Sittenkin!

Ihmeiden aika ei ole ohi, se neuloo sittenkin! Tässä meni kyllä pari kuukautta, että neulominen ei kiinnostanut pätkääkään, mutta nyt tuntuu, että lama on ohi. Pitsihuivit tehoavat aina mihin tahansa lamaan ;)

Tämän huivin tarina alkoi jo vuosi sitten. Osallistuin silloin yhteen vaihtoon Ravelryn kautta, ja sain ihanan punaisen paketin. Paketissa oli villaa, BFL:ää Fiber Optic Yarnsilta. Näköjään se on tuolloin tahtonut sukkalangaksi, mutta kehräsin sen viime kesänä kyllä kaikkea muuta kuin sukkalangaksi. Huivilankaahan se.

Malli: Seraphim Shawl (Ravelry)
Lanka: itse kehrätty BFL (ihana pehmeää ja ilmavaa, kauniisti melkein solidia lämmintä punaista), 109 grammaa
Puikot: 3,5 mm KnitPro pyörö

Rakastan! Alunperin ajattelin tätä lahjaksi, mutta kun miulla on jo mielessä toinen vaihtoehtoinen lahja tälle ihmiselle, taidankin pitää huivin itse. Miullahan ei ole vielä punaista huivia. Niin, siis punaista kolmiohuivia. Tai siis punaista kolmiohuivia, jonka olisin itse neulonut. Ei, huiveja EI voi olla liikaa!

Ohje oli selkeä ja hyvin kirjoitettu, mitä nyt amerikkalaiseen tyyliin vähän liiankin perusteellinen. Mukana kaaviot ja kirjoitetut ohjeet. Koska tiesin lankani rajallisen määrän, oikaisin vähän siellä sun täällä. Suora osuus on samoin kuin ohjeessa, ekassa kaaviossa jätin ainakin yhdet reiät väliin (ja yksissä rei'issä on supermoka, muttei kerrota kenellekään), toinen kaavio ohjeen mukaan, neljännestä vain vähän alkua. Mutta toimiihan tämä ihan hyvin näinkin ja tuli kyllä riittävän iso.

Tykkään mallista niin paljon, että voisin tehdä toisenkin!

Kuvassa mukana myös messuostos Popperilta. Pöllöt vaan on niin söpöjä.

Vanhaa

Apua! Mihin se viikko taas hurahti? Koeviikko, kasit TETissä, kevättä odotellessa. Viime viikonloppuna oli siis Jyväskylän käsityömessut. Itse olin Titityyllä nautiskelemassa ihanista asiakkaista ja upeista langoissa. Tykkään ihan mahdottomasti asiakkaista, kun he puhuvat tätä samaa "käsityökieltä". Tuttuja, uudempia ja myös vuosien takaisia on myös tosi kiva nähdä. Kiitos teille kun teitte viikonlopusta niin rentouttavan ♥

Tässä kuvassa osa messusaaliista. Kuvasta puuttuu yksi Riimingan tunika. Taas, joo, mutta kun ne on niin ihania! Yksi tyyny Popperilta - Popperin tuotteista tykkään myös ihan mahdottomasti. Hopeasäikeeltä lankaa ja Titityyltäkin vähän. Lisäksi nappeja ja sukkapuikkojen pitimet Lauri-tuotteelta. Todella upeita, ja uusi tuttavuus miulle.

Kuvassa ovat löydöt sieltä takanurkan "antiikkitädiltä". Kävin siellä penkomassa jo lauantaina, mutta en oikein löytänyt mitään. Avasin sitten taas kerran suuren suuni ja kysyin, että ei olis hattutukkia? No, ei mukana, mutta kotona on, eli oletko paikalla huomennakin? No, olinhan miä ;) Kuvassa siis vanha hattutukki. Aika pieni, joko ihmisten päät ovat ennen vanhaan olleet pienempiä tai sitten lapsen koko. Ehkä tätä voi topata isommaksi vaikka kuplamuovilla? Haluan kokeilla hattujen huovuttamista!

Puinen kepukka on tädin mukaan värttinän varsi. Voi hyvinkin olla, mutta ajattelin, että tätä voisi käyttää myös nostepinnenä. En tiedä onko tällä suomenkielistä nimeä ollenkaan. Semmoinen keppi, jolla voi tehdä sisältä purkautuvia keriä. Tosin voisihan niitä tehdä ihan oman peukalon ympärillekin.

Kolmantena virkkuukoukkupaketti. Kaikki ne pienet koot (jotka miulla itse asiassa on jo, mutta ei nyt puututa siihen), kaksi kappaletta jokaista suojatuppeineen. Alkuperäispakkaus vuodelta 1959, täysin käyttämätön. Jotenkin vaan niin ihana.

Välineurheilja. Käsityöhullu. Hamsteri. Ihan kahjo :)

Mukavaa

Joskus kaikki vaan menee niin hyvin. On kiva ja mukava olla.

Tänään oli Keski-Suomen lukiohankkeen järjestämä Jyväskylän yliopiston Kielten päivä. Mielenkiintoista, antoisaa ja kivaa. Toivottavasti tämmöisiä tulee jatkossakin, ja toivottavasti myös yliopiston kieli-ihmiset tulevat/pääsevät vastavierailuille maakunnan lukioihin.

Oli myös kevätpäivä. Yöllä (ja vähän päivälläkin) satoi ihan rehellistä vettä! Ei räntää, ei lunta, ei alijäähtynyttä jotain, vaan kunnolla vettä. Oikein rapisi kattoon. Kevät ♥

Viikolla vietimme yhden illan työkavereiden kanssa syöden vallan erinomaisen hyvin ja parantaen yhdessä maailmaa. Kyllä miua on onnistanut työkavereiden suhteen.

Viime yönä Tallinna eläintarhassa syntyi kolme Amurin leopardin pentua. Toivottavasti kaikkien elo sujuu tästäkin eteenpäin hyvin. Olen ihan koukussa ja seuraisin pesäkameraa koko ajan jos vain voisin.

Löysin kaupasta ihanat miun vihreät kumpparit. Ja mikä parasta, ei tarvinnut ottaa järjettömän isoa kokoa, jotta mahtuisi pohkeesta. Ovat siis hieman lyhyempi vartiset, mutta eivät hölsky jalassa huolimatta kolmista villasukista ;)

Huomenna ja sunnuntainakin on tiedossa kivoja päiviä. Toivottavasti paljon vanhoja tuttuja ja yhtä paljon uusia ihmisiä. Väriterapiaa. Lankaa! Jyväskylän Käsityömessut Paviljongissa ja miä tietysti TitiTyyn onnellisena orjana :) Tulkaa moikkaamaan!

Angoraa

Talvi tulee. Joka vuosi. Niinpä järkevän ihmisen tulee varautua. Olen tällä viikolla siivonnut etupihalta puoliksi mädänneet kasvit pois. Takapihalla kasvit olivat paremmassa kunnossa, joten sieltä on viety vasta puolet. Terassin kalusteet on roudattu varastoon. Olen setvinyt mistä saisin takkapuita (ystävä auttaa!). Olen ostanut syyskengät (ihkut punaiset!). Ja tietenkin olen neulonut lämmintä. Viime kevään retriitissä ostin Äiti-Puffalta ihanaa Pupu-puffaa. Tätä herkku on tarjolla Tamperen messuilla noin kuukauden päästä. Siellä on muitakin suomalaisia indie-värjäreitä, esim. Louhittaren Luola ja Hopeasäie. Siis, Pupu-puffaa (väri hymypupu), 40 % angoraa, 40 % merinoa ja 20 % nylonia. Nylon-vahvistuksesta huolimatta en millään raaskinut tuhlata tätä lankaa villasukkiin, vaan halusin jotain, jossa lämpö ja pehmeys tuntuvat suloisesti
.

Kauluri. Minulle ongelmallinen vaatekappale. Toisaalta ihanteellinen, koska inhoan syvästi kaulaan jostain pujahtavaa kylmää viimaa. Toisaalta, oksennusrefleksi on lähellä. Eli kaulurin pitää olla hiukan löysä - mutta ei kuitenkaan liikaa. Ei liian paksu ja ehdottomasti pehmeä. Tässä käytin vanhaa perinteistä sukkien mallineuletta ja tämä painaa vain 28 grammaa. Puikot? Muistaakseni 3,5 mm.

Hansikkaat. Rakastan aivan älyttömästi käsin kudottuja hansikkaita! Tietysti näissä pitäisi olla myös jokin ihana pitsikuvio selkämyksessä, mutta minulla on nyt menossa ilmiselvästi sileää ja selkeää, ilman krumeluuria kausi (toisaalta, viime postauksen glitter puhuu kovasti tätä vastaan...). Niiiiiiiin lämpimät ja suloiset - tahdon lisää näitä! Lankaa meni vain 35 grammaa eli periaatteessa tuosta vyyhdistä saisi vielä toiset... Ainakin tätä lankaa pitää saada lisää! Puikot 2,25 mm.

Oho

Oho. Viikko on vierähtänyt edellisestä kerrasta. Tekosyitä piisaa...

-Messut. Siis NE messut, Tampereella. Sain taas olla TitiTyyn onnellinen orja perjantaina ja lauantaina. Oli tosi kiva tavata tuttuja, hipelöidä ihania lankoja, nautiskella lankahyllyjen väriterapiasta, etsiä uusia ideoita, syödä hyvin, tyhjentää päätä.
-Työt. Tunnit koulussa vähenivät uuden jakson myötä, mutta sivubusiness on pitänyt erittäin kiireisenä. En ole ehtinyt edes neulomaan tahi kehräämään.
-Pääsin myös työn puolesta herkkuaterille (syksyn ensimmäinen jouluateria) ja teatteriesitykseen. Keuruun Vanhassa Pappilassa on sitten taivaallisen hyvää ruokaa. Erityisesti ne savumuikut! Teatteriesitys oli Teatteri Eurooppa Neljän Mieskuiskaaja. Ensi-ilta. Alkua olisi voinut tiivistää ja loppupuolella ilmennyt syvällinen viesti ei kyllä aina oikein istunut välillä kovinkin vauhdikkaaseen tunnelmaan. Koira oli paras!

Toivottavasti tahti tästä vähän rauhoittuu. Päässä surisee vaikka mitä uusia lapasideoita ja olisi kiva joskus vaan olla ja löhötä. Ja uusia kirjojakin olen tilannut (tai vanhoja, mutta mulle uusia).

Kauppaa

Jyväskylän käsityömessut ja TitiTyy - siinä viikonlopun ohjelma ;) Mutta hei, tykkään ihan hirmuisesti messukauppailusta! Ihmiset ovat enimmäkseen hyväntuulisia, kyselevät neuvoja, pohtivat, miettivät, nauravat, kokevat löytämisen iloa. Ja ihana nähdä kohtalotovereita - täysin tuntemattomat ihmiset suuntaavat erittäin määrätietoisesti kohti lankahyllyjä. Silmät kiiluvat, kuuluu epäuskoinen naurahdus, ja kädet ojentuvat hiplaamaan. Aaaaah! Kyllä lankoihin hurahtaneita ihmisiä on paljon ;)

Tänään vielä klo 10-16.


Eilen messujen jälkeen suuntasin velipojan luokse ja hain ne tavarat jotka eivät mahtuneet piskuiseen autooni Mamman asuntoa tyhjennettäessä. Sain ihan perustuolin (aina tarpeellinen, pitää päällystää uudelleen), uuden mikroaaltouunin (vanha on vuodelta -92 ja etuosan muoviosat eivät enää ole valkoiset vaan keltaiset... Vanha oli muuten Mamman synttärilahja mulle.) ja vielä kuvan ihanuuden. Huskvarna ompelukone piilotettuna pöytään. Pöytään on ollut vielä jatko-osakin, mutta sitä ei enää löytynyt. Laatikoissa on vetoketjuja ja nappeja. Kunhan kesä koittaa, lainaan jostain hiomakoneen ja hion ja lakkaan uudestaan. Toisaalta vaalean harmaakin olisi kiva... Hiukan kapeahan tuo eteinen nyt on, mutta pöytää, tai siis laskutilaa, olen kaivannut siihen koko asumisen ajan eli yhdeksän vuotta. Nyt on.

Iida ja Mrs Marple: puolikas huivikirja on kirja nimeltä Myssyjä ja sukkia ;)

Juuli: meillä on lapsilukko roskiskaapissa, mutta laatikostoon sopivaa en ole vielä nähnyt.

Pirle: toivottavasti olen edes käyttäytynyt unissasi hyvin ;)

Muru

Maalaistyttö isossa kaupungissa :) Eilen, minä, jo varhaiskeski-ikäinen täti, ajokortti vuodesta -88, selvisin hengissä ja ihan ehjänä ja ilman yhtään tööttäystä tai keskisormen vilautusta Helsingin keskustasta omalla autolla. Kuin voi hassu ihminen olla niin ylpeä ja iloinen ;) Enkä eksynyt, enkä aiheuttanut kolhuja kenellekään.

Eli messureissulla olen. Eilen saatiin iso ja kaunis osasto pystyyn. Tervetuloa kaikki vanhat ja uudet tutut tänään Wanhaan Satamaan osastolle A20 - TitiTyy! Illalla käytiin syömässä ja sitten kerkesi vielä hitusen shoppailemaan. Hain Akateemisesta englannin ja ranskan kielisiä romskuja - ihan liian monta. Milloinkahan nekin ehtii lukemaan... Mutta kun se kauppa saa miut aina ihan sekaisin. Ja karvaisille piti hakea tuliaisia.

Illalla hotellissa oli vakaa aikomus neuloa, mutta eihän sitä mitään ehtinyt kun piti lukea kaikki Räveltämön viestit. Eikä sitten enää jaksanut.


Vanha kuva Piki-murusesta. Eilen aamulla vein herrat hoitoon. Tapansa mukaan Indy oli heti kuin kotonaan, kulki jaloissa kahdeksikkoa ja härnäsi Hilma-rouvaa. Piki uskaltautui kopasta ulos, ryömi sohvan alle, tuijotteli sieltä silmät tarjottimen kokoisena. Sitten se teki jotain, mitä herra maailman suurin arkajalka ei ole koskaan ennen tehnyt. Minä ja hoitopaikan perhe (isä, äiti ja 4v ja 1v) juteltiin eteisessä, tein lähtöä. Piki tuli matalakävelyä Isännän jalkojen välistä (niin läheltä!) miun luokse, katsoi silmiin ja sanoi huikean kissanpentumaisella aralla, mutta kovalla äänellä "MIU! Älä jätä minua!". Sydän nyrjähti.

Hallissa

Onkos tänään ihan varmasti sunnuntai? Eeeiiii.... Tuntuu ihan lauantai-illalta. Olen tänään osallistunut Jkylän järjestöjen joulumessuille, käynyt shoppailemassa pari joululahjaa (kummipojat voi ruksia yli listasta), istunut tässä koneella ja opetellut neulomaan ja lukemaan ravelryä yhtä aikaa (aivoton sukka, onnistuu!), katsonut toisella silmällä Tuulen viemää. Sitä ei voi katsoa molemmilla silmillä tai tuloksena on vesiputous :)


Messuilla oli kivaa! Kuva on huono kännykuva, mutta meillä Kipakoilla oli myynnissä tietysti kalentereita, neuleita, käsin kehrättyä lankaa (myin ihan ensimmäisen kerran yhden vyyhdin omaa kehruutani - joku halusi maksaa siitä!!), hirvenluunappeja, silmukkamerkkejä, villapalloja (joulukuuseen tai lemmikinleluksi), huovutettuja huiveja ja vaikka mitä. Ehdottomasti hallin paras pöytä ;) Moni olisi halunnut ostaa kalenterin mallineuleet, mutta ne eivät valitettavasti olleet myynnissä. Itse pääsin eroon hirmuisesta kasasta ns. pussilankaa, eli eilen illalla pussitettua hyvin marinoitunutta ja totaalisen mykkää lankaa, mm. 80-90 lukujen taitteen bambinoa...

Pöydän ehdottomasti paras vetonaula oli Milliini sukkaneule käsissään. Nimittäin sukat varpaista magic loopilla. Mummo (ja nuorempikin) toisensa jälkeen pysähtyi pudistelemaan päätään, katsomaan, pohtimaan, kysymään. Meistä parilla muullakin oli puikot koko ajan näpeissä ja olimme kuulemma ammattimaisia/huvittavia kun katse kulki pitkin hallia ja kädet kävivät. Mutta kun se on elämäntapa! Saas nähdä ilmestyykö tapaamisiin uusia ihmisiä. Tervetulleita ovat ihan kaikki, ilman ikärajoja - sitäkin kysyttiin ;)

Namia

Kaksi vuotta sitten uutena vuotena laskin edellisen kerran lankavarastoni todellisen laajuuden. Karu totuus kertoi silloin noin 30 kiloa. Nyt... En ole uskaltanut laskea. Arvioisin kuitenkin vähintäänkin tuplamäärää. Plus siihen itse kehrätyt päälle - ei paljoa, ehkä pari kiloa. Plus siihen kehräysvillat päälle - paljon... Eli ei ollut pienintäkään tarvetta hamstrata lankaa messuilla. Mutta näille kaikille oli ehdottomasti tarve!

Vasemman puoleinen kaunis, niin minun vihreäni on Asarumilta arpajaispalkinto. Blogimaailmassa on monta värjäysvelhoa ja Asa on kyllä ehdottomasti yksi heistä. Kiitos!

Kaksi pehmeää siinä vieressä ovat lehtitilauksen kimppaa. Eli Titityyn vieressä messuilla oli lehtikauppias, jolla oli erittäin kuuluva (joskin ihan miellyttävä) ääni. Sitä tuli sitten kuunneltua koko viikonloppu ja sunnuntain edetessä tarjoukset vaan kovenivat... Tilasin sitten Kotilieden. Sain lehtiä, lehtikotelon (jossa voi hyvin säilyttää lankaa tai keskeneräistä neuletta), kaksi marimekon ostoskassia ja nämä langat. En halunnut 100% akryylihuivia tai designkorua.


Vasemman puoleinen oli niin vastustamaton, että se tarttui mukaan ihan väkisin. Kehräysvillaa, kainuunharmasta, tuoksuu kissojenkin mielestä ihan vastustamattomalta. Ja näyttää peikkometsältä...

Oikealla... Noroja. Jotain mitä en ollut ennen nähnyt, eli Priimasta Yuzen. Kaikki neljä ovat ihan samaa värjäyserää, vaikka yksi mielestäni näyttää vaaleammalta. Mutta eihän sitä voinut jättää kyydistä pois, nämä kun olivat viimeiset tätä väriä siinä hyllyssä... Se olisi varmasti tuntenut olonsa kovin yksinäiseksi.


Sitten miun aarteet! Alpakkaa - tätä tuli hiplailuta kohtuullisen ahkerasti omalla kojulla ja loppujen lopuksi oli pakko ottaa kotiin asti. Huivi, unelman kevyt ja ihana. Malli vielä pohdinnassa. Ja sitten miun ihan ensimmäinen Casbah! Ei ymmärrä miten lanka voi olla näin jumalaisen ihanaa! Ja ei, en ole sortunut vaaleanpunaiseen, kamera vain valehtelee. Kyllä siinä on punaista, oranssi ja vähän violettiakin.


Lisää kuvattavaa olisi.... mm. viisi kirjaa ja rukin osamaksuvillat. Jälkimmäiset vaativat ehdottomasti päivänvaloa, joten joudutte odottamaan. Ja hain kyllä wollmeisetkin jo postista...

Manteli: tätä samaa olen ihmetellyt blogikierroksellani. Tuntuu, että osa ihmisistä ei esim. kuulutuksista huolimatta tajunnut, että on kaksi hallia, vaan porhalsi tyytyväisenä A-hallissa.

Olen neulonutkin. Hihat ja kroppa, kaikki nyt siinä vaiheessa, että voisi aloittaa kaarroketta.

Toipumassa

Huh. Tämä aamu on mennyt aika horteessa. Ajatukset pyörivät vielä langoissa ja messuissa, kroppa on jäykkä kuin heinäseiväs ja nukuttais makeasti. Mutta kotona ollaan. Olen nyt aamulla lukenut kolmen päivän hesarit, monta sataa blogia, harkinnut raivaamista (kassit on vielä eteisessä) ja kaupassa käyntiä, mutta tekis mieli vaan lösähtää sohvalle kehräämään ja neulomaan. Mieluiten molempia yhtäaikaa ;)


Millaista sitten oli messuapuna? Kivaa, mukavaa! Oli aivan uskomattoman ihanaa tavata paljon uusia ja vanhoja tuttuja. Tuli halauksia, hämmästyneitä katsahduksia (ai sä oot villasukka), muikeita ilmeitä käsien hiplatessa Casbahia (on se pehmeää), yhtä epätoivoisia ilmeitä lankoja tuijottelevilla naamoilla (miten voi päättää mitä ostaa?!?!), mahdottoman paljon kysymyksiä langoista (kaveri käski ostaa n-alkuista alpakkaa --> manua / mitä tästä voi tehdä?), ohjeista ja mallineuleista (mistä löytää/paljonko menee/onko vaikeaaa/kutittaako/huopuuko). Aika hyvin sitä oppi ulkoa mallineuleiden langan kulungin... Sylvi/Twist Collective ja Ullaneule tuli mainittua lukuisia kertoja.

Viime vuonna pystyin blogissa luettelemaan ketä kaikkia tapasin messuilla, nyt se ei onnistu, teitä oli niin paljon! Oma kamuni Turusta ei päässyt tulemaan, mutta sattumalta tapasin vanhan luokkakaverini. On ihan pakko järjestää jotain, retriittiä uudestaan (joko isommalle porukalle tai useita), kursseja, jotain, jotta pääsen taas näkemään teitä. Jos joulu/hiihtolomalla eksyn Helsinkiin, pitänee kuulutella etukäteen shoppailuseuraa. Tai ajoittaa tuleminen neuletapaamisen kohdalle...


Ei, meillä ei ole kunnon harmaata sukkalankaa (=paksua). Eikä meillä myöskään myydä puroa tai rose mohairia. Joo, ihan sama juttu mulla, lankaa vaan on niin pakko saada ostaa, kun se on niiiiiin ihanaa! Ja rouva, ne ovat sukkablokit/neliskanttiset puikot/palmikkopuikko/hamppua.... Puhuin kuin paraskin Runeberg. No, minähän en kyllä koskaan ole hiljaa... Paitsi ehkä illalla hotellissa. Ihan poikki, jalat varsinkin. Kumpikin istui koneen edessä, hotellin nettiyhteys oli surkea ja sitten neulottiin sen minkä hereillä pysyi.


Noita lankoja tuijotellessa ja hiplaillessa tuli noin miljoona uutta ideaa, jotka tahtoisin toteuttaa just nyt ja heti. Taitaa kuitenkin olla parasta vain kirjoittaa muistiin, ei aika kuitenkaan riitä.

Tampereella oli muuten huikean vaihteleva sää. Perjantaina oli hirmupakkanen ja näpit jäässä. Sunnuntaina satoi vettä... Tampereelta löytyy hyvää ruokaa - en tosiaankaan päässyt laihtumaan, vaikka puhuin ja olin päivät pitkät jaloillani. No, ehkä jälkiruuilla oli osuutta asiaan. Tampereelta ei sitten löydy parkkipaikkoja - varsinkin perjantaina siinä pakkasessa tuli ehkä vähän kiroiltua.

Oli jännä huomata miten erilaisia ihmiset jälleen kerran olivat. Toiset sävähtivät kauemmaksi esim. Casbahin hinnan huomatessaan. Toiset upottivat kätensä kasaan ja olivat välittömästi myytyjä. Ja eräät olivat liemessä jo kaukaa värit nähdessään ;) Joillain oli tietty malli tiukasti päässään ja siihen oli pakko löytää juuri tiettyä sävyä lankaa, lankaa ostettiin vain jos sille oli käyttötarkoitus. Toiset taas halailivat isoa läjää sylissään ja koettivat epätoivoisesti päättää mistä voisi luopua, jotta budjetti pitäisi. Ja eräät ostivat kaikkea ;) Netti neulomisen apuna oli yllättävän monelle ihan tuttu asia, jopa vanhemmassa sukupolvessa oli vain muutama, jotka sanoivat, että ei heillä mitään nettiä ole, kun varovasti kerroin Ullaneuleesta. Toisaalta kerran sitten viereinen samanikäinen rouva tokaisi, että kirjastosta se netti löytyy!

Neulebongailua oli helppo ja kiva harrastaa. En osannut pitää suutani kiinni, vaan välillä piti aina hihkaista tyyliin "Tangled Yoke Cardigan!" (vanhempi rouva, ihanan kypsän viljan värinen takki), "Laminaria!", "Mittumaari!" (useita, kuten myös Revontulia), jne. Erikoisin bongaus oli vastapäiseltä osastolta sunnuntaina. Tampp pampulalangasta tehdyt säärystimet.

Päivä

Päivä on ollut ihana! Olen varmaan jotenkin kiero kun nautin messutöistä... Olen tänään:
-tavannut hirmu monta räveltäjää ja neulebloggaajaa
-hiplaillut ihan liian ihania lankoja
-onnistunut olemaan ostamatta lankaa
-saanut vyyhdin ihanaa vihrää, Asarumin tosi ihana värjäys (ei kuvia, kamera on autossa...)
-saanut rukkimaksuna iiiison kasan aivan uskomattomia villoja! Tuulia, THE villavärjääjä asialla ;)
-myynyt ison kasan neliskanttisia puikkoja
-palellut pakkasessa
-oppinut melkein hinnat ulkoa
-syönyt hyvin
-harkinnut neulomista, mutta liian väsy
-ostanut kirjoja
-unohtanut ostaa kirjoja
-nauttinut!

Nyt jalat särkevät, mutta olo on onnellinen. Herratkin kuulemma voivat hyvin hoidossa. Indy on yrittänyt hurmata Hilmaa miehekkäällä olemuksellaan, mutta Hilma kuulemma lähinnä näyttelee tympääntynyttä.

Piukassa

Miä tiedän tasan tarkkaan olevani yhä edelleen se etupulpetin letti- ja silmälasipäinen kiltti hikipinko. Mutta silti kiukutan itse itseäni. On meinaan huono omatunto - olen palkattomalla virkavapaalla ensimmäisen kerran kymmeneen vuoteen (ekan kerran tässä työpaikassa) ja lähden justiinsa Tampereelle laittamaan Tiinan kanssa TitiTyyn putinkia pystyyn messuja varten. Tiedän jo nyt, että nautin viikonlopusta suunnattomasti! Tiedän, että tarvitsen tämän tauon jaksaakseni läpi harmaan marraskuun. Joten jospas opettelisin nauttimaan elämästä :)

Tekniikka on mielenkiintoista. Känny on yhä edelleen huollossa ja jälleenmyyjäni lähetti minulle sijaislaitteen. Hyvä niin, mutta parempi olisi ollut jos olisivat lähettäneet myös tähän sopivan laturin... Onneksi olen luonteeltani hamsteri ja löysin 90-luvun lopun laturin, joka sopii.

Eilen yksi kollega meinasi saada slaagin. Innokas historian opiskelija oli kesken tunnin tunkenut nokialaisensa (simpukka) suuhunsa... Onneksi ei niellyt eikä saanut minkään sortin sähköiskuja.

Ja herrat kissat... To cut the long story short - Indystä on kasvanut murrosikäinen kolli, joka luulee ettei sitä ole leikattu. Yrittää siis öisin, kamalan ja järkyttävän pahan kissatappeluääntelyn kera nylkyttää Piki-rassua...

Nyt lähden ajamaan. Olen niiiiiiiin käsittämättömän innoissani messuista. Tulkaa moikkaamaan!

Toipuen

Eilen innoissani unohdin kokonaan kertoa ostoksistani. Messuilla oli vain pari lankamyyjää, mikä oli pettymys. Muutenkin enimmäkseen valmiita tuotteita. Perinteisesti hain ulko-oveen kranssin, samalta rouvalta C-oven läheltä, kuten joka vuosi. Kauniita ja uskomattoman kestäviä - edellistäkään en vielä heitä pois, vaan koetan sijoittaa sen jonnekin muualle.

Lisäksi pari kerää noroa... En vaan voi vastustaa... Tapion kaupasta tietysti. Siinä on kyllä uskomaton mies, tietää kaiken langoista ja neulomisesta, ja on vielä hyvä markkinamies. Kävi ihailemassa osastoamme ja rukkiani. Lisäksi nappeja Hannele Hämäläiseltä. Kissoja. Niistä on pakko muistaa ottaa kuvia.

Tänään olen epätoivoisesti yrittänyt köhiä keuhkojani pihalle pala palalta. Inhaa. Kuumetta ei ole, mutta täysin vetämätön olo. Ehkä siitä johtuen ei neulominenkaan ole oikein mennyt putkeen. Olen laskenut ja laskenut, parilla ja laskimella ja vielä päässäkin. Reunaa maailman yksinkertaisimpaan huiviin. Ehkä se siitä. Tai sitten ei - en tiedä tuleeko samanlaista kuin visio päässäni.


Piti sen verran käydä pihalla, että yritin noin ottaa siistiä, hyvää, koko vartalokuvaa Pikistä puku päällä. Ei oikein onnistunut. Ensinnäkin, kamera luulee kattia mustaksi, eikä suostu tarkentamaan herran naamatauluun. Toiseksi, herra ei pysy paikoillaan. Kolmanneksi, jos se pysyy pari sekuntia paikoillaan, se kääntää päänsä juuri väärään suuntaan. Neljänneksi, jos ei käänny pää, niin sitten koko katti lähtee kävelemään kohti kameraa. Viidenneksi, jos Piki kerrankin poseeraisi täydellisesti, Indy kiskaisee omaa hihnaansa ja kuva heilahtaa... Järjestäisiköhän kukaan kissojen valokuvamallikurssia?

Kräääh!

EDIT: Messuilla tavatut tutut! Unohtui tärkein, Katja Secret Woolista! Tuli illalla myöhään mieleeni, kun odotin unta ja harkitsin lankavarastoni uudelleen organisointia (vain harkitsin...). Samalla yritin perustella itselleni jotenkin järkevästi, miksi voisin liittyä Secret Woolin kohta alkavaan Lankaklubiin... Unohtui myös ex-äitipuoleni vanhin sisko, joka hänkin kuulemma oli eksynyt tänne blogiin ja heti arvannut minuksi ;)

Otsikkoa enempää ei enää lähde ääntä... Tänään siis Seinäjoen messuilla, monen upea yrityksen tukemana, Neulebloggarit - ihan elävinä ;)

Kerrankin osasin aamulla lähteä ajoissa, ehdin ihailla upeaa auringonnousua, sumua ja utua, joutsenia. Eikä parkkipaikalla ollut ryysistä. Osasto oli hieno, sohvat erityisesti. Lankoja oli paljon, osa ihmisistä osasi kyllä hiplailla oma-aloitteisesti, osaa piti vähän houkutella. Houkutukseksi, ihmisten huomion herättäjäksi vein rukin ja parkkeerasin itseni sen eteen melkein koko päiväksi. Ääni meni kun puhui samalla. Ihan niin kesälläkin, miehet (ja naisetkin) kummallistelivat omituista rukkia. Päivän tunnussana tuntuikin olevan "puolalainen pystyrukki"! Ja parhaita olivat muutaman kommentit:"Kyllä meillä äireellä oli ihan kunnon rukki." "Mikäs vehje se tää on?". Äidit myös esittelivät innokkaasti jälkikasvulleen miten täti tekee lankaa.


Rukin suoritettua houkuttelutehtävänsä minä ja muut työmuurahaiset käänsimme huomion itse asiaan:"Varsinaisesti ollaan täällä esittelemässä nettineulontaa/neuleblogeja/nettikauppoja/netin neuleohjeita". Yllättävän moni - iästä riippumatta - tiesi netin mahdollisuuksista, mutta osa koki tiedon/kauppojen löytämisen hankalaksi. Muutamalla ei vaan yksinkertaisesti ollut nettiä - toki ehdotimme kirjaston koneita ;) Neulebloggaajan ABC - blogin käyntikortteja meni kuin kuumille kiville - toivottavasti tämä tietää hyvää myyntiä myös sponsoreille.


Aika moni uskalsi istahtaa meidän seuraksemme juttelemaan, jotku kysyivät ihan suoraan tiettyä mallia/ohjetta - mistä löytyisi, osa harmitteli kotiin jätettyä omaa neuletta, muutamat vanhemmat rouvat vain hymyilivat ylen ihastuneina.


Arvattavasti - minä nautin. En tiedä mistä olen perinyt tämän esiintymis-puhegeenin (iskältä varmaan) mutta, tykkään ihan mahdottomasti kun pääsen puhumaan itselleni tärkeistä ja rakkaista asioista. En osaa pelätä ihmisiä, välillä tosin harmittelen sanavalintojani - puhuin lepereistä vaikka oikeasti kehräsin topsia... Mutta kun sana topsi ei tuntunut menevän perille.

Tapasin niin monta tuttua bloginimeä - nyt sain heille kasvot! Kirlah, Karakali, Nöppönen, Intsu, Lellu, Tellu, SatuH, Miimu, Wiiks ja Vilukissi. Toivottavasti muistin oikein ja kaikki... Bloggaamista aloittaessani, melkein neljä vuotta sitten, en voinut kuvitellakaan päätyväni tämmöisiin tapahtumiin näin aktiivisesti. Mutta en kadu, päin vastoin, olotila on onnellinen, iloinen, viime syksyn väsymys on kaukana poissa :) Toivottavasti syksy jatkuu näin ihanana!

"Puolalainen pystyrukki.... Ei ole vaikea... Lampaan villaa on.... Pystyrukki, ei vinorukki... Ei ole kauhean modernin näköinen.... Saksasta tilasin... Netistä löytyy kaikkea.... Ullaneule.net.... Nettilankakauppoja.... Puolalainen pystyrukki... Nettilankakaupoista saa herkkuja... Kaksi vuotta kehrännyt... Ihan helppoa kun oppii... Netistä löytyy!"

Voiskohan leipänsä tienata käsityölähettiläänä?

Syksy

Nyt, se mitä olen unohtanut täysin. Vastauksia kommentteihin lähiajoilta. Ensiksi kiitokset kaikille!

Piki kiittää kaikkia pukukommenteista. Vielä ei ole niin kamalan kylmä, eikä uloskaan ole paljoa pyritty (osa syynä varmaan se, että emäntä kotiutuu töistä vasta viiden tienoolla), joten puku on säilötty odottamaan parempia käyttösäitä. Ja kyllä Pirle, Piki ja Indy ovat ruumiin muodoltaa mallia "piiiitkä, luihu poika". Ne mahtuvat esim. Hilman kotona soffan alle, vaikka Hilma, saman painoinen, ei mahdu. Mutta Hilma onkin mallia "peruna on pyöreä" ;) Indy on lihaksikas iso poika (viime mittaus 5,2 kg), mutta PikiPikkuisella on kyljet vähän kuopalla. Mutta siis pitkä selkä.

Villikissa, en tiedä langoista uimisesta (neulojan unelma?), mutta tiedän, että jos/kun vanhana olen dementoitunut, minut voi todennäköisesti pitää tyytyväisenä ja iloisena työntämällä käden ulottuville laadukkaita lankoja :)

Retriitti oli tosiaankin nautinnollinen - olen tällä viikolla töissäkin ollut tosi hyvällä tuulella, nauranut paljon ja selvästi yhä edelleen levittänyt ympäristöönkin (ehkä?) retriitin autuutta. Pirlelle: en testannut Ladybugia (rukki), koska sen ulkonäkö ei miellytä yhtään. Gemiä taas olen kokeillut aiemmin. Ja Majacraftiinhan minä nyt sitten päädyinkin... Odottavan aika vain on pitkä!


Tässä retriitin aikaan saannos (tai kertasin eilen). 106 grammaa Wollinchenilta tilattua Corriedalea, jossa on mukana hitunen merinoa. Värin (värjäyksen) nimi on erittäin osuvasti Autumn colours! Tykkään ihan älyttömästi ja haluan tästä sukat! Tosin on sen verran ohutta lankaa, että jos olen järkevä, teen hanskat.

Seinäjoki lähestyy! Toisaalta jännittää, toisaalta tiedän nauttivani. En ole ainakaan kuullut, että Tampereelle olisi suunnitteilla vastaavaa, tosin Kaisa on kehottanut useasti muita kaupunkeja "ryöstämään" idean ;) Itse olen taatusti Tampereellakin, on kaikenlaisia suunnitelmia, mutta niistä enemmän sitten lähempänä...

Mainosta

Vasta on selvitty huikean upeasta neuleretriitistä ja nyt jo pukkaa seuraavaa projektia kiihtyvällä vauhdilla. Ensi viikonloppuna on Seinäjoella käsityömessut. Siellä me, sekalainen porukka neulebloggaajia, aiomme esitellä suurelle yleisölle ihan eläviä neulebloggaajia! Idea oli alunperin Marin, Kaisa innostui, ja homma on paisunut kuin pullataikina! Hetkittäin ihan pelottaa, että mitähän tästä tulee. Toivottavasti on hauskaa ja yleisö innostuu. Tärkeintä on tiedottaa netin mahdollisuuksista niille, jotka eivät ole tähän mennessä asiaa tajunnet + mainostaa nettikauppoja, joilla ei ole mahdollisuutta päästä paikan päälle itse. Minä aion olla paikalla siis lauantaina.

Suurimmat sponssit ovat Vuodatus ja Tapion kauppa, mutta nämä kaikki alla olevat ovat osallistuneet mitä ihanimmassa määrin. Meinasin pökrätä kun näin tämän listan. Lupaan tässä julkisesti puhua sitten lauantaina näiden kaikkien puolesta nopeasti ja paljon ;)

	Dermoshop
Ilsen Lanka
Kauhavan Kangas-Aitta
Lankakauppa Kuje
Sisustus Pikkulinna
TeeTee
	Weleda

Ps. Ostin retriitissä TitiTyyltä semmoiset söpö pienet ja suorat puikot, ei neulomista, vaan hiusnutturaa varten. Olin aivan takuuvarma, että joku oppilaista kommentoisi näitä välittömästi. Mutta ei! Yksikään ei tänään sanonut mitään - tosin mulla oli tänään vain lukiolaisia, ja ne on ehkä hiukan estyneempiä kuin yläasteen kakarat ;)