika.
- (astrologia) ajanjaksoista, jolloin kevättasauspiste on tietyssä tähdistössä tai tietyllä 30 asteen sektorilla jollain sideerisellä eläinradalla
- Vesimiehen aika
Ääntäminen
[muokkaa]Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | aika | ajat |
| genetiivi | ajan | aikojen (aikain) |
| partitiivi | aikaa | aikoja |
| akkusatiivi | aika; ajan |
ajat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ajassa | ajoissa |
| elatiivi | ajasta | ajoista |
| illatiivi | aikaan | aikoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ajalla | ajoilla |
| ablatiivi | ajalta | ajoilta |
| allatiivi | ajalle | ajoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | aikana | aikoina |
| translatiivi | ajaksi | ajoiksi |
| abessiivi | ajatta | ajoitta |
| instruktiivi | – | ajoin |
| komitatiivi | – | aikoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | - | |
| heikko vartalo | aja- | |
| vahva vartalo | aika- | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Etymologia
[muokkaa]Sanaa on arveltu germaaniseksi lainaksi. Sanan aiempi merkitys on ollut ’mitta’[2].
Käännökset
[muokkaa]
|
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]aika ajoin, aikava, ajankuluessa, ajanmittaan, hetki, kaikin ajoin, kaikkina aikoina, minuutti, päivä, sekunti, tovi, tuokio, tunti, vuorokausi
Johdokset
[muokkaa]Yhdyssanat
[muokkaa]aamiaisaika, adventtiaika, aika-aisti, aika-ajo, aikaansaannos, aika-arvo, aikadilataatio, aikaennätys, aikaero, aikaihminen, aikaikkuna, aikajako, aikajakso, aikajana, aikajatkumo, aikajärjestys, aikakaistale, aikakapseli, aikakauppa, aikakausi, aikakello, aikakirja, aikakone, aikakortti, aikakuva, aikakynnys, aikakysymys, aikakytkin, aikalainen, aikalaskelma,