Maistiaisia

Tuossa pieni pätkä äänimaailmaa pikaisesti purkitettuna. Tallamikki ja konkkamikki vuorottelee, paras saundi niiden yhdistelmässä.

 

Finito!

Salt Lake Citystä lähti matkaan sähköiset osat akkariin ja asentui vielä samana viikonloppuna. B-band tallamikki soi kauniisti, eikä kaipaa lainkaan EQta, on niin tasapainoinen. Kaulan hienosäätöä ja tallaluun viilaamista. Hienosäätöä pitää vielä tehdä mutta soi jo kauniisti. Akkarit kun vielä vaan paranee kun aika kuluu - nam. Ääninäytteitä jossain vaiheessa.

Loppukiri

Viimeistely jatkuu kuumeisesti. Stewartin kiillotustahnat kaipasivat koneellista apua, en vieläkään ole täysin tyytyväinen muttei kovempaakaan uskalla painaa kantta/pohjaa. Olisi pitänyt kiillottaa kun lakka oli tuoreempi ja pehmeämpi. Menettelee, silti.

Virittimet löysivät paikkansa. Liiman kuivuttua kielten reiät tuli läpiporatuksi ja kartiokalvaimen puutteessa reiät suureni pienellä viilalla minkä kahvan hajotin saadakseni viilan akkuporakoneeseen. Abalone-simpukalla ja messinkirenkaalla koristellut pinnit sopii kokonaisuuteen kuin pipo päähän. Visakoivusta ja messingistä värkätty kaularaudan peitinlevy asentuu vasta kaulan säädön jälkeen.  

Luinen satula ja talla täytyy vielä urittaa ja viimeistellä huomenna kurssilla, mutta homma alkaa olla muuten kohta paketissa. Huomisen kurssin jälkeen pitäisi tuoreimman soitinperheen jäsenen olla soittokunnossa, kielet jo odottaa kiristämistä. Avot!

Toimiva kokonaisuus.

Lavan muodosta kreditit velj'miehelle

Kielet paikallaan, huomenna kiristyy

Ken on maassa kaunehin?

Kiitos virittimien lainasta, Goldtop.

 

Talla, paikka!

Tällä viikolla on viimeinen kurssikerta, joten teknisesti soittimen pitäisi valmistua parin päivän sisällä. Siispä loppukiri jatkuu, vaikka yöunista tinkien. Tallan liimaus ei ole järkevää ennen kannen kiillottamista, onneksi DHL toi tänään paketin aiemmin tuntemattomia jynssäystarpeita Ameriikan toimittajalta. Ihan hyvin pelitti, peilikiilto vielä puuttuu mutta sen verran tasainen on jälki että uskalsi tallan liimata pakoilleen. Tallan puristukseen sovelsin Soitintakomo Koskelan työkaluideaa mikä toimi ihan mainiosti ja liitoksesta tuli ainakin näin ensikertalaisen silmin kelvollinen. Kielten jännittäminen paljastanee onnistuko liimaus todella. Kollega kertoo kauhutarinoita irti korkanneista talloista, nitroja kyllä tarvitaan jos näin käy tämän skeban kanssa.

Ettei jäisi viime tippaan, lapa saa viimeisen lakkakerroksen vielä tämän yön aikana. Huomiselle jää lavan loppuhionta ja kiillotus sekä virittimien kiinnittäminen. Ehkä kieletkin saadaan jo valeeseen.

Wax on, wax off!

Käytössä tallapuristin mallia do-it-yourself

Vastinkappale kitaran sisällä, 

jos siitä nyt mitään selvää saa

Siinä sen nyt pitäisi kestää

Maali häämöttää

Kaula sai sivudotsit ja ensi kerrokset lakkaa, body on lakattu jo useampaan kertaan. Otelautaan tuli komposiittiradius; 12" ensimmäisen ja 16" viimeisen nauhan kohdalta. Jannelta sain kullanväristä nauhaa otelautaan, komian näköistä ja sointuu kullan väristen otelautamerkkien kanssa mukavasti.

Seuraavana vuorossa rungon viimeistelyhionta 1200-vesihiomapaperilla ennen kiillotusta, superliimalla muutamien epätasaisuuksien täyttöä. Tallan muotoon hiomisen jälkeen alkoi sen sovittelu kanteen. Kannessa oleva teippi varovasti pois ja lakkaa mattoveitsellä irti tallan kokoiselta alueelta. Näyttää siltä, että talla asettuu hyvin eikä vaadi juuri hiomista ennen liimaamista. Tallaan valmistui ura tallaluuta varten käyttäen mainiota jyrsinjigiä (Kiitos, Janne, lainasta). Täytyy vielä valmistaa puristussysteemi, minkä avulla talla saadaan puristettua kiinni runkoon liimauksen ajaksi.

Otelaudan nauhotusta

Tallan paikka puhtaaksi, irronnesta lakasta

sai mitattua lakkakerroksen paksuuden: 0.3mm

Tallan paikka

Jigi tallan uraa varten

Ura valmis. Jannen hieno kiristyssysteemi

Talla liimaa vaille paikallaan

...and bling again

Viimeisen parin viikon aikana on kopan lakkauksen ohella kaula edistynyt. Otelautaan syntyi radius, joka on 1. nauhan kohdalla 12" ja 20. nauhan kohdalla 16". Kaula niinikään sai muotoa nauhahiomakoneella, kavahöylällä ja viilalla. Brisa toimitti materiaalit maailman siisteimpiin dotseihin: puukkojen koristeluun tarkoitettuja metallisia mosaiikkipinnejä, minkä sisään istutan abalonesimpukkanapin.

 Kaula hakee muotoaan

Mosaiikkipinnejä

Mosaiikkidotsi abalonesimpukalla, upotusharjoittelu.

Is that cool or what!

 

Bling (again)

Paikallisesta soitinrakennustarvikemyymälästä oli loppu vihreä abalone-simpukka, myös pauaksi kutsuttu, eikä sitä saa tilattuna postitse, ainakaan jenkeistä luonnonsuojelusyistä. Ystävät Anna ja Marcelo Uudessa Seelannissa törmäävät kuitenkin näihin simpukankuoriin rannallaan tuon tuosta ja joskus lähettivät pari kuorta, jotka ovat odottaneet tätä hetkeä. Työstin siis raakasimpukasta simpukkalevyn lavan logoa varten erilaisin hioma- ja kiillotusvälein. Samalla syntyi tarpeita tyttärien korunrakennusharrastusta varten. Bonuksena karsea löyhkä vaatteisiin, käsiin ja nenään - tuli mieleen tutkimusaika Kuopiossa kun vannesahalla katkaistut luut loivat ympäristöön kalman katkun.

Helmiäisblingiä

Sivudotsikoikeiluja. Pelkkä messinkitanko (oikealla) erottuu 

tietyissä kulmissa huonosti. Kutistesukka (vasemmalla ja keskellä) 

tangon ympärillä parantaa kontrastia. Keskimmäinen paras.