Reduplikaatio
Reduplikaatio eli kahdennus on morfologinen prosessi, jossa sanan juuri tai vartalo toistetaan sanan merkityksen, sävyn tai kieliopillisen tehtävän muuntamiseksi.[1][2]
Reduplikaatio voi olla täydellistä: esimerkiksi malaijin kielessä monikko muodostetaan vartalon täydellisellä toistolla, kuten orang ’ihminen’ : orang-orang 'ihmiset'.[3] Se voi kohdistua sanan osaan, kuten hausan kielessä (kira ’kutsua’ : kik-kira ’kutsua (toistamiseen)’), tai pelkästään yhteen äänteeseen. Joruban kielessä gerundi muodostetaan prefiksillä í-, jonka edellä toistetaan sanavartalon alkukonsonantti, esimerkiksi gbé ’ottaa’ : gb-í-gbé ’ottaen’, jε ’syödä’ : j-í-jε ’syöden’.[4]
Reduplikaatioon voi kuulua myös toistettavan aineksen muuntelua. Kuuluisa esimerkki on englanninkielisessä maailmassa tunnettu shm-reduplikaatio (fancy-shmancy, Oedipus shmoedipus), jonka usein arvellaan olevan peräisin jiddišistä.[5] Useissa kielissä tuttu ilmiö on vokaalien vaihtelu, esimerkiksi kaksitavuisissa ääntä jäljittelevissä ilmauksissa, joissa Euroopan kielissä usein ensimmäinen vokaali on suppeampi, toinen väljempi (tik-tak, bim-bam, ding-dong).[6]
Reduplikaationa voidaan pitää myös samaa merkitsevien ainesten toistamista, esimerkiksi vietnamin kielen synonyymiyhdyssanoissa: mạnh-khoe ’hyväkuntoinen’ (”vahva-voimakas”), do’-bân ’saastainen’ (”likainen-likainen”).[4.1]
Reduplikaatiolla on maailman kielissä erilaisia tehtäviä. Usein sillä muodostetaan nominien monikkomuotoja (kuten yllä mainitussa malaijin kielen esimerkissä orang-orang ’ihmiset’) tai ilmaistaan intensiivisyyttä tai toistuvuutta: papualaisessa arapeshin kielessä su merkitsee ’koskettaa, pidellä’, susu ’kosketella kauttaaltaan, käpälöidä’. Reduplikaation avulla voidaan muodostaa määrän ilmauksista distributiiveja tai limitatiiveja (ilokon lima ’5’: sag-li-lima ’viisi kullekin’, lim-lima ’vain viisi’). Sillä voidaan muuttaa sanaluokkaa: australialaisessa kayardildin kielessä kandu merkitsee ’veri’, kandukandu on adjektiivi ’punainen’. Reduplikaation avulla voidaan myös muodostaa esimerkiksi deminutiivimuotoja.[1][7][8]
Indoeurooppalaisessa kantakielessä reduplikaation avulla muodostettiin verbien tiettyjä preesensmuotoja, ja tämän jälkiä on säilynyt esimerkiksi antiikin kreikan, latinan tai sanskritin kieliopissa. Alkukonsonantti kahdennettiin ja sen jälkeen lisättiin e tai i, esimerkiksi *deh3- ’antaa’: atemaattinen preesensvartalo *de-deh3- (vrt. muinaiskreik. dí-dō-mi ’minä annan’), *steh2- ’seistä’: latinan si-st-ō ’minä seison’.[9]
Lähteet
[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]- 1 2 R. M. W. Dixon: Basic linguistic theory. 1: Methodology / R.M.W. Dixon, the Cairns Institute, James Cook University, s. 139–140. Oxford, United Kingdom: Oxford University Press, 2013. ISBN 978-0-19-957106-2 (englanniksi)
- ↑ Kielitiede:reduplikaatio Tieteen termipankki. Viitattu 4.3.2025.
- ↑ Karlsson, Fred: Yleinen kielitiede, s. 103. Gaudeamus Oy, 2008. ISBN 978-952-495-071-8
- ↑ Sharon Inkelas, Cheryl Zoll: Reduplication: Doubling in Morphology, s. 1, 3. Cambridge University Press, 24.2.2005. ISBN 978-0-521-80649-7 Teoksen verkkoversio Viitattu 8.10.2026.
- ↑ s. 8
- ↑ Nevins, Andrew & Vaux, Bert: Metalinguistic, shmetalinguistic: The phonology of shmreduplication. Proceedings from the Annual Meeting of the Chicago Linguistic Society, 2003, 39. vsk, nro 1, s. 702–721. Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Shinji Ido: Vowel alternation in disyllabic reduplicatives: an areal dimension. Eesti ja soome-ugri keeleteaduse ajakiri. Journal of Estonian and Finno-Ugric Linguistics, 17.6.2011, 2. vsk, nro 1, s. 185–194. doi:10.12697/jeful.2011.2.1.12 ISSN 2228-1339 Artikkelin verkkoversio.
- ↑ Itkonen, Esa: Maailman kielten erilaisuus ja samuus, s. 38. Gaudeamus Oy, 1997. ISBN 951-662-692-0
- ↑ Rubino, Carl: Reduplication: Form, function, distribution reduplication.uni-graz.at. 2002.
- ↑ Benjamin W. Fortson: Indo-European language and culture: an introduction, s. 88, 90. Malden, MA: Blackwell, 2004. ISBN 978-1-4051-0315-2
