Siirry sisältöön

Mark Lanegan

Wikipediasta
Mark Lanegan
Mark Lanegan esiintymässä vuonna 2012.
Mark Lanegan esiintymässä vuonna 2012.
Henkilötiedot
Koko nimi Mark William Lanegan
Syntynyt25. marraskuuta 1964
Kuollut22. helmikuuta 2022 (57 vuotta)
Muusikko
Tyylilajit vaihtoehtorock ja grungeView and modify data on Wikidata
Soittimet kitaraView and modify data on Wikidata
Levy-yhtiöt Sub PopView and modify data on Wikidata
Aiheesta muualla
www.marklanegan.com
Löydä lisää muusikoitaMusiikin teemasivulta

Mark William Lanegan (25. marraskuuta 1964, Ellensburg, Washington – 22. helmikuuta 2022 Killarney, Irlanti[1]) oli yhdysvaltalainen muusikko. Hänet tunnettiin parhaiten sooloprojektistaan sekä yhtyeestä Screaming Trees. Laneganin sooloalbumeilla on enemmän vaikutteita bluesista, countrysta ja folkista kuin Screaming Treesin albumeilla.

Vuosina 2000–2005 Lanegan oli Queens of the Stone Agen kolmas laulaja. Lanegan työskenteli urallaan myös Isobel Campbellin, Melissa Auf der Maurin, Mad Seasonin, Mondo Generatorin ja Masters of Realityn kanssa.[1]

Lanegan kävi Suomessa elokuussa 2006 Twilight Singersin kanssa esiintymässä Tavastia-klubilla.

Elämä ja ura

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Omien sanojensa mukaan Lanegan kasvoi toimimattomassa perheessä ja kehitti teini-iässä voimakkaan ruokahalun alkoholille ja huumeille, mikä johti myös ongelmiin lain kanssa.[2] Omien sanojensa mukaan hän kasvoi ”kulttuurisesti eristetyssä lehmäkaupungissa” Ellensburgissa Washingtonissa. Vanhempien erottua hänen ollessaan nuori hän asui isänsä kanssa, ja vanhemman valvonnan puuttuessa hän kuvaili itseään nuorena ”pakonomaiseksi uhkapeluriksi, orastavaksi alkoholistiksi, varkaaksi ja pornoriippuvaiseksi.”[3]

18-vuotiaana hän ystävystyi Van Connorin kanssa, jota kiinnosti yhtä lailla musiikki. Aluksi Lanegan lupautui soittamaan rumpuja Vanin ja tämän veljen Gary Lee Connorin yhtyeessä, mutta pian huomattiin, että Lanegan oli parempi laulajana kuin rumpalina. Mark Pickerel tuli mukaan rumpaliksi, ja yhtye sai nimekseen Screaming Trees.[2]

Screaming Trees

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Yhtye julkaisi esikoisalbuminsa Clairvoyance vuonna 1986, mutta vasta 1992 se saavutti läpimurron, kun kappale ”Nearly Lost You”, joka oli mukana sekä Singles-elokuvan soundtrackilla että yhtyeen omalla albumilla Sweet Oblivion, nousi yllättäen hitiksi laajan MTV-soiton ansiosta.[2]

Screaming Trees

Kun ”Nearly Lost You” nousi listoille, Lanegan oli jo aloittanut soolouransa. Hän jakoi Kurt Cobainin kanssa intohimon bluesiin, erityisesti Leadbellyn musiikkiin, ja he muodostivat yhdessä Krist Novoselicin ja Mark Pickerelin kanssa sivuprojektin nimeltä The Jury, tarkoituksena levyttää EP Leadbellyn kappaleita. Projekti kuitenkin kariutui, mutta Lanegan käytti The Jury -sessioissa äänitetyn Leadbellyn kappaleen ”Where Did You Sleep Last Night” lähtölaukauksena synkän tunnelmalliselle sooloalbumilleen The Winding Sheet (1990).[2]

Albumi julkaistiin SubPop Recordsin kautta. The Winding Sheet sai innostuneet arvostelut. Nirvanan laulaja-kitaristi Kurt Cobain oli albumilla vieraileva kitaristi ja taustalaulaja kappaleissa ”Down in the Dark” ja ”Where Did You Sleep Last Night?”. Myöhemmin Nirvana soitti oman versionsa kappaleesta, joka kuullaan yhtyeen albumilla MTV Unplugged in New York.[1]

”Nearly Lost You” -hitin jälkeen Screaming Trees lähti pitkälle kiertueelle, mutta bändin sisäiset välit olivat usein kireät, ja rankka alkoholinkäyttö lisäsi riitoja. Kiertueen päätyttyä Lanegan teki toisen sooloalbuminsa Whiskey for the Holy Ghost (1994), joka sai jälleen kriitikoilta kiitosta hänen voimakkaasta lauluäänestään ja syvällisistä sanoituksistaan. Vuonna 1996 Screaming Trees julkaisi viimein Sweet Oblivionin seuraajan Dust, mutta se ei yltänyt edeltäjänsä kaupalliseen menestykseen, vaikka bändi oli siirtynyt pieneltä indie-yhtiö SST:ltä suurlevy-yhtiö Epicille[4] ja oli esiintynyt vuoden 1996 Lollapalooza-kiertueella.[2]

Vuonna 1998 Lanegan julkaisi kolmannen sooloalbuminsa Scraps at Midnight, jota seurasi cover-kokoelma I’ll Take Care of You (1999). Albumilla Lanegan tulkitsi esimerkiksi The Gun Club - yhtyeen musiikkia. Vuonna 2000 Screaming Trees hajosi Seattlessa järjestetyn Experience Music Project -tapahtuman jälkeen. Tämän jälkeen Lanegan alkoi keskittyä entistä syvemmin soolouraansa sekä yhteistyöhön muiden artistien kanssa. Hän oli jo aiemmin osallistunut Mike Wattin soolodebyytille Ball-Hog or Tugboat?.[2]

Sooloura ja yhteistyö muiden artistien kanssa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Vuonna 2000 hän lauloi vierailevana artistina Queens of the Stone Agen läpimurtoalbumilla Rated R. Vaikka Lanegan ei koskaan ollut virallisesti QOTSA:n jäsen, hänestä tuli tärkeä yhteistyökumppani Josh Hommelle ja hän osallistui lauluosuuksiin sekä kappaleiden kirjoittamiseen albumeilla Songs for the Deaf (2002), Lullabies to Paralyze (2005) ja …Like Clockwork (2013).[2] Hänen lauluaan kuullaan muun muassa Queens of the Stone Agen kappaleissa ”Song for the Dead”, ”Hangin’ Tree” ja ”In the Fade”. Hän myös kiersi yhtyeen kanssa Songs for the Deaf -albumin kiertueella.

Vuonna 2003 Lanegan teki yhteistyötä entisen Afghan Whigs -laulajan Greg Dullin kanssa tämän Twilight Singers -projektissa (Blackberry Belle), ja hän esiintyi myös kahdella muulla Twilight Singers -levyllä: She Loves You (2004) ja Dynamite Steps (2011). Dulli ja Lanegan julkaisivat lisäksi yhteisalbumin Gutter Twins -nimellä (Saturnalia, 2008).[2]

Lanegan teki menestyksekkäitä yhteistyöprojekteja monien artistien kanssa, mutta erityisen hyvin häntä kantoi yhteistyö Belle & Sebastian -yhtyeen laulajan Isobel Campbellin kanssa. Ensimmäinen yhteinen levytys oli EP-levy Time Is Just the Same (2004), jota seurasi vuonna 2005 julkaistu duetto-EP Ramblin’ Man Isobel Campbellin kanssa. Laneganin yhteistyö Isobel Campbellin kanssa tuotti kolme albumia: Ballad of the Broken Seas (2006), joka sai Mercury-palkintoehdokkuuden,[4] sekä Sunday at Devil Dirt (2008) ja Hawk (2010).[2]

Vaikka Laneganin yhteistyöt saivat ajoittain enemmän huomiota kuin hänen oma soolouransa, hän ei jättänyt soolouraa taka-alalle. Albumi Field Songs (2001) tarjosi hänen synkkää, juurevaa tavaramerkkityyliään, ja Bubblegum (2004) oli ensimmäinen Mark Lanegan Bandin nimissä julkaistu levy. Se ei kuitenkaan ollut kiinteä yhtye, vaan mukana oli kiertävä joukko muusikoita, kuten Josh Homme ja PJ Harvey.[2]

Mark Lanegan

Brittiläinen elektroninen yhtye Soulsavers käytti Lanegania solistina levyillään It’s Not How Far You Fall, It’s the Way You Land (2007), Broken (2009) ja The Light the Dead See (2012).[2] Mark Lanegan Band julkaisi albumin Blues Funeral vuonna 2012. Vuonna 2013 Lanegan julkaisi kaksi levyä: yhteistyön multi-instrumentalisti Duke Garwoodin kanssa (Black Pudding) sekä cover-albumin (Imitations).[2] Lisäksi Lanegan oli mukana Jeffrey Lee Pierce Sessions Projectissa, joka tulkitsi edesmenneen The Gun Club -keulahahmon Jeffrey Lee Piercen kirjoittamia kappaleita. Pierce oli Laneganin vanha ystävä ja innoittaja ja tämän kuolema oli vaikuttanut häneen syvästi. Jeffrey Lee Pierce Sessions Projectissa Lanegan vieraili levyillä We Are Only Riders (2009), The Journey Is Long (2012) ja Axels & Sockets (2014).[2]

Vuonna 2014 Lanegan lauloi Iggy & The Stooges -yhtyeen kitaristin James Williamsonin sooloalbumilla Re-Licked. He levyttivät uudelleen vanhoja, unohdettuja The Stooges-kappaleita, jotka eivät olleet aiemmin päätyneet yhtyeen virallisille albumeille.[5][6]

Vuonna 2014 ilmestyi Mark Lanegan Bandin kolmas pitkäsoitto Phantom Radio, ja vuotta myöhemmin remix-albumi A Thousand Miles of Midnight, jolla oli mukana muun muassa Moby, UNKLE ja Soulsavers. Samaan aikaan julkaistiin kaksi kokoelmaa: Has God Seen My Shadow? An Anthology 1989–2011 (2014) ja One Way Street (2015), joka sisälsi viisi ensimmäistä sooloalbumia vinyylinä. Vuonna 2017 Lanegan julkaisi albumin Gargoyle, jonka hän teki yhdessä Alain Johannesin ja Rob Marshallin kanssa. Mukana olivat myös Josh Homme ja Greg Dulli. Lanegan ja Duke Garwood tekivät jälleen yhteistyötä albumilla With Animals (2018), jonka soundia hallitsivat pelkistetyt, elektroniset taustat.[2]

Lanegan kirjoitti myös tunnuskappaleen tv-kokki Anthony Bourdainin ohjelmaan Anthony Bourdain: Parts Unknown. Bourdainin itsemurha vuonna 2018 oli Laneganille erityisen raskas isku, sillä hän oli jo kokenut läheisten ystäviensä kuolemat: Kurt Cobainin itsemurhan ja Alice in Chainsin Layne Staleyn huumeyliannostuksen.[4] Vuoden 2019 Somebody’s Knocking albumilla vieraili Greg Dulli.

Ura kirjailijana

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lanegan loi myös menestyksekästä kirjallista uraa. Vuonna 2017 hän julkaisi ensimmäisen kirjansa, kokoelman sanoituksia ja esseitä nimeltä I Am the Wolf. Hän osoitti myös lahjojaan runoilijana teoksissa Plague Poems (2020, yhdessä Wesley Eisoldin kanssa) ja Leaving California (2021). Omaelämäkerta Sing Backwards and Weep (2020), kauhistuttava matka riippuvuuksien maailmaan, sai suurta kiitosta niin lukijoilta kuin kriitikoiltakin.[4]

Kirjoitusprosessin aikana hän palasi joihinkin elämänsä alhaisimmista ja epätoivoisimmista hetkistä ja kanavoi tunteensa kappaleisiin, jotka muodostivat albumin Straight Songs of Sorrow (toukokuu 2020).Hän perusti myös uuden projektin Joe Cardamonen (the Icarus Line) kanssa nimeltä Dark Mark vs. Skeleton Joe; heidän omaa nimeään kantava debyyttialbuminsa ilmestyi lokakuussa 2021 ja sisälsi synkkää, rock-vaikutteista elektronista musiikkia.[2]

Kuolema

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Joulukuussa 2021 Lanegan julkaisi toisen omaelämäkertansa Devil in a Coma, jossa hän kertoi vakavista terveysongelmistaan jouduttuaan sairaalaan COVID-19-tartunnan vuoksi. Tämä jäi hänen viimeiseksi teoksekseen. Lanegan kuoli kotonaan Killarneyssa Irlannissa 22. helmikuuta 2022, 57-vuotiaana.[2]

Sooloalbumit

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. 1 2 3 Rockmuusikko Mark Lanegan, 57, on kuollut
  2. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 15 16 Deming, Mark: Mark Lanegan Songs, Albums, Reviews, Bio & Mor... AllMusic. Viitattu 6.9.2025. (englanniksi)
  3. ↑ Mark Lanegan's Autobiography Is The Most Raw And Brutal Rock Memoir… Kerrang!. 1.5.2020. Viitattu 6.9.2025. (englanniksi)
  4. 1 2 3 4 Adam Sweeting: Mark Lanegan obituary The Guardian. 25.2.2022. Viitattu 6.9.2025. (englanniksi)
  5. ↑ Jones, L Kevin: Heaviness Is Guaranteed: A Conversation with James Williamson 17.11.2015. KQUED,. Viitattu 25.1.2025..
  6. ↑ Reilly, Dan: Iggy and the Stooges Are Releasing an Album Without Iggy 11,3.2014. Spin. Viitattu 27.1.2025.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=Mark_Lanegan&oldid=24020081”