hienontua

Suomi

Verbi

hienontua (52-J) (taivutus[luo])

1. rinnakkaismuoto sanasta hienota

Etymologia

• verbi hienontaa (vahva vokaalivartalo hienont|a- + pääte -ua)

Liittyvät sanat

Johdokset

• substantiivit: hienontuminen

Aiheesta muualla

• hienontua Kielitoimiston sanakirjassa