Siirry sisältöön

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö)

Wikipediasta
(Ohjattu sivulta ADHD)
Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö
Ihmisten, joilla on ADHD, saattaa olla muita vaikeampi keskittyä esimerkiksi työ- tai koulutehtäviin.
Ihmisten, joilla on ADHD, saattaa olla muita vaikeampi keskittyä esimerkiksi työ- tai koulutehtäviin.
Luokitus
ICD-10 F90
OMIM 143465
MedlinePlus 001551
MeSH D001289
Huom.! Tämä artikkeli tarjoaa vain yleistä tietoa aiheesta. Wikipedia ei anna lääketieteellistä neuvontaa.

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö eli ADHD (engl. attention deficit hyperactivity disorder) on kognitiiviseen toimintakykyyn vaikuttava neurologinen poikkeavuus. Siihen kuuluu keskittymisen vaikeuksia, hyperaktiivista käytöstä, impulsiivisuutta ja tunteiden säätelyn vaikeuksia, jotka hankaloittavat elämää useilla eri osa-alueilla ja ovat kehityksellisesti epäsopivia[1]. Oireet kumpuavat häiriöistä toiminnanohjauksessa[2][3].

ADHD-oireet lisäävät huomattavasti alisuoriutumisen, köyhyyden, vakavien onnettomuuksien, ahdistuksen, masennuksen ja itsetuhoisuuden riskiä.[4] ADHD-oireiset suoriutuvat ryhmänä verrokkeja heikommin erityisesti toiminnanohjausta, tarkkaavuuden ylläpitämistä ja työmuistia mittaavissa testeissä[5]. Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan vain 56 prosenttia 30-vuotiaista ADHD-henkilöistä kävi kokopäivätöissä, kun verrokeilla vastaava prosenttiosuus oli 73. Työttömyyttä esiintyi kymmenen kertaa enemmän kuin verrokeilla, ahdistuksesta kärsivien määrä oli nelinkertainen ja masennuksesta kärsivien määrä kaksinkertainen verrokkeihin nähden.[6]

Vaikka ADHD:n tunnetuin oire on kyvyttömyys keskittyä, haasteet itsesäätelyssä voivat johtaa myös vaikeuksiin lopettaa käynnissä olevaa toimintaa. Tätä oiretta kutsutaan puhekielessä nimellä hyperfokus[7]. ADHD:ta hoidetaan tehokkaimmin lääkityksellä, usein yhdessä psykoterapian kanssa; liikunnalla ja ruokavalion muutoksilla ei ole todistettua hyötyä. Lääkkeet tuovat joillekin helpotusta oireisiin, mutta tutkimusten mukaan osalla positiiviset vaikutukset katoavat pitkällä aikavälillä.[8]

Esiintyvyys

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Tarkkavaisuushäiriöt ovat yleisimmin diagnosoituja neurologisia häiriöitä, sillä niitä esiintyy jopa 3–6 prosentilla suomalaisista lapsista.[9] Kansainvälisten tutkimusten perusteella voi arvioida, että Suomessa on 50 000–100 000 ADHD-oireista kärsivää aikuista.[10] Häiriö on liitetty tyypillisesti poikiin ja miehiin, mutta viimeisimpien tutkimusten mukaan ADHD on lähes yhtä yleinen tytöillä ja naisilla. Naisilla ADHD esiintyy kuitenkin tyypillisesti sen inattentiivisena muotona, kun taas ylivilkas ja impulsiivinen käyttäytyminen on yleisempää miehillä.[11][12]

Oireet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD ilmenee muun muassa keskittymisvaikeuksina, unohteluna, mielialojen ailahteluna ja toistuvana stimulaation etsimisenä. ADHD-oireista kärsiville on tavallista tunne alisuoriutumisesta ja siitä, että asiat eivät ole hallinnassa.[13][14]

DSM-V jaottelee ADHD:n kolmeen pääasialliseen ilmenemismuotoon:

  • inattentiivinen eli tarkkaamattomuuspainoitteinen muoto (ADHD-I)
  • hyperaktiivinen ja impulsiivinen eli yliaktiivis-impulsiivinen muoto (ADHD-H tai ADHD-HI)[15]
  • yhdistetty muoto (ADHD-C)

Ilmenemismuoto määrittyy oireiden pääasiallisen tyypin mukaan. Inanttentiivisessa muodossa saattaa täyttyä jopa kaikki yliaktiivisuuden ja impulsiivisuuden oireet, mutta pääasiallisesti haasteita on enemmän tarkkaavuuden kanssa. Vastaavasti yliaktiivis-impulsiivisessa muodossa toisinpäin. Yhdistetyssä muodossa haasteita on molempien kategorioiden oireiden kanssa eikä painottuneesti toisen kategorian oireiden kanssa.

Oireet voidaan jakaa tarkkaavuuden haasteisiin ja hyperaktiiviseen ja impulsiiviseen käyttäytymiseen:

Ilmenemismuoto ICD-10 mukaiset oireet
Tarkkaamattomuus
  • Usein kyvytön keskittymään tarkasti yksityiskohtiin tai tekee huolimattomia virheitä läksyissä, töissä tai muussa aktiviteetissa
  • Usein ongelmia keskittymiskyvyn säilyttämisessä leikeissä tai tehtävissä
  • Usein ei tunnu kuuntelevan puhuttaessa
  • Usein ei seuraa ohjeita eikä kykene saattamaan loppuun läksyjä, koulutehtäviä tai töitä työpaikalla (esim. keskittyminen herpaantuu, "eksyy sivuraiteille")
  • Tehtävien ja toimien organisointi on usein vaikeaa
  • Välttelee usein tehtäviä, jotka vaativat pitkää keskittymiskykyä
  • Hukkaa usein tarpeellisia esineitä (esim. koulumateriaaleja, kirjoja, työkaluja, avaimet, lompakko, silmälasit)
  • Häiriintyy usein helposti ärsykkeistä
  • Usein unohteleva arkisissa tehtävissä
Hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus
  • Usein hypistelee käsiään, heiluttelee tai tärisyttää jalkojaan tai yleisesti vaikeuksia pysyä paikoillaan
  • Usein poistuu paikaltaan tilanteissa, joissa paikallaan istuminen on odotettua
  • Usein juoksentelee tai kiipeilee tilanteissa, joissa se ei ole soveliasta (aikuisten tapauksessa levottomuuden tunnetta)
  • Usein kyvytön leikkimään tai osallistumaan rauhalliseen toimintaan hiljaisesti
  • On usein ”menossa”, tunne kuin "sisällä olisi moottori"
  • Usein ylenmääräistä puheliaisuutta
  • Usein vastaa kysymykseen ennakkoon
  • Usein vaikeuksia odottaa vuoroaan
  • Usein keskeyttää tai häiritsee muita (esim. kesken keskustelujen, pelien)

Haasteet oppimisessa ja sen vaikutukset opiskelu- ja työelämään

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Oppimis- ja keskittymisvaikeudet kuuluvat ADHD:n keskeisimpiin oireisiin.[9] Keskittymisvaikeudet haittaavat usein opiskelua. ADHD-oireisen opiskelijan tarkkaavaisuus saattaa kohdistua oppimisen sijaan epäolennaisiin asioihin kuten mitä vaikka luokassa tai omissa mielikuvissa tapahtuu. Tietojen ja taitojen oppiminen saattaa vaatia moninkertaisesti aikaa neurologisesti tyypillisiin verrattuna.[16] Useimmat alisuoriutuvat opinnoissaan suhteessa älykkyyteensä, vaikka osa pystyykin kompensoimaan tarkkaavuuden ongelmia. Opintojen keskeyttäminen tai venyminen on hyvin tyypillistä, ja univaje, stressi ja masennus lisäävät oireita. Vuonna 2006 julkaistun tutkimuksen mukaan vain 20 prosenttia kolmikymmenvuotiaista ADHD-henkilöistä oli suorittanut ylioppilastutkinnon verrokkiryhmän prosenttiosuuden ollessa lähes 70[17].

Keskittymisen säätelyn vaikeudet, työmuistin häiriöt sekä arjen hallintaa heikentävät organisointi- ja oman toiminnan ohjaamisen vaikeudet aiheuttavat usein huomattavaa haittaa ADHD-henkilöillä. ADHD onkin yhteydessä heikompaan suoriutumiseen työelämässä ja WHO:n laatima kartoitus on osoittanut, että ilman hoitoa jäävillä ADHD-oireisilla on valtaväestöä merkittävästi suurempi riski joutua työttömäksi.[18]

Sosiaaliset suhteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:n liitännäisoireisiin saattaa kuulua vaikeuksia sosiaalisissa taidoissa ja epäonnistuminen ihmissuhteiden luomisessa. Varsinkaan lapsuusiällä ADHD-henkilöt eivät välttämättä impulsiivisuutensa takia osaa reagoida ikätasoonsa sopivalla tavalla. Tarkkaavuuden haasteiden vuoksi henkilöltä voi myös jäädä kokonaan huomaamatta selkeitä sosiaalisia vihjeitä, muiden tunnetiloja tai ilmeitä. Lisäksi he saattavat tulla harkitsematta sanoneeksi mieleen juolahtavia asioita. Nämä johtavat helposti ristiriitoihin ja muihin ongelmiin ystävyyssuhteissa, ja lapsi saattaa epäoikeutetusti saada laiskan, ilkeän tai tyhmän leiman.[19]

Tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö- eli ADHD-oireisilla impulsiivisuus ja ylivilkkaus saavat heidät usein reagoimaan voimakkaasti toisten tekemisiin ja sanomisiin. Tästä seuraa helposti riitatilanteita ja ryhmän ulkopuolelle jäämistä.[20] Hyperaktiivisuuteen ja impulsiivisuuteen taipuvaisilla ADHD-henkilöillä on korkeampi riski aggressiiviseen käyttäytymiseen ja muiden ihmisten lähestymiseen sopimattoman tunkeutuvalla tavalla.[21]

Häiriön inattentiivisen tyypin osalta vaikeudet ikätovereiden kanssa korostuvat etenkin esikoulu- ja kouluiässä, kun lapsi ei ymmärrä ohjeita eikä seuraa tapahtumia samalla tavalla kuin muut, eikä huomaa koska on hänen vuoronsa, tai reagoi liian myöhään tai väärällä tavalla. Tällöin hän joutuu ryhmässään helposti naurunalaiseksi.[16] Varsinkin inattentiivisessa ADHD:ssä saattaa esiintyä myös sosiaalista passiivisuutta ja vetäytymistä ystävyyssuhteista. Tämä voi johtaa hitauteen ystävyyssuhteiden luomisessa, mikä saattaa vastata autistiseen triadiin kuuluvia sosiaalisen vuorovaikutuksen poikkeavuuksia.[22][21]

Oirekuvan muuttuminen aikuisiällä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriöön liitettyjä oireita on kuvattu diagnostisissa arviointimenetelmissä usein oireina, jotka ovat tyypillisiä lapsuus- ja nuoruusiässä. Osa oireista vähenee tai lievittyy tyypillisesti iän myötä, mutta niitä jää eri arvioiden mukaan 50–70 prosentille aikuisista.[9] Oman toiminnan suunnitteluun, aloittamiseen ja organisointiin liittyvät vaikeudet usein jopa korostuvat aikuisena vaikeuttaen muun muassa työssä selviytymistä. Lisäksi ikääntyminen ja naisilla vaihdevuodet lisäävät jälleen oirehtimista.[22][23]

Aikuisena oirekuva myös yleensä muuttuu jonkin verran. ADHD:hen liittyvä levoton olo purkautuu lapsilla usein yliaktiivisuutena, mutta aikuiset ovat usein oppineet kätkemään levottomuutensa ja vilkkautensa.[18] Aikuiset käyttävät myös tyypillisesti lapsuudesta ja nuoruudesta poikkeavia keinoja levottomuutensa hallinnassa.[23] Aikuisuuteen liittyvä velvollisuuksien tiedostaminen ja opitut selviytymiskeinot saattavat johtaa myös siihen, että oirekuva ei näy selvästi ulospäin, vaikka se aiheuttaakin yksilölle suurta toiminnallista haittaa. Myös korkea älykkyys voi toimia kompensoivana tekijänä, jolloin ADHD:tä on vaikea huomata ulkoa päin.[23]

Riskikäyttäytyminen

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD lisää riskiä riippuvuutta aiheuttavaan käyttäytymiseen, kuten liialliseen työntekoon, shoppailuun, uhkapelien pelaamiseen, syömiseen tai päihteiden käyttöön.[13] Monella päihteiden väärinkäyttäjällä on diagnosoimaton ADHD.[24]

ADHD:hen liittyvä impulsiivisuus ja hyperaktiivisuus lisäävät joillakin henkilöillä taipumusta väkivaltaiseen ja muuhun rikolliseen toimintaan. ADHD onkin erittäin yleinen vankien keskuudessa; lähes puolella Suomen vangeista on arvioitu olevan ADHD.[25]

Liitännäisoireet ja rinnakkaissairaudet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Unettomuutta ja päiväaikaista väsymyksen tunnetta esiintyy liitännäisoireina 70 prosentilla potilaista, ja nämä myös puolestaan pahentavat ADHD-oireita[9]. Säännöllisen unirytmin pitäminen on usein hankalaa.[9]

ADHD-oireisilla on muuta väestöä useammin muitakin neurologisia oireita, kuten levottomat jalat -oireyhtymää ja Aspergerin oireyhtymää. Lukihäiriöt ja muut oppimisvaikeudet ovat myös yleisempiä. Myös mielenterveydelliset ongelmat kuten masennus ja ahdistuneisuushäiriöt ovat yleisiä. Masennus johtuu usein oireiden aiheuttamista epäonnistumisista opiskelussa tai työelämässä, joten se saattaa parantua samalla kun ADHD:tä ryhdytään hoitamaan.

ADHD:n ilmeneminen eri sukupuolilla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Pojilla ADHD:tä diagnosoidaan kolme kertaa enemmän kuin tytöillä.[26] Sukupuolesta riippumatta aikuisilla tyypillisin ADHD:n muoto on ADHD-C, johon kuuluu niin tarkkaavaisuusoireita kuin myös impulsiivisuus- ja yliaktiivisuusoireita.[27] 2010-luvulla alkoi yleistyä osittain virheellinen käsitys, että tytöillä ja naisilla esiintyisi pääosin ADHD:n inattentiivista muotoa. Tytöillä vaikuttavat myös usein rooliodotukset, joiden seurauksena tytön yliaktiivisuutta ei useinkaan ensimmäisenä oleteta ADHD:ksi.[28] Tytöillä tyypillinen yliaktiivisuuden oire on yltiömääräinen puheliaisuus.

Positiivisia piirteitä

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD-henkilöt ovat usein keskimääräistä luovempia, rohkeampia tai innostuvampia. Myös sinnikkyys on saattanut kehittyä keskimääräistä paremmin, koska moni on joutunut ponnistelemaan tavallista enemmän esimerkiksi koulutöissä.[29]

Diagnoosi

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

ADHD:n ydinoireita ovat keskittymisen ja tarkkaavaisuuden ongelmat sekä hyperaktiivisuus ja impulsiivisuus. Nämä oireet voivat painottua jompaan kumpaan, ja henkilöllä voi olla eri vaikeusasteita oireiden välillä. [9]

ICD-10 mukainen diagnoosi edellyttää vähintään kuusi kohdan tarkkaamattomuuden ja vähintään kuusi hyperaktiivisuuden ja impulsiivisuuden oiretta.[30] Joidenkin oireiden tulee ilmetä jo ennen seitsemää ikävuotta. Oireiden tulee esiintyä vähintään kahdessa ympäristössä, esimerkiksi sekä kotona että koulussa. Täytyy olla selkeitä kliinisiä vaikeuksia sosiaalisissa suhteissa, kouluympäristössä tai työelämässä.

Onnistunut diagnosointi vaatii lääkärin tai työryhmän, jolla on sekä psykiatrian että neurologian erityisosaaminen. Lääkärin tulee olla hyvin asiaan perehtynyt ja mielellään kokenut. Masennustila, kaksisuuntainen mielialahäiriö, ahdistuneisuushäiriö, päihteiden väärinkäyttö, skitsofrenia tai persoonallisuushäiriö saatetaan sekoittaa helposti tarkkaavaisuushäiriöön. Virhediagnooseja sattuu molempiin suuntiin. Erityisesti vaativa ja epävakaa persoonallisuus ovat erotusdiagnostisesti tärkeät. Lisäksi aivovamman ja erillisen unihäiriön mahdollisuudet tulee sulkea pois.[31] ADHD saatetaan diagnosoida myös masennukseksi[32]. On ilmeistä, että erilaisia ylivilkkaustapauksia diagnosoidaan liian väljin perustein perusterveydenhuollossa, ja aloitetaan lääkityksiä myös liian kevyesti. Tämä johtuu muun muassa pätevän henkilöstön puutteesta ja kiireestä[33].

Skitsofreniaa lukuun ottamatta lähes kaikkia edellä mainittuja esiintyy varsin runsaasti tarkkaavaisuushäiriön liitännäisoireena. Psykiatrinen oireilu on sitä vaikeampaa mitä vanhemmaksi potilas on päässyt ilman oikeanlaista hoitoa. Tarkkaavuushäiriö on erotettavissa muista häiriöistä, joilla on vastaavia tai päällekkäisiä oireita.[31]

ADHD voidaan sekoittaa tilaan, josta on käytetty nimitystä pinnistelijän syndrooma. Tähän kuuluvat vaativan persoonallisuuden piirteet, niin sanottu itse aiheutettu tarkkaavaisuushäiriö sekä stressin tai yleisen ahdistuneisuushäiriön oirekuvaa. Tähän tilaan ei ADHD-lääkityksestä ole hyötyä.[34] Toinen asia, joka aiheuttaa diagnostisia vaikeuksia, on liiallisen ruutuajan aiheuttama levottomuus[35].

Suomessa ADHD:n ylidiagnostikkaa ja ylilääkitystä arvellaan 2020-luvulla todennäköisesti olevan huomattavasti enemmän kuin alidiagnostiikkaa; on tapauksia, jossa monia muita keskittymisongelmia tulkitaan ADHD:ksi. Tämä voi professori Andre Souranderin mukaan voi johtua siitä, että perusterveydenhuollossa on puutteita, mikä tekee mahdottomaksi lasten oireilun ennaltaehkäisyn ja arvioinnin muilta osin kuin nykyään hyvin tunnetun ADHD:n osalta.[36][37] Professori Jyrki Korkeila lisää, että diagnoosi voi olla ajassa identiteettikysymys sikäli, että sen voi kenties tavallaan tulkita sekulaariksi synnin anteeksiantoprosessiksi[38].

Syyt

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
ADHD-aivojen aktiivisuustaso on usein normaalia matalampi.[39] Oikealla ADHD-henkilön aivot PET-kuvassa.

ADHD:tä pidetään keskushermoston epänormaalista toiminnasta johtuvana häiriönä. Etenkin otsalohkojen etuaivokuoren toiminta poikkeaa normaalista.[9] ADHD-potilaiden aivoissa on havaittu puutetta dopamiinista, jonka tehtävänä on edistää vireyttä ja motivaatiota, tehostaa oppimista, säädellä tunteita ja tahdistaa ihmisen sisäistä kelloa.[40][41][42][24] ADHD-oireisten ihmisten aivojen toiminnassa voidaan havaita alueellisia aivotoiminnan puutoksia sekä aivojen muuta toiminnallista poikkeavuutta työmuistia vaativien tehtävien suorittamisen aikana[43].

ADHD:hen liittyy myös tavallista suurempaa hitaiden aivoaaltojen määrää ja pienempää nopeiden aivoaaltojen määrää[44]. Suuren norjalaistutkimuksen mukaan ADHD-potilaiden aivot ovat kauttaaltaan hieman verrokkien aivoja pienemmät, ja ero on suurimmillaan lapsuudessa[45].

Länsimaissa tehtyjen kaksos- ja adoptiotutkimusten perusteella perinnölliset tekijät selittävät lapsuus- ja nuoruusiässä 60–90 prosenttia ADHD-alttiudesta.[46]. Muitakin aiheuttajia on tunnistettu[47], esimerkiksi niin sanotut hormonihäiritsijät voivat aiheuttaa ADHD:tä[48].

Tutkijat uskovat, että suuressa osassa tapauksista ADHD johtuu lukuisten eri geenien yhdistelmistä, joista useat vaikuttavat dopamiinin kulkeutumiseen aivoissa[49]. On huomattu, ADHD-diagnoosin saaneilla esiintyy aivojen keskiosassa sijaitsevassa motivaatiota ylläpitävässä palkitsemiskeskuksessa tavallista vähemmän dopamiinia. Löydon tehneen Nora D. Volkowin mukaan tämä selittäisi ADHD-oireet sekä sen, miksi dopamiinin takaisinottoa estävät lääkkeet vähentävät niitä.[24] [40] Volkowin mukaan myös ADHD-oireisten palkitsemisjärjestelmä sammuu tavanomaista nopeammin, mikä selittää häiriön poikkeuksellista yleisyyttä päihteiden väärinkäyttäjien keskuudessa.[24][40]

Myös noradrenaliinin puute on todettu yhdeksi ADHD:n aiheuttajista.[9] Viime aikoina on myös nostettu esille, että osa tarkkaavaisuushäiriöisiksi epäillyistä lapsista yksinkertaisesti nukkuu liian vähän, jolloin univaje voi selittää osan oireista.[50][51] Unihäiriöt ovat toisaalta myös yksi yleisimmistä liitännäisoireista ADHD:ssä, ja pahentavat oireita entisestään.[39]

Myös serotoniinin ja tulehduksiin liittyvien välittäjäaineiden uskotaan vaikuttavan ADHD:n taustalla[52]. Aikaisemmin epäiltiin, että ADHD:n voisi laukaista myös päähän kohdistunut isku, mutta enemmistöllä tautipotilaista ei ole tähän liittyvää fysikaalista historiaa, jolla teoria olisi voitu todistaa. Geenivirheet haittaavat muun muassa rasvojen aineenvaihduntaa, minkä seurauksena ADHD:tä potevilla on johdonmukaisesti havaittu olevan puutetta omega-3-rasvahapoista, vaikka niiden saanti ruoasta on normaalia.lähde? Uusimmissa tutkimuksissa on näyttöä myös aivojen eri alueiden mahdollisista glukoosiin liittyvistä puutteista.lähde? Geenivirheet saattavat estää rasvahappojen aineenvaihduntaa säätävien saturaasi- ja elongaasientsyymien toimintaa maksassa ja aivoissa.

Hollantilaisen tutkimuksen mukaan osalla lapsista ruoka-aineallergiat voivat pahentaa oireita. Tutkimuksessa oli sata lasta, joista osa sai tiukan ruokavalion, joka koostui riisistä, lihasta, kasviksista, päärynöistä ja vedestä. Verrokkiryhmä sai syödä vapaasti. Viiden viikon jälkeen tehdyssä analyysissä 60 prosentilla oireet vähenivät. Oireet voimistuivat, kun ruokavaliota alettiin laajentaa.[53] Tunnetun ADHD-tutkijan Russell Barkleyn mukaan ruokavalio ei aiheuta ADHD:tä, eikä sillä voi myöskään hoitaa ADHD:n oireita.[54]

On myös esitetty kirjallisuuskatsauksen avulla, että raudanpuutos voisi olla yhteydessä ADHD-oireistoon.[55]

Antropologi Ben Campbell on ehdottanut, että nomadielämässä spontaanisuus ja ylivilkkaus voi olla evolutiivisesti hyödyllinen piirre. [56]

Hoito

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Metyylifenidaattia sisältävä lääkevalmiste.

ADHD:tä sairastavia voidaan tukea niin sanotulla psykososiaalisella hoidolla kuten neuvonnalla ja henkilökohtaisella ohjauksella.

Hermoston rauhoittamiseen kehitetty niin sanottu biopalautehoito (neurofeedback) vaikuttaisi olevan suhteellisen tehotonta[57].

ADHD:n hoidossa yleisimmin käytetyt lääkkeet sitoutuvat dopamiinin ja noradrenaliinin siirtäjiin hermosolujen solukalvolla ja estävät kyseisten aineiden takaisinottoa soluun. Lääkkeet ovat stimuloivia eli piristäviä substansseja, vaikka niillä onkin rauhoittava vaikutus ADHD:tä sairastaviin.

Suomessa yleisin hoitoon käytetty lääke on metyylifenidaatti, jonka on todettu parantavan vireystilaa, aloite- ja keskittymiskykyä sekä tarkkaavaisuutta. Lääkevalmisteita ovat Concerta, joka on lääkkeen kapselirakenteen vuoksi hitaammin imeytyvänä pitempivaikutteinen (noin 8-12 tuntia) kuin aiemmin eniten käytetty valmiste Ritalin (noin 1,5–4 tuntia). Edellisen etu on vaikutuksen pitkäkestoisuus, joka kuitenkin joitakin häiritsee. Jälkimmäinen on paremmin säädeltävissä, mutta sitä käyttäessä lääkeainepitoisuudet vaihtelevat enemmän.

Metyylifenidaatin käyttöön liittyvistä haittavaikutuksista tavallisimpia ovat ruokahaluttomuus, ärtyneisyys, unettomuus ja vatsavaivat. Harvinaisempia haittavaikutuksia ovat verenpaineen nousu, sydämen tiheälyöntisyys, painajaiset, ihottuma ja maksamyrkytys.[58]

Yleisesti ensin kokeillaan metyylifenidaattia, ja jos tämä ei anna hyvää hoitovastetta, siirrytään useimmiten atomoksetiinia sisältävään lääkkeeseen (Strattera), joka estää pelkästään noradrenaliinin takaisinottoa. Noradrenaliinia ja dopamiinia vapauttavaa ja neuronien viestintää kiihdyttävää dekstroamfetamiinia käytetään Suomessa edelleen kovin harvakseltaan. Joidenkin sellaisten potilaiden, joiden masennusta ja ahdistuneisuutta on yritetty hoitaa tuloksetta, ovat saaneet ADHD-lääkkeestä apua myös masennus- ja ahdistusoireisiin[4].

Yleisesti käytetyt stimulantit
Yleisesti käytetyt ei stimulantit
Harvoin käytetyt lääkkeet
Verenpainelääkkeet

Historiaa

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Aikajana ADHD:n nimen ja lääkityksen kehityksestä

ADHD tunnettiin aiemmin nimellä MBD (nimitys tulee sanoista minimal brain dysfunction, joka tarkoittaa lievää aivotoiminnan häiriötä). Yhdysvalloissa on kuitenkin käytetty termiä tarkkaavaisuus- ja ylivilkkaushäiriö jo vuodesta 1968. ADD erotettiin omaksi oireistokseen vuonna 1987.[59] Vuonna 1994 ADHD jaettiin alatyyppeihin ja ADD-termi muuttui muotoon ADHD-I.[15]

ADHD siirrettiin Yhdysvalloissa käytettävässä tautiluokituksessa vuonna 2013 käyttäytymishäiriöiden luokasta aivojen kehityksellisten häiriöiden luokkaan.[60]

ADHD on tunnettu jo pitkään. Ensimmäinen luotettava oireenkuvaus on vuodelta 1775.[61] Alexander Crichton esitteli ”rauhattoman mielen” kirjassaan vuonna 1798.[62][63] Lääketieteellisenä diagnoosina tarkkaavuushäiriö on ollut tunnettu noin sata vuotta, vaikka luotettavat oireiden kuvaukset ovatkin vanhempaa perua. Monet vaihtuvat yhteiskunnalliset suuntaukset ovat vaikuttaneet diagnoosin ymmärtämiseen ja sen kehittymiseen.[64]

Tarkkaavuushäiriöstä käytävä kansainvälinen keskustelu kärjistyi 2000-luvun alkuvuosina. Diagnoosin vastustajien mukaan tarkkaavaisuushäiriö oli ylidiagnostisoitu häiriö. Lisäksi he epäilivät, ettei lääkitys olisi turvallinen hoitomuoto. Vastustajien mukaan luokkakokojen kasvattaminen ja se, ettei vanhemmilla ollut enää tarpeeksi aikaa kasvattaa lapsiaan johtaa ADHD-oireiden lisääntymiseen. Diagnoosin puolustajien mukaan ADHD-oireiden lisääntyminen oli näköharhaa, joka johtui siitä, että häiriötä oli opittu diagnosoimaan aiempaa paremmin, ja he pitivät lääkkeiden käyttämistä turvallisena.[65]

ADHD:ta on hoidettu lääkkeillä jo vuodesta 1937.[66][9] Pemoliinia (kauppanimi Cylert) käytettiin Yhdysvalloissa vuodesta 1975 vuoteen 2005. Lääke vedettiin markkinoilta mahdollisen yhteyden maksamyrkytykseen takia.[67] Ampakiinien tehokkuutta tutkitaan parhaillaan tarkkaavaisuushäiriön hoidossa[68]. Suomessa ensimmäinen ADHD-lääkkeen myyntilupa annettiin vuonna 2003.[69]

Tunnettuja ADHD-oireisia

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Katso myös

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]

Lähteet

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  1. ↑ Diagnostic and statistical manual of mental disorders : DSM-5 : Free Download, Borrow, and Streaming Internet Archive. Viitattu 3.8.2026. (englanniksi)
  2. ↑ Adele Diamond: Executive Functions. Annual Review of Psychology, 3.1.2013, 64. vsk, nro 1, s. 135–168. PubMed:23020641 doi:10.1146/annurev-psych-113011-143750 ISSN 0066-4308 Artikkelin verkkoversio. (englanniksi)
  3. ↑ Michelle A Pievsky, Robert E McGrath: The Neurocognitive Profile of Attention-Deficit/Hyperactivity Disorder: A Review of Meta-Analyses. Archives of Clinical Neuropsychology, 1.3.2018, 33. vsk, nro 2, s. 143–157. doi:10.1093/arclin/acx055 ISSN 1873-5843 Artikkelin verkkoversio.
  4. 1 2 Thomas E. Brown (2006). Attention Deficit Disorder: The Unfocused Mind in Children and Adults. Yale University Press. pp. 246-247, 302-307
  5. ↑ ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) www.kaypahoito.fi. Viitattu 13.4.2021.
  6. ↑ Katarina Michelsson: Elämä ei aina ole helppoa mutta nautin joka hetkestä.” AD/HD - Seurantatutkimus 30-vuoden ikään asti. ADHD-lehti 4/2006. Sivu 17. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2006sosiaaliturva.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  7. ↑ Yvonne Groen, Ulrike Priegnitz, Anselm B. M. Fuermaier, Lara Tucha, Oliver Tucha, Steffen Aschenbrenner, Matthias Weisbrod, Miguel Garcia Pimenta: Testing the relation between ADHD and hyperfocus experiences. Research in Developmental Disabilities, 1.12.2020, 107. vsk, s. 103789. doi:10.1016/j.ridd.2020.103789 ISSN 0891-4222 Artikkelin verkkoversio.
  8. ↑ Hazell P (July 2011): "The challenges to demonstrating long-term effects of psychostimulant treatment for attention-deficit/hyperactivity disorder". Current Opinion in Psychiatry 24 (4): 286–90.
  9. 1 2 3 4 5 6 7 8 9 Aikuisten ylivilkkaus-tarkkaavuushäiriön lääkehoito Tuuli Lahti, Sami Leppämäki, Pekka Tani, Timo Partonen Suomen Lääkärilehti Vsk. 63 • Nr: 8 / 2008 • s. 741 - 744
  10. ↑ Aikuisen ADHD jää lähes aina tunnistamatta ja hoitamatta Yle 25.1.2014.
  11. ↑ Opettajille: AD(H)D Tasala, Päivi.
  12. ↑ Aktiivisuuden ja tarkkaavaisuuden häiriön (ADHD) ilmeneminen tytöillä Turun yliopisto. 4.2.2019. Arkistoitu 10.5.2021. Viitattu 9.5.2020.
  13. 1 2 Päivi Hakala: Diagnosointikriteereitä. http://paivitasala.wordpress.com/testeja/tarkkaavaisuushairio/
  14. ↑ http://www.oireet.fi/adhd.html
  15. 1 2 American Psychiatric Association (1994). Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders DSM-IV.
  16. 1 2 Mitä on ADD? adhdtutuksi.fi. Viitattu 9.5.2020.
  17. ↑ Katarina Michelsson: Elämä ei aina ole helppoa mutta nautin joka hetkestä.” AD/HD - Seurantatutkimus 30-vuoden ikään asti. ADHD-lehti 4/2006. Sivu 16. http://www.adhd-liitto.fi/sites/default/files/adhd4_2006sosiaaliturva.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  18. 1 2 Työpiste-verkkolehti 22.5.2012, viitattu 5.7.2013 (Arkistoitu – Internet Archive)
  19. ↑ ADHD verneri.net. Viitattu 9.5.2020.
  20. ↑ Arki toimimaan - vinkkejä lapsen myönteiseen tukemiseen ADHD-liitto (2014). Arkistoitu 7.5.2020. Viitattu 9.5.2020.
  21. 1 2 Autismikirjon häiriöt ja niiden samanaikaisuus ADHD:n kanssan Duodecim - Käypä hoito. Viitattu 8.6.2020.
  22. 1 2 Anu Vallinkoski: Vää­ri­nym­mär­ret­ty ADHD. Yliopisto-lehti 16/2006. https://www.helsinki.fi/fi/uutiset/vaarinymmarretty-adhd#.V8WmApxbN7Y.facebook
  23. 1 2 3 Elina Sihvola: Aikuisiän adhd:n diagnostiikka. ADHD-liiton jäsenlehti ADHD 4/2013, sivu 23. adhd-liitto.fi. Arkistoitu 7.3.2014.
  24. 1 2 3 4 Anna Bratt Fynd löser gåtan adhd 8.9.2009/ 9.9.2009 (Arkistoitu – Internet Archive)
  25. ↑ Jokela Markus (2006) Perimä ja ympäristö antisosiaalisuuden kehityksessä. Teoksessa Honkatukia, Päivi & Kivivuori, Janne (toim.) (2006) Nuorisorikollisuus - Määrä, syyt ja kontrolli. Nuorisotutkimusverkosto, Nuorisotutkimusseura, julkaisuja 66. Nuorisoasiain neuvottelukunta, julkaisuja 33. ISBN 951-704-323-6 ISSN 0357-0126
  26. ↑ Singh I: Beyond polemics: science and ethics of ADHD. Nature Reviews. Neuroscience, December 2008, 9. vsk, nro 12, s. 957–64. PubMed:19020513 doi:10.1038/nrn2514 ISSN 1471-003X S2CID:205504587
  27. ↑ Presenting ADHD Symptoms, Subtypes, and Comorbid Disorders in Clinically Referred Adults with ADHD ncbi.nlm.nih.gov.
  28. ↑ ADHD in Girls: The Symptoms That Are Ignored in Females additudemag.com.
  29. ↑ Adhd-oireiset voivat olla muita luovempia, tehokkaampia ja joustavampia – "Positiiviset piirteet usein unohdetaan, varsinkin nykypäivän koulumaailmassa" Yle Uutiset. 9.10.2018. Viitattu 15.11.2021.
  30. ↑ the National Collaborating Centre for Mental Health (NCCMH). The NICE Guideline on Diagnosis and Management of ADHD in Children, Young People and Adults. http://www.rcpsych.ac.uk/files/samplechapter/niceadhdsc.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  31. 1 2 Tarkkaavuushäiriö aikuisiässä. JYRKI KORKEILA JA PEKKA TANI. http://www.terveysportti.fi/xmedia/duo/duo94750.pdf
  32. ↑ Eräänä päivänä Jaana Sinersalo nielaisi uuden lääkkeen, ja tunnin kuluttua hän itki onnesta – 19 vuoden "masennus" olikin ADHD Yle Uutiset. Viitattu 29.8.2021.
  33. ↑ Tiiamari Pennanen: Mistä kertoo lasten ADHD-diagnoosien nopea kasvu? (nettilehti) Lääkärilehti. 2.2.2024. Helsinki: Lääkäriliitto ry. Viitattu 2.2.2024.
  34. ↑ Juha Lehti, Karoliina Saarnikko: Pinnistelijän syndrooma – mikä avuksi? (verkkoversio) (Julkaistu myös Lääkärilehdessä) Potilaan lääkärilehti. 20.1.2025. Helsinki: Lääkäriliitto ry. Viitattu 23.1.2025.
  35. ↑ Toikkanen, Ulla: ADHD-tutkimusten tarve väheni Pohjanmaalla (verkkojulkaisu) läääkärilehti.fi. 26.5.2025. Helsinki: Lääkäriliitto. Viitattu 27.5.2025.
  36. ↑ Ritvanen, Ilkka: ADHD todetaan yhä useammalla lapsella – vaaditaanko koulussa liikaa, kysyy ylilääkäri Yle Terveys. 11.3.2025. Helsinki. Viitattu 11.3.2025.
  37. ↑ Nykänen, Helmi: Pohjois-Karjalassa on tehty vääriä ADHD-diagnooseja, koska osaamisessa on puutteita – professorin mukaan sama ongelma koskee koko maata Yle Terveys. 24.1.2025. Helsinki. Viitattu 12.3.2025.
  38. ↑ osonen, Sari: Mitä ADHD-buumista tulisi ajatella? (Artikkelin verkkoversio) Lääkärilehti.fi. 18.3.2025. Viitattu 19.3.2025.
  39. 1 2 Maarit Virta, Anita Salakari: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tammi 2012.
  40. 1 2 3 Evaluating Dopamine Reward Pathway in ADHD, tiivistelmä, Jama
  41. ↑ Taru Mustonen: Tupakkariippuvuuden neurobiologinen tausta. Duodecim 2004;120(2):145-52.
  42. ↑ Prisma studio, Jakso 32/258: Prisma Studion ihmiskoe - näin treenaat ajan arviointia. Ensiesitys ti 3.12.2013 klo 20.00 Yle TV1
  43. ↑ Aikuisen ADHD. Diagnoosista hoitoon. Anniina Koski ja Sami Leppämäki. Suomen lääkärilehti 48/2013. http://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/11074/sll482013-3155.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  44. ↑ Steven M. Butnik: Neurofeedback in adolescents and adults with attention deficit hyperactivity disorder. Journal of Clinical Psychology, 2005-05, 61. vsk, nro 5, s. 621–625. PubMed:15723361 doi:10.1002/jclp.20124 ISSN 0021-9762 Artikkelin verkkoversio.
  45. ↑ Tutkimus: ADHD-potilailla on muita hitusen pienemmät aivot. 16.2.2017. http://www.iltalehti.fi/terveys/201702162200071647_tr.shtml
  46. ↑ Biederman J. Attention-deficit/hyperactivity disorder: a selective overview. Biol Psychiatry 2005;57:1215-20
  47. ↑ http://www.continuingedcourses.net/active/courses/course003.php
  48. ↑ Martine Bellanger et al: Neurobehavioral Deficits, Diseases, and Associated Costs of Exposure to Endocrine-Disrupting Chemicals in the European Union. J Clin Endocrinol Metab. 2015 Apr; 100(4): 1256–1266. Taulukko 5. https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC4399309/#B24
  49. ↑ Gizer, IR.; Ficks, C.; Waldman, ID. (Jul 2009). "Candidate gene studies of ADHD: a meta-analytic review". Hum Genet 126 (1): 51–90. http://link.springer.com/article/10.1007/s00439-009-0694-x
  50. ↑ Rintahaka, P., Nuorten neuropsykiatriset häiriöt – ADHD, Aspergerin oireyhtymä ja unihäiriöt [Nuorisolääketiede]. Duodecim, 2007. 123, 215–222.
  51. ↑ Sadeh, A., R. Gruber, and A. Raviv, Sleep, Neurobehavioral Functioning, and Behavior Problems in School-Age Children. Child Development, 2002. 73(2), 405-417.
  52. ↑ Zaria Gorvett: The medications that change who we are www.bbc.com. Viitattu 24.12.2020. (englanniksi)
  53. ↑ Ruokavalio saattaa selittää ADHD-oireet osalla lapsista Yle.fi. Viitattu 4.2.2011.
  54. ↑ Russel Barkley. Fact Sheet: Attention Deficit Hyperactivity Disorder (ADHD)
  55. ↑ Seppänen, Anne: Raudanpuutteella voi olla rooli lasten ADHD:n taustalla Lääkärilehti. 2.4.2024. Viitattu 6.4.2024.
  56. ↑ Callaway Ewen: Did hyperactivity evolve as a survival aid for nomads? Newscientist.com, 10.6.2008.
  57. ↑ Biopalautehoito (neurofeedback) lasten ja nuorten ADHD:n hoidossa www.kaypahoito.fi. Viitattu 17.12.2022.
  58. ↑ Matti O. Huttunen, Tarkkaavuushäiriön lääkehoito. Lääkkeet mielen hoidossa 23.7.2008. (Arkistoitu – Internet Archive)
  59. ↑ Development of the DSM Kadi.myweb.uga.edu. Arkistoitu 2.12.2013. Viitattu 25.5.2009.
  60. ↑ New Diagnostic Criteria for ADHD: Subtle but Important Changes. http://www.helpforadd.com/2013/june.htm (Arkistoitu – Internet Archive)
  61. ↑ http://jad.sagepub.com/content/early/2012/02/05/1087054711432309 (Arkistoitu – Internet Archive)
  62. ↑ An Early Description of ADHD (Inattentive Subtype): Dr Alexander Crichton and `Mental Restlessness' (1798) Child and Adolescent Mental Health, Volume 6, Number 2, May 2001 , s. 66–73(8)
  63. ↑ p 271, An inquiry into the nature and origin of mental derangement: comprehending a concise system of the physiology and pathology of the human mind and a history of the passions and their efects.
  64. ↑ Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) kehittyminen lääketieteelliseksi diagnoosiksi. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2003:10:68–83. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_2003_40_68_83.pdf (Arkistoitu – Internet Archive)
  65. ↑ Suominen S. Tarkkaavuushäiriön (ADHD) monitieteiset selitysmallit – ristiriidasta yhteiseen ymmärrykseen? Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti 2006: 43 295–308. http://koti.welho.com/sausuomi/pdf/Suominen_181206.pdf
  66. ↑ Patrick KS, Straughn AB, Perkins JS, González MA: Evolution of stimulants to treat ADHD: transdermal methylphenidate. Human Psychopharmacology, 2009, 24. vsk, nro 1, s. 1–17. PubMed:19051222 PubMed Central:2629554 doi:10.1002/hup.992 Artikkelin verkkoversio.
  67. ↑ Pemoline - Withdrawn due to liver toxicity risk. WHO Pharmaceuticals Newsletter (05). 2005 http://apps.who.int/medicinedocs/en/d/Js8120e/1.3.html#Js8120e.1.3
  68. ↑ FDA’s Psychiatric Division Has Rejected Cortex’s Request to Study CX717 in Phase IIb ADHD Study http://www.businesswire.com/portal/site/home/permalink/?ndmViewId=news_view&newsId=20071011005369&newsLang=en
  69. ↑ Lääkkeiden käyttö lisääntyy (Arkistoitu – Internet Archive) Helsingin Sanomat 16.1.2014
  70. 1 2 New study suggests ADHD- like behavior helps spur entrepreneurial activity ScienceDaily. Viitattu 15.11.2021. (englanniksi)
  71. ↑ Haverinen, Rea: Suomalaisräppäri avoimena uutuuskirjassa: Sairastan ADHD:ta (Arkistoitu – Internet Archive) Voice.fi. 31.7.2011.
  72. ↑ Marja Hintikka Livestä tuttu Jenny Lehtinen syömishäiriöstään: ”Lääkitsin ADHD:täni sokerilla” Me Naiset. 6.6.2016. Viitattu 22.11.2016.
  73. ↑ Tuusjärvi, Jenni: Radiojuontaja Julianna Jokela valjasti ADHD:n vahvuudekseen – ’En olisi tässä ilman ADHD:ta’ Voice. 25.11.2022. Viitattu 24.3.2024.
  74. ↑ http://www.killerhiphop.com/killerhiphop-exclusive-hopsin-interview/
  75. ↑ http://www.imdb.com/name/nm1747013/bio
  76. ↑ Inhimillinen tekijä, YLE (Arkistoitu – Internet Archive)
  77. ↑ Lääkkeet eivät ole tehonneet – Onko tarkkaavaisuushäiriö Nykäsen ongelmien osasyy. Ilta-Sanomat, 10.3.2004.
  78. ↑ “You’re in Brilliant Company” - Learning Disabilities Association of Washington (Arkistoitu – Internet Archive)
  79. ↑ Michaelis, Vicki: Built to swim, Phelps found a focus and refuge in water USA Today. 1.8.2008.
  80. ↑ Tähtivaara, Sarianne: Podcast: Diagnoosi mullisti Pilvi Hämäläisen elämän: ”Mitä helvettiä, tällaistako tämä voi olla” Ilta-Sanomat. 25.12.2023. Viitattu 31.12.2023.
  81. ↑ Hapuli, Noora & Leinonen, Pauliina: Sekavasti käyttäytynyt Sampo Kaulanen sai ADHD-diagnoosin - lähti yksin raittiille matkalle: ”Aikaa vain itselle toipua” Iltalehti. 31.7.2018. Viitattu 31.12.2023.
  82. ↑ Korhonen, Iida: Will.i.am: Minulla on adhd YleX. 28.4.2013. Viitattu 16.12.2013.
  83. ↑ https://www.lowkickmma.com/arnold-allen-dangerous-jean-silva-fight/

Kirjallisuutta

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
  • AD/HD nuorilla ja aikuisilla. PS-kustannus 2003.
  • Aro, Tuija: Tarkkaavaisuushäiriöinen oppilas koululuokassa. Niilo Mäki instituutti 2003.
  • Cleve, Elisabeth: Kaaoksesta kohti eheyttä: ADHD-lapsen tarina. WSOY 2003.
  • Dufva, Virpi – Koivunen, Mirjami (toim.): ADHD: Diagnosointi, hoito ja hyvä arki. Jyväskylä: PS-kustannus, 2012. ISBN 978-952-451-566-5
  • Jokinen, Kristiina: ADHD-opas koulunkäyntiavustajille. PS-kustannus 2004.
  • Lehtokoski, Anne: Aikuisen ADHD ja aivojen arvoitus. Tammi 2004.
  • MBD ja ADHD: diagnosointi, kuntoutus ja sopeutuminen. PS-kustannus 2004.
  • Sandberg, Erja: ADHD perheessä: Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. (Diss. Opettajankoulutuslaitos: Tutkimuksia, 393) Helsinki: Helsingin yliopisto. ISSN 1799-2508 ISBN 978-951-51-2114-1 Teoksen verkkoversio.
  • Tikkanen, Märta: Sofian oma kirja: MBD-lapsen tarina. Tammi 1998.
  • Tikkanen, Märta: Sofia aikuisena: elämää MBD:n kanssa. Tammi 1998.
  • Virta, Maarit – Salakari, Anita: ADHD-aikuisen selviytymisopas. Tammi 2012.

Aiheesta muualla

[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Autismin kirjon häiriöt ja muut neurologiset häiriöt
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/w/index.php?title=ADHD_(aktiivisuuden_ja_tarkkaavuuden_häiriö)&oldid=24190025”