Tabletit neliönmuotoiseen pöytään

Pääsiäinen oli ja meni. Tänä vuonna ei tullut laitettua sen kummemmin pääsiäiskoristeita. Keltaiset tyynynpääliset, ovikranssi ja kukat riittivät kun olimme reissussa melkein koko pääsiäisen. Takaisin tultuamme alkoi keltainen puskea niin vahvasti yli, että päätin hieman muuttaa ilmettä tekstiileillä. Oli myös virkistävää suunnitella ja ommella vaihteeksi sisustustekstiilejä lastenvaatteiden sijaan.

Päädyimme nykyiseen asuntoon muuttaessamme neliönmuotoiseen pöytään. Se on ollut aivan nappivalinta avaraan tilaan, jossa pöydän pääsee kiertämään kauttaaltaan ja se tavallaan toimii kodin sydämenä kaiken touhuamisen keskiössä. Pöytä on Scanwoodin Lokki ja se on kaikessa kiiltävyydessään osoittautunut myös hyvin kestäväksi vaikkakin pyyhkimässä saa olla kokoajan :) Pöytä on kooltaan 120cm x 120 cm, jolloin se on ideaali kuudelle hengelle, erittäin tilava neljälle ja ahdas mutta mahdollinen kahdeksalle. Sopivankokoisia tabletteja ei pöytään löydä kaupasta, sillä ne ovat aina liian leveitä. Niinpä päätin tehdä tällaiset neliönmuotoiset pienet tabletit.

Tablettien materiaalina on harmaa pellavakangas, joka oli jäänyt yli edelliseen asuntoomme teettämästäni keittiön verhosta. Pellavakankaan alla on valkoinen kevyt vahakangas, standardikokoisen pöytäliinan ylijäämäpala. Alapuolella on valkoinen paksu puuvillakangas. Tabletit on ommeltu kolmelta sivulta oikeat puolet vastakkain ja silityksen jälkeen tikattu läheltä reunaa ympäri, jolloin kääntöaukko sulkeutui. Tabletille mahtuu juuri ja juuri lautanen aterimineen ja laseineen tai kahvikuppisetti. Pieni on kaunista ja näin pöyd'n ihanaa kiiltävyyttä jää enemmän näkyviin :)

Pöydän yhdellä sivulla on tytön valtakunta syöttötuoleineen ja suojuksineen. Musta keinonahkainen alusta on Ikean työpöytäosastolta ja on erittäin jämäkkä ja helposti hoidettava alusta sotkuisiin ruokailuhetkiin. Aika monella kaveriperheellä on tällainen samanlainen. Tämän alustan päälle virittelen myös aina ompelukoneen. Taustalla näkyy hieman meidän keittiötä. Lattialla on Pappelinan raidallinen muovimatto, aivan ehdoton keittiöön. Apteekkarin kaappien vieressä on pieni pätkä seinää, joka on naulanreikiä täynnä (rakastan perhevalokuvia...). Keittiön vieressä on eteinen ja ovet kylppäreihin.

Lokki- pöytää miettiessämme meitä huoletti onko pöytä liian pieni kahdeksalle hengelle. Vastaus löytyi vahingossa Ikeasta kun olimme hankkimassa sivupöytää keittiön ikkunan eteen. Se on tyyliltään samanlainen korkeakiiltoinen valkoinen, ei tosin yhtä laadukas mutta kulutuskin on vähäisempää. Koottuamme sivupöydän huomasimme, että se oli millilleen samanlevyinen ja -korkuinen kuin ruokapöytä. Mikä tuuri! Esimerkiksi jouluna sivupöytä oli ruokapöydän vieressä jatkopalana ja näin kahdeksan henkeä mahtui ruokailemaan hyvin. Sivupöydän alla on säilytyslaatikoita ja isoäidiltä saadut Artekin jakkarat 60-luvulta.

Kyllästyminen keltaiseen sai tekemään muutoksia myös eteisessä. Korttikollaasi sai lähteä odottamaan seuraavaa värihuumaa ja tilalle tuli valokuvakehys ja risukranssi. Rauha palasi taas eteiseen. Jotain tuohon kranssiin tai asetelmaan voisi vielä keksiä.. Ideoita?

Tasku piirustusvälineille

Olemme menossa huomenna katsomaan pientä tyttövauvaa ja hänen perhettään. Iltamyöhäisen ompeluinspiraation tuloksena syntyi viemiset vauvalle ja hänen 2-vuotiaalle isosiskolleen.

Idea piirustusvälinetaskusta tuli ompelukirjasta "Kaikkea kivaa kankaasta", mutta toteutus oli hieman erilainen ja kaava oma. Huolittelin taskun sisäpalat pinkillä kanttinauhalla ja vahakankaan sijasta käytin tukikankaalla vahvistettua puuvillaa. Taskussa kulkevat kätevästi pikkuneidin kynät ja piirustuspaperit. Edelleen sama kontrastiväripari pinkki-turkoosi miellyttää.

Hymynaama taitaa olla kaikkien vauvojen mieleen :) Alkuperäisenä ajatuksena oli jonkinnäköinen kukka mutta ei siitä ihan ehkä sellaista tullut. Terälehdissä on joko riisiä, rapisevaa paperia tai kulkunen. Silmät on ommeltu parilla pistolla paksua puuvillalankaa. Suu on ommeltu kaksinkerroin taitetusta kanttinauhasta muotoilemalla. Ajattelin, että tiivisrakenteisena se tuskin lähtee purkaantumaan rajummassakaan käsittelyssä. Keskustan sisällä on tavallista vanua.

Kolmiotilkkutyyny

Kolmiokuvioita on näkynyt sisustuslehdissä ja blogeissa paljon. Kaipasin jotain värikästä sohvalle ja kun pikkuneiti nukahti aamupäiväunille, kaivoin parit tilkut varastoista. Tästä tulikin hauska "muistojen tyyny" sillä mukana on mm. vanhaa lakanaa, yksi kesähame, äidin vanha paita ja pari viime keväänä ostettua tilkkua.

Leikkasin ensin samankokoisia kolmioita ja sommittelin ne yhteen. Isommankin olisi työstä voinut tehdä, mutta siihen ei riittänyt aika tai luovuus tällä kertaa.. Ompelin kolmiot toisiinsa pala kerrallaan ja aina ompelun jälkeen silitin saumanvarat auki. Lopuksi ompelin taustalle valkoisen kankaan ja käänsin sen reunat tilkkupalan päälle. Kulmat huolittelin käsin. Pohjalle tein ihan tavallisen valkoisen tyynynpäälisen samasta Ikean Minna- kankaasta kuin sohvan päällinenkin.

Uuden tyynyn myötä tuli vaihdettua sohvalle muitakin tyynyjä. Tuntuu että ilme vaihtuu melkein viikoittain fiiliksen mukaan. Valkoinen sohva on kyllä siitä niin kiva! Keltainen tyyny on viime vuonna hankittu Tiimarista, ompelin siihen puunapin.

Sitten kysymys teille lukijoille:
Olen jo useamman kuukauden mallaillut tätä raitakangasta pienen nojatuolin päälliseksi. Onko liikaa vai sopivasti särmää? Mitä olette mieltä?

Nukkehömpötyksiä

Näiden sympaattisten Disney- nukkejen pauloihin on langennut äiti jos toinenkin viimeaikoina. Nuket ovat vilahdelleet monessa blogissa ja kuulin, että niille tehtyjen vaatteiden esittelyä varten on perustettu jopa oma Facebook- ryhmäkin. Luulen, että Mekkotehtaan Kirsikalla ja Sunnalla on ollut hypen syntyyn vaikutusta ;) He ovat ommelleet ja neuloneet nukeille suloisia vaatteita jo pitkään.

 

Viime syksynä minäkin innostuin nukeista ja hankin sellaiset jo "hyvissä ajoin" vaikka oman tyttöni tai kummityttöjeni aika ei ihan vielä ole sellaisilla leikkiä. Ajattelin, että tässä on hyvin pari vuotta aikaa ommella nukeille puvustusta ja tarvikkeita valmiiksi leikkejä odottamaan. Ensimmäiset mekot ommeltuani tajusin, että ne ovat myös hyviä treenikappaleita aloittelevalle lastenvaatteiden ompelijalle; kangasta kuluu vähän mutta saa testattua eri materiaaleja ja väriyhdistelmiä ennen varsinaista koitosta :)

Mekkokaavoja on netissä varmasti useita, mutta taas tuli tehtyä vaikeamman kautta eli itse mittailemalla ja mallailemalla. Kasasin keittiön pöydän täyteen tilkkuja ja kankaita ja odotin inspiraatiota. Olen jotenkin mieltynyt ajatukseen käännettävästä vaatteesta. Silloin ei tarvitse huolitella saumanvaroja, vaan ne jäävät siististi kahden kankaan väliin. Tein kaavan niin, ettei sivusaumojakaan tarvita (laiskuuden huippu, minäkö?). Kuviot on silitetty mekkokankaaseen liimaharsolla ja tikattu suoralla ompeleella. Takana on simppeli tarrakiinnitys. Ehkä seuraavalla kerralla voisin yrittää tehdä jotain hieman monimutkaisempaa ;)

Enkeli Kajsan kaavoilla

Rakkaalle ystävälleni syntyi suloinen tyttövauva vajaa viikko sitten ja idea sopivasta viemisestä tuli Kajsan iloiset tilkut- kirjasta.

Kirjassa oli puutarhaenkeli ja erilaisia jouluenkeleitä. Sovelsin samaa mallia ja tein tällaisen tyttömäisen suojelusenkelin. Kangasvalinta oli selvä sillä samantapaista vaaleanpunaista pallokuosia on pienokaisen huoneessa. Kajsan ideat ovat ihanan leikkisiä, väistämättä tulee hyvälle tuulelle!

Hernepussit

Puuh, onpa ollut taas vilskettä viime viikko! Mutta vihdoin ehtdin istahtamaan koneelle ja bloggailemaan. Kummitytölläni oli nimipäivä viikko sitten ja halusin tehdä hänelle jotain nimeen liittyvää. Hernepussit ovat aika klassikoita päiväkotimaailmassa ja ovat olleet suosittuja myös blogimaailmassa. Esimerkiksi Helinän talossa- blogissa oli mielestäni kiva toteutus.

Tässä työstämiäni hernepusseja pinossa:

Halusin tehdä pusseista kaksipuoleiset siten että toiselle puolelle tulee numerot ja toiselle puolelle etunimen kirjaimet. Kokonaisilmeestä tuli kiva kun toisella puolella oli valkoinen kangas värillisellä numerolla ja toisella puolella värillinen kangas valkoisella kirjaimella. Käytin applikoinnissa vanhaa luottoniksiäni, napinläven sivuommelta. NUmeroiden ja kirjaimien kaavat tein lennossa kankaita leikellessä.

Hernepusseista tuli aika kivat mielestäni! Tein samalla myös toiselle vauvakaverille samanlaiset ja työn alla on vielä omalle tytölleni vastaavat pussit. Kuten monessa muussakin tilkkutyössä, hauskoin työosuus oli kankaiden mallailu ja yhdistely :)

Tilkkutalo Kajsan kaavoilla

Anopin kanssa ollaan kierrelty tänä kesänä niin ihania käsityöpaikkoja! Muutama viikko sitten hän tutustutti minut Bockin käsityö- ja designtavarataloon. Se sijaitsee Helsingissä senaatintorin laidalla cafe Engelin kanssa samassa korttelissa. Liike koostuu muistaakseni seitsemästä huoneesta, joissa on myynnissä käsitöitä alan kotimaisilta pienyrittäjiltä.

Bockin käsityö ja designtavaratalo

Siellä oli myynnissä mm. Sykon sympaattisia tilkkutöitä. Valmiiden töiden sijaan päädyin ostamaan Sykon perustajan Kajsan esikoiskirjan "Kajsan iloiset tilkut". Kajsan tarina kuulosti tutulta; hänellekin oli herännyt into luovuutta ja käsitöitä kohtaan tultuaan äidiksi. Kirjassa oli runsaasti ohjeita ja kaavoja erilaisten tilkkutöiden tekemiseen. Ohjeet oli ryhmitelty kätevästi vuodenajoittain. Vaikeinta oli päättää mistä aloittaa! Onneksi tilkkuja minulla oli jo yllin kyllin :)

Kajsan iloiset tilkut- kirjan tiedot

Lopulta päätin aloittaa oheisesta talo- koristeesta, tein sen lahjaksi ystäväpariskunnalle. Ohjeet olivat selkeät eikä yllätyksiä tullut matkan varrella. Tilkkujen lisäksi tarvittiin materiaaleiksi nappi, liimaharsoa, vanua, ripustuslekki sekä konekirjontalankaa. 

Kajsan töissä käytetään paljon vapaata konekirjailua, johon tarvitaan erillinen paininjalka. Sellaista minulla ei vielä ole, mutta ehkä jossain välissä hankin. Olisi hauska opetella kirjomaan kaunokirjoitusta Kajsan ohjeiden mukaisesti. Tätä taloa tehdessäni kuitenkin vielä pärjäsin tavallisella paininjalalla.

ps. Tee-se-itse hengessä pakko vielä hehkuttaa kesän kukkasatoa; tämäkin kimppu on koottu kävelylenkin varrelta löytyneistä kukista alle 5 km säteellä Helsingin keskustasta.

Sisustukseen sopiva leikkimatto?

Vauvan leluissa ja tarvikkeissa piilee aina se sama ongelma: Onko olemassa sellaisia leluja jotka samanaikaisesti sopivat sisustukseen ja kuitenkin ovat niin räikeitä että viihdyttävät vauvaa? Itse vietin tunteja netissä selaten sopivia leikkimattoja. Käytin googlen kuvahakua ja yritin metsästää sellaista joka miellyttäisi myös omaa silmää. Mietin, että kunpa osaisin tehdä sellaisen itse ja löytäisin jostain materiaalit sen rakentamiseen. Lopulta luovutin ja tilasin lastentarvikkeiden verkkokaupasta sellaisen kirkkaan värisen maton, jossa oli kaksi kaarta ja paljon ervärisiä roikkuvia leluja.

Leikkimatto todella oli värikäs, ehkä jopa vauvallekin liian räikeä. Siinä oli suuri rapiseva myrkynvihreä mato, jolla oli isot silmät. Netistä tilatut tuotteet harvoin vastaavat täysin sitä mielikuvaa mikä niitä syntyy ruudun välityksellä, mutta olisi ehkä pitänyt harkita ostosta vielä tarkemmin. Kerran vauva alkoi itkemään kun katsoi matoa silmiin (tai ainakin kuvittelin niin) ja silloin annoin itselleni luvan tehdä pieniä uudistuksia. Pakko myöntää, että lopulta päädyin rakentamaan leikkimaton alusta asti uudestaan... Jaan nyt tässä havaintoni siitä, minkälaisista osista nämä leikkimatot oikein koostuvat, jos joku haluaa yrittää samaa temppua ilman että tarvitsee hajottaa ja uudelleenrakentaa valmista mattoa ;)

Leikkimaton kaaret ovat kovaa muoviputkea, joka on päällystetty vaahtomuovilla ja kankaalla. Periaatteessa kaariksi toimivat melkein mitkä tahansa jäykät mutta hieman taipuisat muoviputket. Leikkimatto voi olla neliön tai ympyrän muotoinen ja se pingoittuu muotoonsa kun kaksi putkea kiinnitetään sen kulmiin. Mietin itsekin miten ihmeessä putket voivat pysyä muodossaan mutta tuo pingoitussysteemi on oikeasti todella nerokas ja tekee rakenteesta tukevan. Tässä leikkimatossa on kulmissa muoviset soljet, joiden toinen pää on maton alla kulmassa ja toinen putken päässä. Kaaret vain siis nipsautetaan paikalleen kulmiin, jolloin matto on helppo koota ja kasata uudelleen. Alunperin putket oli päällystetty monivärisellä kankaalla, mutta päällystin ne uudelleen valkoisella paksulla puuvillakankaalla, jotta lelut erottuvat taustasta paremmin. Tein putkiin liikutettavat lenksut, joihin lelut voi kiinnittää.

Varsinaisen leikkimaton rakensin tilkuista hyödyntäen eri tuntuisia materiaaleja. Tilkkuina olivat valkoinen paksu puuvillakangas, vihreä pellavakangas, vaaleanpunainen ja keltainen collegekangas sekä pinkki samettikangas. Applikoin erilaisia kuvioita tilkkuihin hyödyntämällä ompelukoneen napinläven sivusauman ommelta. Tuo on varsin näppärä konsti tehdä kuvioita ja lopputuloksesta tulee siisti ja kestävä.

Leikkimaton alapuoli on paksua puuvillakangasta ja välissä on pehmusteena vanha kylpypyyhe. Sain tehtyä reunat siistiksi siten, että käänsin pohjakankaasta tilkkukankaan päälle päärmeen ja ompelin sen suoralla tikkauksella kokoon siten että pehmuste jäi sinne väliin. Lisäksi tein samoista kankaista vauvalle kaarevan tyynyn, jolla hän voi harjoitella mahallaan olemista.

Leikkimatto on ilostuttanut meitä nyt jo useamman viikon. On kivaa kun vauva viihtyy siinä eikä kirkkaista väreistä huolimatta se täysin riitele muun sisustuksen kanssa. Kannatti nähdä vaivaa!

Ensimmäiset linnut

Lintuhahmot ovat jotenkin aina kiehtoneet minua. Nimenomaan sellaiset hieman lapsekkaat ja yksinkertaiset. Mahassa kasvavaa vauvaani hellittelin usein nimellä lintunen ja siksi oli selvää että jotain lintuaiheista halusin hänelle tehdä. Ensin piti hankkia ompelukone. Perustelin sen hankintaa laskeskelemalla, että jos ompelen pinnasängyn ja  äitiyspakkauksen laitapehmusteet ja parit verhot sillä itse, on kone vuodessa maksanut itsensä takaisin. Lisäksi sain tilaisuuden toteuttaa sillä itseäni, kuten tätä lintumobila tehdessäni.

Idea mobilesta ja ohje löytyi parin päivän intensiivisen googlettelun tuloksena. Mobilea oli kiitollista tehdä sillä sivuilta löytynyt kaava ja työohje olivat hyvin yksityiskohtaiset ja tarkat. Ideointivaiheessa huomasin, että googlen kuvahaulla löytyi monta samanlaista mobilea. Ohjeen kirjoittaja kannustikin ihmisiä jakamaan kuvia valmiista moileista Ja ovathan ne söpöjä!

Lintumobilen ohje

Mobilen työstämisen ensimmäinen ja ehkä hauskin vaihe oli valita kankaat. Tilkkujen piti sopia toisiinsa eli sisältää saman väriskaalan värejä mutta runsaasti erilaisia kuoseja. Tämän lintumallin hauskuus piilee siinä, että linnun maha ja muu osa ovat eri kangasta joten erilaisa variaatioita voi tehdä pienestäkin tilkkumäärästä lukuisia.

Mustavalkoinen kangas on Marimekon Tuuli- kangasta. Ajattelin, että vastasyntynyt näkee sen parhaiten ja arvaukseni osui oikeaan. Nuo mustavalkoista kangasta sisältävät linnut ovat edelleen vauvan lempilintuja. Keltainen kangas on vanhasta kesähameesta. Loput kankaista löysin Vanhan Sataman kädentaitomessuilta. Ne ovat japanilaisia puuvillatilkkuja, melko ohutta ja tosi sileää kangasta. Pesin ja silitin kankaat ennen ompelemista.

Ompeluvaiheessa oli omat niksinsä, kannattaa tosiaan lukea nettisivuilla olleet ohjeet huolella ja jäljentää kaava tarkasti. Ompelu aloitetaan linnun pyrstöstä ja ommellaan ensin kummatkin saumat linnun rintaan asti. Sen jälkeen ommellaan linnun pää ja nokka yhteen. Käytännössä siis vain kolme koneompelusaumaa ja se on siinä! Alussa kurvikkaiden saumojen teko tuntui vaikealta, mutta ote löytyi ehkä kolmannella linnulla. Huomasin, että kannattaa tiukan paikan tullen laskea neula kankaaseen, nostaa paininjalka ja asetella kankaat uudelleen. Tuo nokkakohta on erityisen vaikea. Siellä kärjen käännöksessä on hyvä pitää neula alhaalla, että ommel säilyy eheänä. Kannattaa myös ommella aika tiheällä ompeleella jolloin saumasta tulee siisti.


Täytin linnut vanulla. Olin aikaisemmin uhrannut yhden huonoksi menneen tyynyn käsityöhommiin ja sen sisus sopi tarkoitukseen hyvin. Lintu täytetään siis pyrstöstä ja pyrstö suljetaan lopuksi käsin ompelemalla. En olisi ikinä uskonut miten paljon vanua yhteen lintuun voi upota! Minusta linnut näyttivät paremmilta kun niistä teki oikein pulleita ja napakoita. Pyrstön kapein osa on juuri pikkurillin paksuinen joten täyttö sormin puskemalla oli minulle se toimivin taktikka. Täyttö kannataa aloittaa päästä ja käyttää erityisesti nokan täyttämisssä apuvälineenä vaikka paksua virkkuukoukkua.

Päädyin lopulta tällaisiin roikkuviin lintuihin eli ompelin jokaiseen valkoisesta nauhasta pienen lenkin. Alkuperäisessä ohjeessa linnut istuvat paksulla oksalla. Lintujen kiinittäminen ja tasapainottaminen on tuossa istuvassa mallissa hieman haasteellisempaa. Ilmeisesti tällöin linnut pitää myös liimata pysyvästi oksiin. Alkuperäisessä ohjeessa käytettiin luonnonvärisiä paksuja ja suoria oksia, jotka kiinnitettiin kerroksittain. Itse päädyin tällaiseen taiteelliseen peikonpuuoksaan, jonka maalasin ylijääneellä sisustusmaalilla valkoiseksi. Löysin oksat kukkakaupasta ja valitsin kaksi sellaista, jotka istuvat hyvin yhteen. Kiinnitin oksat toisiinsa langalla ja ripustin kahdesta kohdasta kattoon ruuvattuun koukkuun. Tämä oli yllättävän helppo rakentaa ja tuntuu edelleen tukevalta. Lisäksi on kiva kun mobilelle voi antaa vauhtia eli antaa sen pyöriä. Tarvittaessa linnut voi myös vaihtaa esimerkiksi vuodenajan mukaan. Nyt suunnittelen jo jouluversioita linnuista ja mitä muuta ihanaa niiden seuraksi voisi ripustaa.

Jatkokehittelin lintuideaa vielä lisäämällä niille pienistä puuhelmistä silmät. Silmät toimivat tällaisessa mobilessa, jossa vauva ei pääse lintuihin käsiksi. Tein myös muutamia muita lintuja, joihin lisäsin täytteeksi kulkusia tai rapisevaa muovia. Näin ne toimivat paremmin lähileikissä. Mielikuvitus on vain rajana kun pohjalla on tarpeeksi yksinkertainen ja toimiva idea!