Lomaa ja maiseman vaihtoa Länsi-Suomeen

Lähdettiin sitten lomalle - niin kuin joka syyskuussa aika monen vuoden ajan. Muistiongelmien ja töihin paluun jälkeen tämä oli mitä parhainta tasoitusta elämään, vaikka olikin ihan normaalin vuosisuunnitelman pohjassa mukana.

Olemme liikkuneet matkailuautolla Hämeenlinnasta Seinäjoen kautta Vaasaan ja edelleen Mustasaaren Raippaluodon Svedjehamniin. Sieltä edelleen Porin Reposaaren Siikarantaan ja muutaman pikkupysähdyksen kautta Sastamalaan, jonka jälkeen suuntana on koti. Siikarannassa vietimme kaksi yötä, muissa paikoissa yhden yön. Seinäjoki ja Sastamala toimivat hyvinä pysähdyspaikkoina pääkohteiden Svedjehamnin ja Siikarannan reunoilla.

Matkalla oli aurinkoa, pilvistä ja reipasta sadettakin. Maisema oli kovasti syysväreissä. Alla kuva matkan päältä jostain reissun alkuvaiheilta.

Pixie-koira on jo tottunut ja rutinoitunut matkustaja. Vaikka hänellä on ikää jo 16,5 vuotta, matkan rasitus ei painanut aiempaa enempää.

Kaunista oli pilviselläkin kelillä. Tämäkin matkanäkymä jostain reissun alkuvaiheilta.

Svedjehamnin sataman tunnelma punaisine venevajoineen oli kutsuva myös sateiden väliin osuneella kävelyllä. Huonossa valossa kännykkä ottaa kuvia kyllä todella kauniisti ihan ilman editointeja. Järjestelmäkamera hieman yskähteli huonon valon kanssa ja niin kohinaa kuin valoakin joudun säätämään niihin kuviin kuvankäsittelyllä.

Siikarannan ihana aamumaisema kovasti sateisen illan jälkeen. Täällä matkailuauton saa ihan rantaan ja maisemia voi ihailla säällä kuin säällä. Ihan suosikkipaikkojani. Kuten jonkun muunkin 🥰

Jossain matkalla taas. Pitkä rivi syksyn värisiä puita.

Viimeinen pysähdyspaikka Sastamalassa. Leirintäalue on ihan keskustan tuntumassa. Luontoa ei ole muuten viljalti, mutta maisema kruunaa kaiken.

Puhelimen kamera on usein aika mahtava vastavaloon kuvatessa. Tässä (toisessa kuvassa) en edes yrittänyt kuvata järkkärillä, sillä kännykällä tuli tunnelma ja näkymä oikein mainiosti talteen 🙏

Muisti? Mikä muisti? Hah-hah-haa 🤭. Muisti reistaa yhä ihan liian usein. Toisaalta aika moni asia sujuu jo ihanan paljon paremmin. Kutsuisin tätä edistykseksi. Nopeaksi tätä edistystä ei voi kehua. Vaan kaikkea ei voi saada.

Ehkä yritän yhä enemmän keskittyä siihen, mikä toimii paremmin ja olla välittämättä siitä, mikä ontuu vieläkin. Loma teki ainakin hyvää oikein isosti ❤️ Suomen luonto palkitsee syksyllä aivan erityisesti.

Syksy maistuu hyvältä ❤️

Muistoni keväästä ja kesästä ovat himmeät muistiongelmien vuoksi. Se ärsyttää ja harmittaa. On mahdottoman surullinen olo eletyn elämän menettämisestä.

Tiedän kuitenkin, että minulla on ollut hyvä kesä ja olen toteuttanut omia toiveitani ihan mukavasti 🩷. Olen helposti käärmeissäni muistini toimimattomuuden kanssa, mutta äkäily ei paranna tilannetta mihinkään. Yritän opetella erottamaan primitiivireaktioni omista tietoisista fiiliksistäni. Minä ajattelen, että minulla menee ihan hyvin (paitsi silloin, kun ketuttaa kovasti tuo muistin kanssa taisteleminen).

Tähän väliin muistutan, että muistini reistaa vain kapeasti, se harmittaa silti aina enemmän tai vähemmän.

Viime viikonlopun aikana luin monta artikkelia tekoälystä. Se koetaan toisaalta isoksi työmäärän vähentäjäksi ja ihmisresurssien tarpeettomaksi tekijäksi. Samaan aikaan sen voimaa ja holtittomuutta pelätään. 

Suosittelen itse kullekin tekoälyyn tutustumista varovaisesti ja sopivan etäisesti. Ystävällisen tekoälyn kanssa ei kannata lähteä tunteilemaan, mutta se on kovin näppärä tiedon kerääjä, yhdistelijä ja analyysin tekijä. Se on kuin erittäin älykäs nuori kollega. Käytäntö ja yhteisön rajat eivät ole hallussa ennen kuin niihin perehdytetään. Myös yhteisön (tai oma) eettiset rajat kannattaa tuoda esille todella selvästi. Nuoremman kollegan (tekoälyn) viitekehykset, olettamukset ja ajattelun raamit voivat olla mitä sattuu, jollei niitä märitä sille erikseen. 

Ehkä tärkeintä on ymmärtää, että tekoäly pystyy vaikka mihin, mutta siihen ei voi koskaan täysin luottaa. Moneen nuorempaan kollegaan voi varmasti luottaa paljon enemmän 🙏

Kirpputorit kutsuvat minua edelleen. Siellä on niin paljon opittavaa (ja löydettävää).

• Älä osta, ennen kuin tiedät oikean hintahaarukan
• Älä haksahda alennuskyltteihin - lähtöhinnat ovat toisinaan taivaalliset
• Kun tiedät oikean hintahaarukan, tunnistat luvattoman edullisen hinnan
• Ikävän moni myy rikkinäistä tai muuten viallista tavaraa hieman edullisempaan hintaan ilman mitään merkintää tuotteen vioista
• Tutki tuotteet aina tarkoin mahdollisten vikojen varalta
• Joskus joku myy oikein briljanttia tavaraa ihan toimivalla hinnalla. Sen tunnistaakseen pitää tietää yleinen hintahaarukka/-taso
• Älä usko hintalappujen tietoihin, tarkista tuotteen tiedot vaikkapa valokuvan ja tekoälyn avulla. Joillakin ihmisillä luovuus kasvaa, kun pääsee kirjoittamaan asiaa hintalappuihin 🙁
• Ostetut langat ja tekstiilit kannattaa pakastaa ennen käyttöönottoa. Itse pidän uusia hankintoja pakastimessa viikon verran, jotta vaikeimmatkin tapaukset hoituisivat varmasti käyttökuntoon.

Luonnossa on ihanaa juuri nyt. Välttelen metsiä, joissa on hirvikärpäsiä. Kelien viilentyessä niihinkin metsiin voi taas palata. Päivä lyhenee - auringonlaskut ja -nousut osuvat taas inhimillisiin valvomisaikoihin. Lintujen muutto on käsillä. Joutsenet ruokailevat pelloilla pareina ja perheinä. Kurjet viihtyvät myös peltoruokailussa. Pilvisinä / sateisina päivinä kurjet saattavat ruokailla kovinkin lähellä teitä. Autosta kuvaaminen tarjoaa nyt hyviä luontokuvausmahdollisuuksia.

Nymfejä (punkkeja) niskassa

Kävin vihdoin ja viimein tehostamassa vanhan punkkirokotteeni. Minun ikäisilläni tehosterokote pitäisi ottaa viiden vuoden välein, mutta nyt väliin jäi kyllä enemmän vuosia. En löytänyt itseltäni mistään merkintää siitä, milloin olen punkkirokotteeni ottanut, mutta kyllä siitä enemmän on kuin tuo suositeltava viisi vuotta.

Kävin lähimetsässä sieniä katsastamassa ja mukanani oli pieni reppu. Laskin sen välillä sieniä kerätessäni maahan taakkaa keventämään ja poimin taas mukaani paikkaa vaihtaessani.

Kotona tunsin niskassani jotain pientä hipsuttelua. Hirvikärpäset ovat tehneet minusta vuosien saatossa yliherkän kaikille hyönteisten kaltaisille tuntemuksille ja olin heti tunnustelemassa niskaani. Sieltä löytyikin pienen pieni musta otus, jonka pudotin lavuaariin päästäkseni tarkastelemaan sitä paremmin. Silmä ei erottanut, mutta kännykällä otettu lähikuva suurennoksineen paljasti otuksen selväksi punkiksi. Se eteni lavuaarin pinnalla reippain askelin.

Vieressä peukaloni mittakaavaa antamaan.

Olen lukenut pienistä nymfeistä, mutten ole koskaan nähnyt sellaista. Vaikea tuollaista on vaatetuksessaan havaitakaan oli vaatteiden väri sitten mikä tahansa. Lisää kaksivuotiaista puutiaisista eli nymfeistä voit lukea vaikkapa täältä: "Näkymättömiä" punkkeja pelätään - tältä tappava nymfi näyttää - Verkkouutiset.

Hetkeä myöhemmin tunsin taas pientä vipellystä niskassani. Sieltä löytyi kuin löytyikin toinen kävelyretkellä oleva nymfipunkki. Kuin ihmeen kaupalla sain molemmat kiinni vielä tuossa kävelyvaiheessa.

En keksi punkkien oudolle sijainnille (niskani) muuta selitystä kuin että ovat kiivenneet reppuuni sen ollessa maassa. Itse en kieriskellyt maassa kertaakaan koko reissun aikana 🤭

Onko sinulla voimassa oleva punkkirokote?

Töihin paluu loman jälkeen syö muistiani

Töihin palaaminen on verottanut muistini toimintaa enemmän kuin pelkäsin. Pystyn jälleen aivan käden käänteessä unohtamaan mitä olin tekemässä ja mitä pitikään tehdä seuraavaksi. Sen seurauksena olen jo kahteen otteeseen unohtanut kantarellit kesken siivousurakan pilaantumaan niille sijoilleen. Ensimmäisen kerran sienet jäivät pusseihin verannalle viikoksi. Onneksi olivat pusseissa, olomuoto oli auringon lämmittämässä paikassa muuttunut vähemmän edulliseen suuntaan. Toisen kerran kantarellit jäivät ensimmäisen siivousvaiheen jälkeen viikoksi jääkaappiin. Kompostiinhan nuo kaikki sitten päätyivät.

Toki kummastakin sienisaaliista iso osa oli jo puhdistettu, pannulla käsitelty ja hyödynnetty. Ihan koko saalis ei mennyt hukkaan, mutta onhan tämä ihan ennen kokematonta 😟.

Olen pyrkinyt ottamaan töissä asiat tuplarauhallisesti ja pitämään taukoja. Silti työmuisti on päässyt kuormittumaan yllättävän paljon. 

Huomaan usein taukojen aikana, että olen taas suunnittelemassa itselleni aivan överiä aikataulua tuskaisen poskettomilla tavoitteilla. Silloin osaan hieman peruuttaa ja höllätä otetta. Silti muisti on taas jo vielä heikompi kuin vaikkapa viikko sitten.

Onneksi suurin osa muististani toimii mainiosti. Pärjään siis kyllä, mutta enää ei passaisi työmuistin enää heiketä nykyisestä.

Töissä täytyykin keskustella tulevien viikkojen työruuhkasta. Se (ruuhka) vähän kauhistuttaa jo ilman muistiongelmiakin. Ja muistiongelman kanssa töiden kanssa ei voi lähteä kauhuviikkoja pitelemään.

Pahoittelen, sitä, etten nyt käy lukemassa ja kommentoimassa teidän blogejanne entiseen tahtiin. Tai johan tämä tahti on jo jonkin aikaa hiipunut. Nyt yritän löytää päivittäin tasapainoa, jolla saisin pääkoppani lepäämään ja toipumaan oikealla tavalla. 

Kiitos, kun jaksoit käydä lukemassa kuulumiseni ❤️

Valokuva tyttärestä noin vuoden takaa.

Vinkkejä kirppistelyn monivetoiseen maailmaan ❤️

Minun kirpputorikäyskentelyni lisääntyminen ei ole varmastikaan mikään perhosen siiveniskun aiheuttama perhosvaikutusilmiö. Mielenkiintoisesti se on kuitenkin vaikuttanut moneen arkiseen asiaan.

Langat ovat usein ylihinnoiteltuja - muista pakastaa ostokset

Käsityöt ja lankojen ostaminen on yksi sellainen konkreettinen asia. Olen päätynyt yhä enemmän ostamaan lankoja kirpputoreilta. Hinta on parhaimmillaan niin paljon edullisempi, että satunnaisten erien ostaminen kannattaa. Toisaalta ikävän usein myyntiin tarjotaan pieniä sekaeriä lankoja, jotka on hinnoiteltu melkein kaupan hintojen tasolle. Ehkä joku ostaa niitäkin.

Lankojen kohdalla on tärkeää päästä ostamaan riittävästi lankaa samasta tuotantoerästä. Silloin langan värisävy on sama. Kirpputorilta ostettu lankaerä on melkeinpä poikkeuksetta eri erää kuin kaupasta ostettavat lankakerät, jos siis lanka on vielä ostettavissa kaupoista. Tässä tulee vastaan rajoituksia, joita harva käsitöiden tekijä on valmis kohtamaan. Siksi kaupan hinnoittelun jäljittely on liian rohkeaa.

Joskus lankoja tarjotaan ilman vyötteitä (paperista selostetta) myyntiin sekalaisissa kokoelmapusseissa, jolloin pitää jaksaa ostaa sika säkissä. Harva jaksaa.

Joskus kuitenkin joku tarjoaa hyvän erän laadukasta lankaa toimivaan hintaan ja silloin on mahdollisuus panostaa lankaostoksiin 👍

Toki langat pitää muistaa laittaa kotona pakastimeen viikoksi (?). Näin voi varmistaa mahdollisten kutsumattomien vierailijoiden puuttumisen lankojen kavereina.

Mariskoolien kopioilla huijataan

Mariskoolien ostajan täytyy olla varovainen, osaava ja tarkka kirpputoriostoksilla. Ensinnäkin pitää varmistua siitä, että ostos on todella oikea Mariskooli eikä mikään kopio. Ja jos kopiokin kelpaa, niin sellaisen hinta pitää olla huomattavasti alkuperäistä edullisempi.

Oikean Mariskoolin tunnistamisen tueksi voit lukea faktoja täältä: Mikä on kallein Mariskooli? Mistä tunnistaa aidon Mariskoolin? | Kotona

"Mariskoolit ovat erityisesti suomalaisten suosimia koristelasiesineitä, joita on saatavilla jo lähes 70 eri värissä ja kahdessa eri koossa. Yleisempi koko on 155 mm korkea malli, jota on valmistettu jo vuodesta 1965 lähtien. Pienempi 120 mm korkea malli on uustuotantoa, ja niitä valmistettiin 25 eri värissä vuosien 2008–2015 välisenä aikana." Mariskoolien värit ja hinnat - Täydellinen listaus (kuvat)

Joitakin tietoja aidon Mariskoolin tunnistamiseen:

Koko:
120 mm korkeita Mariskooleja valmistettiin vain vuosina 2008–2015. Suurempi 155 millin kulho on säilynyt kooltaan muuttumattomana. 

• Kaikissa pienissä mariskooleissa on stanssi. Eli Marimekko kirjoitus pohjassa.
Piparit, kaula ja sormus - niistä tunnistaa.

Massaleima ja muottinumero:
Marimekko-massaleima, jota on virheellisesti kutsuttu myös stanssiksi, esiintyy vuoden 2004 jälkeisissä suurissa ja kaikissa pienissä Mariskooleissa. Muottinumero on lisätty kulhon pohjaan Iittalan tehtaalla valmistettuihin skooleihin vuodesta 2004 lähtien ja Nuutajärvellä valmistettuihin vuodesta 2008 lähtien.

Hinnoilla yritetään hämätä ja kovasti

Nämä Pirtti-astiaston kupit lautasineen olivat tarjolla huimaan hintaan. Pöydässä oli 50% alennuskyltti, mutta hinnaksi jää silti kuusi euroa. Kuppiparin löytää muualta usein 2,5 euron hintaan.

50% alennuskyltti päätyy myyntipaikalle tavallisimmin, kun pöydän vuokra-aika lähestyy loppuaan. Toisinaan alennuskyltti ilmestyy pöydälle jossain vaiheessa myyntiä vauhdittamaan ja jääkin sinne pitkäksi aikaa. Tällä välin pöydälle tulee uutta myytävää kaksinkertaiseen hintaan keskihintaan verrattuna. Tavoitteena tuntuu olevan houkuttaa ostajia alennusmyynnillä ja pitää tuotto silti entisellään.

Ole tarkkana hintojen kanssa!

Seuraa hintojen kausivaihtelua

Iittalan tuikkulyhty Ballo on mielestäni hyvä esimerkki hintojen vaihtelusta. Loka-marraskuussa viime vuonna näiden hinnat vaihtelivat 6-10 euron välillä. Kesän läheisyys laski hinnat jo 3-5 euron tuntumaan. Nyt hintahaarukka on taas jo 6-8 euron tasolla. Kierrätyskeskukset pyytävät näistä usein hieman ylihintaa. Ole tarkkana näiden hintojen kanssa.

Nämä Kehrän pienet boolilasit saa ehdottomasti tällä kahdella eurolla. Yhtään enempää niistä ei kannata maksaa. Tarjontaa on paljon.

Kehrän tuikkulyhty on ehkä korkeintaan tämän 2,5 euron hinnan arvoinen. Jossain olen nähnyt jonkun pyytävän tästä jopa 8 euroa 😯

Tiedä, mitä haluat ja mikä on oikea hinta. Vasta sitten kannattaa ostaa.

Kirppisiloa! ❤️

Loma hyvä, mökki keskinkertainen - miten tästä eteenpäin?

Palasimme jokakesäiseltä vuokramökkiviikoltamme. Loma oli mainio, kotiin oli silti mahtavaa palata.

Vaikka loma oli mainio, mökki oli vain keskinkertainen. Tiukan työvuoden jälkeen sain jotenkin tällä kertaa tarpeekseni keskinkertaisista vuokramökeistä, niihin en halua enää palata. Olen toistakymmentä vuotta selannut vuokramökkien tarjontaa ja pyrkinyt löytämään sieltä etäisyyden ja ominaisuuksien puolesta hyvän mökin. Ja sehän on aivan mahdottoman vaikeaa tai ehkä jopa mahdotonta touhua.

Jos et ole kiinnostunut vuokramökeistä ja kesämökkeilystä yhtään, lukeminen kannattaa jättää tähän, sillä näissä aiheissa soutelen syvillä vesillä tämän kirjoituksen ajan.

Millainen on hyvä (vuokra-)mökki?

Karkeasti otettuna minun vuokramökkini/-mökissäni pitää olla 

• hyvällä etäisyydellä (ajomatka korkeintaan 3 tuntia)
• järven tai meren rannalla
• nykyaikainen keittiö, vessa ja suihku
• vähintään kaksi makuuhuonetta
• makuuhuoneet eivät ole vierekkäin
• televisio
• nykyään myös ilmalämpöpumppu
• hyvä etäisyys naapureihin
• kauppa päivittäisen vierailumatkan päässä (max 15 km?)
• kohtuullisella etäisyydellä jostain 'isommasta' kaupungista (max 40 km)
• uitava ranta
• lemmikkieläinystävällisyys (meillä koira)

Nämä ovat sellaisia ominaisuuksia, jotka saa tavallisesti melkein kaikki selvitettyä mökkien perustiedoista. Niiden perusteella putoaa huikea määrä mökkejä jo pois. Isoimmat rajaavat tekijät ovat lemmikkieläinystävällisyys ja hyvä etäisyys.

Jos hankkisin omistusmökin, tyytyisin järvi- tai merinäköalaan rannan sijaan. Lampi- ja jokinäköalatkin voisivat sopia. Uimapaikan sopiva läheisyys olisi silloin tärkeää.

Muita todella tärkeitä kriteereitä

Joitakin asioita ei saa selville myyntikuvauksista. Sellaisia ovat muun muassa

• parisängyn laatu - yhteinen vai erilliset patjat
• erilliset patjat antavat unirauhaa, jos nukkumakaverisi (tai sinä itse) sattuu olemaan kovasti kääntyilevää sorttia
• patjan laatu ja paksuus
• runkopatjoihin törmään harvoin, sen sijaan perinteisiin sänkyihin on sijoitettu ohuita patjoja, joiden kanssa nukkuminen on minulle yö yöltä vaikeampaa
• muutama kunnollinen tyyny - ei vain loppuun nukuttuja litistyneitä tai muhkuraisia tyynynkaltaisia
• nukkuminen on tärkeää levon ja palautumisen kannalta myös mökillä
• astiasto on toimiva
• olemme päätyneet ostamaan moneen mökkiin joitakin meidän mielestämme hyvään lomaan kuuluvia astioita ja muitakin tarvikkeita, sillä astiavalikoimat ovat melkein aina jotenkin hassuja

Tärkeitä juttuja, joita ei huomaa eikä voikaan tarkistaa etukäteen

• piha on kävelykelpoinen koko huolletulta alueeltaan - ei ylläreitä
• seinät ovat ehyet kaikkien huoneiden osalta - ei yllärireikiä tai -aukkoja
• sähkölaitteet toimivat (normaalisti)
• valokatkaisimet yms. löytyvät loogisista paikoistaan
• kaapeissa on riittävästi tilaa asiakkaiden ruokia ja vaatteita varten (ei ole ollut vielä koskaan)
• uimarannan toimivuus - uimaranta ei ole uimaranta, jos se on matala ja kävelykelvoton esim. kivien vuoksi, uimaan pitää päästä helposti ja turvallisesti

Ja makuasioita - mistä sinä pidät?

Minä ottaisin mielelläni modernin mökin isoilla ikkunoilla ja nykyaikaisella kalustuksella. Mies ottaisi puolestaan mieluimmin vanhatunnelmaisen hirsimökin moderneilla varustuksilla.

Vuokramökkien keskikasti pursuaa lauta- ja hirsimökkejä perivanhan ajan kalustuksilla. Puiset sohvat pehmusteilla tai muhkeat nahkasohvat. Männyn väriä kaikkialla. Perinteisiä kappaverhoja ikkunoissa olohuoneessa ja keittiössä. Makuuhuoneissa usein eteen vedettävät kukalliset läpikuultavat verhot, jotka eivät anna mitään pimennystä unen laatua parantamaan.

Räsymattoja on joskus ihan vaikeuteen asti. Olen monesti kuvannut huoneet ennen loppusiivousta, jotta osaan palauttaa matot oikeille paikoilleen sen jälkeen.

Kuinka moni 30-40-vuotias haluaa vuokrata mummon kalusteilla sisustetun mökin? Miksi mökkitarjonta on kauttaaltaan niin samanlaista ja vanhaan aikaan iskostunutta? Missä ovat vaihtoehdot keskihintaisten tai edullisten (onko sellaisia?) mökkien osalta?

Mitä sitten?

Olemme kerran olleet myös modernilla mökillä, mutta ihan väärässä paikassa. Markkinointi oli harhaanjohtavaa ja minä liian väsynyt tarkistamaan faktoja. Oikeassa ympäristössä olisin kaikkein mieluimmin jossain modernissa ja yksinkertaisessa mökissä. Koiran kanssa suuri osa parhaista vaihtoehdoista putoaa laskuista pois. Hintaakin voisi korottaa, jos löytyisi mahtava mökki.

Mistä sinä olisit valmis maksamaan ja kuinka paljon? Me olemme tähän asti käyttäneet mökin vuokraan noin tuhat euroa viikolta.

Nyt alkaa hyytävä pohdinta ensi kesän osalta. Mitä teemme mökin vuokraamisen kanssa? Ja jos emme vuokraa, mitä sitten?

Varjoa viheralueista, meriharakat kuvissa

Muutaman kuuman päivän iltana löysin taas pihamme varjoisat kohdat. Niitä löytyy onneksi päivän jokaiseen hetkeen. Toki tuolia saa siirrellä, jos aikoo jatkuvasti pysyä varjossa. Nyt osaan arvostaa vuosikymmenten aikana istuttamiani lukuisia puita, joiden varjo on kuumilla helteillä kultaakin kalliimpi.

Minusta kuuman päivän paras puoli on se, että varjossa on juuri sopivan lämpöistä. En kaipaa paahteessa oleskelua ja pääni alkaa nopeasti särkeä auringossa oleilun tuloksena. Hattu on aina ehdoton 'must', oli se sitten kaunis tai ei.

Pihamme oli tänne muuttaessamme vuonna 1994 rakenteeltaan kovin erilainen kuin halusimme. Siellä, missä halusimme oleskella, oli runsaasti marjapensaita, enimmäkseen herukoita. Taaempana oli kesannoitunut naapurien aiemmin perunapeltona käyttämä alue. Halusimme tontin taka-alueen hyötypuutarhakäyttöön siinä määrin kuin jaksaisimme hyötypuutarhaa hoitaa. Oleskelualueen halusimme sijoittaa talon välittömään läheisyyteen. Siinä oli sitten lapiolla ja paikoin myös kaivinkoneella töitä.

Kaksi pihan vanhaa omenapuuta on jouduttu ikääntymisen vuoksi poistamaan pihasta.Yksi nuorempi puu jäi jäljelle. Poistolistalle on joutunut myös pari kuusta ja yksi koivu. Ainakin. Niiden jälkeen pihassa on jäljellä vanhasta ajasta isommista puista vain yksi tuija ja yksi omenapuu. Lisäksi vanhoja syreenejä löytyy tontin reunoilta. Tontilla on edelleen myös vanhoja ruusupensaita ja pari herukkapensasta. Muuten puut ovat minun (tai meidän) istuttamiamme.

Terijoensalavia istuttelin alkuvuosina saadakseni nopeaa näkösuojaa pihaan. Ne ovat osoittautuneet hyviksi ratkaisuiksi 10-15 vuoden ajalle, mutta sittemmin olleet myrskyherkkiä. Puumateriaali on jotenkin pehmeää eikä kestä pahoja puhalluksia. Välillä niistä on kaatunut myrskytuulen jäljiltä puoli puuta, välillä vain jokin iso oksa. Niitä en istuta enää lisää. Nyt tontilla riittää rehevyyttä enemmän kuin omiksi tarpeiksi ilman niitäkin.

Vanhat luumupuut tuottavat itsekseen uusia siemenpuita, jotka kasvavat nopeasti. Niitäkin pitää tarkkailla ja poistaa vuosittain. Osa vanhoista luumupuista on tullut jo elinikänsä päähän.

Tuijia olen istuttanut paljon näiden vuosikymmenten aikana. Pääosin olen istuttanut kartio- ja timanttituijia. Kartiotuijat kasvavat nopeasti, korkeuden lisäksi erityisesti myös leveyttä. Osa niistä on osoittautunut ajan myötä liian isoiksi ja niitä olemme myös poistaneet. Timanttituijat kasvavat hillitymmin ja pysyvät myös leveyden suhteen tiukempana pakettina. Joidenkin kasvamista ollaan välillä odoteltu ikuisuus, kunnes ovat vihdoin saaneet kasvuvauhdin käyntiin. Ne ovat selvästi sellaisia pitemmän ajanjakson investointeja.

Mutta varjoja siis riittää, kun on vain valmis siirtelemään lepotuolia auringonvalon mukaan.

En haluaisi muuttaa sellaiseen paikkaan, missä vihreää ja sen myötä myös varjoja on vähän. Kesät tuntuvat olevan yhä kuumempia ja viheralueet tulevat yhä tärkeämpään elvyttävään rooliin.

Sitten palaan toukokuiseen länsirannikon reissuumme. Meriharakoihin törmäsimme muutamaankin otteeseen. Nämä kuvat ovat Raumalta Poroholmasta.

Minulla alkaa nyt ihan oikea vuosiloma. Upeaa heinäkuun alkua ja luvattoman ihanaa kesää sinulle ❤️