ritsa
Suomi
[muokkaa]Substantiivi
[muokkaa]ritsa (9)
- ase tai lelu, jolla laukaistaan pikkukiviä kuminauhaa venyttämällä
- (arkikieltä) huonosti toimiva laite
Ääntäminen
[muokkaa]- IPA: /ˈrit̪sɑ/
- tavutus: rit‧sa
Taivutus
[muokkaa]| Taivutus | ||
|---|---|---|
| sijamuoto | yksikkö | monikko |
| kieliopilliset sijamuodot | ||
| nominatiivi | ritsa | ritsat |
| genetiivi | ritsan | ritsojen (ritsain) |
| partitiivi | ritsaa | ritsoja |
| akkusatiivi | ritsa; ritsan |
ritsat |
| sisäpaikallissijat | ||
| inessiivi | ritsassa | ritsoissa |
| elatiivi | ritsasta | ritsoista |
| illatiivi | ritsaan | ritsoihin |
| ulkopaikallissijat | ||
| adessiivi | ritsalla | ritsoilla |
| ablatiivi | ritsalta | ritsoilta |
| allatiivi | ritsalle | ritsoille |
| muut sijamuodot | ||
| essiivi | ritsana | ritsoina |
| translatiivi | ritsaksi | ritsoiksi |
| abessiivi | ritsatta | ritsoitta |
| instruktiivi | – | ritsoin |
| komitatiivi | – | ritsoine- + omistusliite |
| vartalot | ||
| vokaalivartalo | ritsa- | |
| heikko vartalo | - | |
| vahva vartalo | - | |
| konsonantti- vartalo |
- | |
Käännökset
[muokkaa]1. kiviä ampuva lelu
|
Liittyvät sanat
[muokkaa]Anagrammit
[muokkaa]Aiheesta muualla
[muokkaa]- ritsa Kielitoimiston sanakirjassa
Ruotsi
[muokkaa]Verbi
[muokkaa]ritsa (sanalta puuttuu taivutus, katso ohjeet täältä)
Aiheesta muualla
[muokkaa]- ritsa Svenska Akademiens ordbokissa SAOBissa (ruotsiksi)
