Laktidi
| Laktidi | |
|---|---|
 |
|
 |
|
| Tunnisteet | |
| IUPAC-nimi | 3,6-dimetyyli-1,4-dioksaani-2,5-dioni |
| CAS-numero | 95-96-5 |
| PubChem CID | 7272 |
| SMILES | CC1C(=O)OC(C(=O)O1)C |
| Ominaisuudet | |
| Molekyylikaava | C5H8O4 |
| Moolimassa | 144,124 g/mol |
| Sulamispiste | 97 °C[1] |
| Kiehumispiste | 266–268 °C[1] |
| Tiheys | 1,31–1,33 g/cm3[1] |
| Liukoisuus veteen | 16,3 g/l (20 °C)[1] |
Laktidi (C6H8O4) eli dilaktidi on laktoneihin kuuluva heterosyklinen orgaaninen yhdiste. Yhdistettä käytetään esimerkiksi biohajoavien polymeerien valmistukseen.
Ominaisuudet, valmistus ja käyttö
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]Huoneenlämpötilassa laktidi on valkoista kiteistä ainetta[1]. Yhdiste liukenee kohtalaisesti veteen ja liukenee lisäksi tolueeniin[1]. Laktidi on kiraalinen yhdiste, jolla on kolme optista isomeeria, jotka ovat (R,R)-, (S,S)- ja (R,S)-enantiomeerit. Ne tunnetaan myös nimillä D-, L- ja DL- eli mesolaktoni. Mesoisomeeri ei ole optisesti aktiivista.[2][3][4]
Laktidia valmistetaan kuumentamalla maitohappoa alennetussa paineessa. Katalyyttinä reaktiossa voidaan käyttää esimerkiksi sinkki- tai tinayhdisteitä.[3][5]
Laktidia käytetään polylaktidin valmistukseen renkaanavautumispolymeraatiolla. Laktidin rengasrakenne avautuu kuumennettaessa metallikatalyyttien, esimerkiksi alumiini-, magnesium-, sinkki- tai tinayhdisteiden, avustaessa.[2][4][6]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 3 4 5 6 Substance Dilactide European Chemicals Agency. Viitattu 22.5.2026. (englanniksi)
- 1 2 Philippe Degée & Philippe Dubois: "Polylactides" , teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2000.
- 1 2 Rathin Datta: "Hydroxycarboxylic Acids", teoksessa Kirk-Othmer Encyclopedia of Chemical Technology, John Wiley & Sons, New York, 2004.
- 1 2 John N. Starr & Gerrit Westhoff: "Lactic Acid", teoksessa Ullmann's Encyclopedia of Industrial Chemistry, John Wiley & Sons, New York, 2014.
- ↑ Raimo Alén: Kokoelma orgaanisia yhdisteitä: Ominaisuudet ja käyttökohteet, s. 845. Helsinki: Consalen Consulting, 2009. ISBN 978-952-92-5627-3
- ↑ Mark Alger: Polymer Science Dictionary, s. 452. Springer, 2017. ISBN 978-94-024-0893-5 (englanniksi)
