Siirry sisältöön

Pontochō

Wikipediasta
Pontochōn tunnus
Pontochō aamulla.
Pontochō yöllä.
Pontochoa Kamo-joen varressa.

Pontochō (jap. 先斗町) on historiallisesti ja arkkitehtonisesti merkittävä hanamachi Kiotossa, Japanissa. Alueen nimen alkuperästä on joitain teorioita. Erään väitteen mukaan nimi on peräisin rummun tekemästä äänestä, kun taas toisen teorian mukaan se on johdettu portugalin kielen sanasta ponto (suom. piste, paikka) tai ponte (suom. silta)[1].

Pontochō tuli länsimaissa tunnetuksi amerikkalaisantropologi Liza Dalbyn kirjoitettua etnografian geishaharjoittelijana viettämästään ajasta. Etnografia on julkaistu nimellä Geisha (1983).

Historia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Alue syntyi, kun köyhät viihdyttäjät siirtyivät asumaan 1500-luvulla jokivarren tulva-alueelle. Vesi elementtinä yhdistetään Japanissa asioiden alati muuttuvaan luonteeseen. Viihdealueisiin viitattiin runollisella termillä, jolla ei ole vakiintunutta suomennosta, mutta josta käytetään englanninkielisessä kirjallisuudessa termiä "floating world" (suom. kelluva maailma). Geishojen lisäksi tähän maailmaan kuuluivat myös muut viihdyttäjät soittajista näyttelijöihin sekä eri tasoisiin prostituoituihin.lähde?

Vuonna 1670 Pontochōn alueella aloitettiin rakennustöitä, joiden päätteeksi Sanjo- ja Shijo-katujen väliin ja Kamojoen ja Takasegawa-kanaalin väliin valmistui uudet tiet. Alue alkoi vähitellen kehittyä. Tuohon aikaan Pontochōn teehuoneet ja majoituspaikat saivat paljon asiakkaita, koska alueella vieraili turisteja ja merimiehiä, jotka kuljettivat kanaalin varrelle tavaraa.[1] Alueella työskenteli tarjoilijoita ja vieraita viihdyttäviä naisia. Näistä naisista osa harjoitti myös prostituutiota, ja noin 1300 heistä siirrettiin työskentelemään Shimabaran alueelle. Juhlissa kävi maikojen tavoin esiintymässä myös lähiseudun nuoria tyttöjä, jotka opiskelivat tanssia.[2] Vuonna 1712 Pontochō sai lopulta virallisen luvan toimia kagaina.[1]

Vuonna 1872 julkistettiin Pontochōn tunnus. Tunnus esittää Kamo-joessa talvisin esiintyviä kurmitsalintuja.[2]

Alue

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Kamojoen töyrästä myötäilevä pitkulainen geisha-alue on vain 500 metriä pitkä ja 50 metriä leveä. Geishojen ja maikojen määrässä mitattuna Pontochō on Gion Kōbun jälkeen Kioton toiseksi suurin hanamachi.[2]

Pontochōn lähistöllä sijaitsee Yasakan pyhäkkö.[2] Maailmankuulu Pontochō Kaburenjōn teatteri sijaitsee Sanjo-dōrin päässä kaupunginosaa. Pontochōn maikot ja geikot opiskelevat tanssia Onoe-koulun mukaan[3]. He esiintyvät julkisesti joka toukokuussa Kamogawa-odori-juhlassa. Liput ovat hyvin kysyttyjä ja kalliita, mutta tämä on yksi harvoista tilaisuuksista nähdä katoamassa olevaa geishaperinnettä tanssi- ja musiikkiesityksissä.

Tapahtumat

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pontochōn maikojen ja geikojen elämää tahdittavat erilaiset vuosittain toistuvat tapahtumat:[4]

  • 7. tammikuuta: Shigyoshiki eli vuoden aloitusseremonia, jossa edellisenä vuonna parhaiten menestyneet teehuoneet, maikot ja geikot palkitaan.
  • 2.–3. helmikuuta: Setsubun
  • 16. huhtikuuta: Maikot ja geikot esittävät jumalille tanssin Heian-pyhäkössä.
  • 1.–24. toukokuuta: Kamogawa Odori[5]
  • Kesäkuun loppupuoli: Miyako no Nigiwai, jossa kaikkien Kioton geisha-alueiden maikot ja geikot esiintyvät.[6]
  • 1.–31. heinäkuuta: Osana Gion-matsuria maikot ja geikot osallistuvat useisiin tapahtumiin.
  • 1. elokuuta: Maikot ja geikot vierailevat opettajiensa luona ja teehuoneissa osoittamassa kiitollisuutta.
  • Lokakuun puoliväli: Suimei-kai[7]
  • 22. lokakuuta: Jidai-matsuri, jossa maikot ja geikot esiintyvät kuuluisiksi historiallisiksi henkilöiksi pukeutuneina
  • 23. marraskuuta: Gion-kouta-matsuri, johon osallistuvat maikot vievät kukkia Gion-kouta-kappaletta kunnioittavalle muistomerkille Maruyaman puistossa ja lukevat kappaleen sanoja ääneen.
  • Joulukuun alkupuoli: Maikot ja geikot vierailevat Minamiza-teatterissa katsomassa kabukiesityksiä.
  • 13. joulukuuta: Maikot ja geikot vievät uuden vuoden riisikakkuja lahjaksi opettajilleen ja teehuoneiden pitäjille. Tanssikoulun mestari antaa heille puolestaan viuhkat.

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Mizobuchi, Hiroshi: The Kagai in Kyoto : Legendary Beauty of Geiko and Maiko. Kääntänyt Aya Okubo. Mitsumura Suiko Shoin Publishing, 2015. ISBN 978-4-8381-0526-7 (englanniksi)

Viitteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Mizobuchi 2015, s. 296.
  2. 1 2 3 4 Aihara, Kyoko: Geisha: A Living Tradition, s. 15–17. Carlton Books, 2000. ISBN 1-85868-937-6 (englanniksi)
  3. ↑ Yasuko Inoue Performing Arts Network Japan. 2017. The Japan Foundation. Viitattu 2.12.2024. (englanniksi)
  4. ↑ Mizobuchi 2015, "Chapter 3: Four Seasons in Kagai".
  5. ↑ Mizobuchi 2015, s. 96.
  6. ↑ Mizobuchi 2015, s. 113.
  7. ↑ Mizobuchi 2015, s. 110.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Pontochō Wikimedia Commonsissa
  • Bardsley, Jan: Kyoto Hanamachi Map janbardsley.web.unc.edu. (englanniksi) Kartta, johon on merkitty kaikkien Kioton hanamachien sijainnit.
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Pontochō&oldid=23738704”