Muistoja menneistä jouluista

Kahdeksantoista vuotta sitten napattu valokuva tuo mieleen menneet joulut. Silloin suuren talon täytti lasten innokkaat äänet. Joulun odotus oli täynnä puuhaa, pienet sormet leipoi kiekurapullia ja otti muotilla tahmeaa piparitaikinaa. Välillä kinasteltiin suositusta possumuotista ja suuresta kaulimesta. Naapurin Marikin oli lähes poikkeuksetta mukana jouluvalmisteluissa.
Illemmalla askarreltiin joulukortteja tai tehtiin taikataikinasta lisää hahmoja jouluseimeen.
Kynttilöiden steariinista saatiin hienoja kuvia sanomalehden sarjakuvista, painoimuste tarttui kuumaan steariiniin kuin paremmassakin kirjapainossa.
Ulkona rakennettiin lumiukkoa tai viimeisteltiin lumilinnaa, pulkat ja rattikelkka oli kovassa käytössä. Ja eteinen pursusi märkiä lapasia, villasukkia, kenkiä ja haalareita.
Ja jouluaatto aamussa oli erityistä taikaa. Tänään tulisi joulupukki!
Äiti oli herännyt jo hyvissä ajoin hauduttamaan riisipuuroa, se kuului meillä aina aattoaamuun. Koko talo sytytettiin täyteen kynttilöitä, oli vielä niin aikaista että ulkona oli pimeää. Vain Topin oli hiukan vaikeaa karistaa unet silmistä, muut olivat jo ihan joulutöpinöissä.

Joulupuurolautaset jaettiin umpimähkään. Ja sitten jokainen laulaa lurautti omassa lautasessa olleen joululaulun tai ainakin sen verran minkä osasi. Topi ei yleensä halunnut laulaa, ja sovittiinkin että lausuminenkin käy... Mantelin sai aina äiti, se jopa herätti epäilyksiä muissa :)
Puuron jälkeen sai avata yhden paketin.
Vaikka aatto oli täynnä touhua, päivä oli lapsista pitkä.
Kunnes lopulta se odotettu ilta saapui. Kaikki liukuivat joulun taikapiiriin.

Jatkan joulublogiani ensi vuonna. Ihanaa uuttavuotta kaikille, Päivi.

Jäätöitä

Lumi on kaunista, mutta kauniimpaa on jää. Tänään oli juuri sopiva päivä tehdä erilaisia jäätöitä. Laitettiin kuusi jäälyhtyä jäätymään kymmenen litran ämpäreihin. Pakkasta oli 15 astetta, joten alle kymmenessä tunnissa lyhdyt olisivat valmiit. Hulaus lämmintä vettä ja lyhty tupsahtaa ulos ämpäristä kirkkaana ja kauniina. Jäädytin vielä kakkuvuokaan kaksi sydämenmuotoista lyhtyä. Laitan ne joko isojen lyhtyjen koristeiksi tai sitten ulkoterassille ilahduttamaan jouluvieraita. Tuikku on juuri sopiva tämän sydämen sisään. Ulkoa olikin sitten mukava siirtyä lämpiminpiin joulunvalmistelutöihin.

 

Seitsemän tuntia ei vielä riittänyt lyhdyn jäätymiseen. Eipä hätää, tällä pakkasella vaan uusi lyhty tulemaan. Käänsin muut ämpärit ylösalaisin, niin jäätyminen on tasaisempaa.
 Porasin reiän sydän renkaaseen ja valutin liiat vedet pois, ettei se lyhty halkeaisi.

 

Huomenna Tauno saa kypärän tilalle tonttulakin ja uuden, ehomman nenän.

Piparit odottavat silkkipaperin sisällä noutajaansa.

 

Tonttu oli lähettänyt minulle joulupaketin, josta paljastui muunmuassa sinappijauhoa ohjeineen. Nyt on mistä valita kinkun kanssa...

Joulupuuhailu on hauskaa, kunhan ei väsytä itseään liikaa. Muistetaan kaiken tämän kiireen ja tohinan keskellä välillä vaan rauhoittua nauttimaan kaikesta kauniista ja mikä tuottaa itselle iloa. Silloin joulun taika pääsee vaikuttamaan mielen joka sopukkaan saakka.

Kolmas Adventti

Tunnelmallista kolmatta Adventtisunnuntaita!
Ulkona on sysipimeää, vain jouluvalot antavat pikkuisen kultaista loistettaan. Lunta sataa hiljalleen, ilman raivoavaa tuulta olisi lähes idyllistä. Lunta on kinostunut paikoitellen puolen metrin verran, pelloilta tuuli pääsee tanssittamaan lunta ilman esteitä.
Mutta sisällä on lämmintä, puuhellassa ritisee tuli ja adventtikynttilät on sytytetty.
Eilen oli Porvoon Wanhankaupungin joulunavajaiset.Pikkuruiset, käsitöitä pursuilevat markkinakojut olivat vallanneet alueen ja puodit olivat tulvillaan joulutunnelman vallanneita ihmisiä. Mutta myyjien asenteissa näkyi kiire ja tungos. Ärtyneitä ilmeitä, lähes ilkeitä kommentteja asiakkaille, jotka olivat pysähtyneet liian ahtaisiin paikkoihin ihailemaan jouluisia tuotteita. Lattiat olivat paikoin tosi liukkaita ja yksi hurja kaatuminen jyrkissä portaissakin sattui kohdalle.
Tungoksissa ja joulunhälinässäkin yritetäänhän muistaa joulumieli!
Mutta Porvoon kaupunki teki jouluisan eleen unohtamalla maksulliset pysäköintipaikat, kaikki parkkipaikat oli vapaassa käytössä, KIITOS!
Kaupunki oli koristeltu tunnelmallisesti. Pikkuisia joulukuusia valoineen, valonauhoja kaikkialla, kynttilöitä ja lumen tuoma kauneus.
Helmi-kahvila oli jäädyttänyt taidokkaan oksakoristelun, harmi etten ottanut kameraa mukaan.
Tänään rauhoitutaan ihan vaan olemaan, joulutunnelmaan virittäytymään.
Rauhallista Adventtia teille kaikille!

Lucian päivä

Pyhä Lucia

   

Pyhä Lucia, jonka silmät ovat lautasella. Domenico di Pace Beccafumin maalaus vuodelta 1521.

Pyhä Lucia (lat. Sancta Lucia, 283–304) on katolisen kirkon kanonisoima pyhimys ja ortodoksisen kirkon muistelema pyhä, joka koki marttyyrikuoleman keisari Diocletianuksen hallituskauden lopulla noin vuonna 304. Mitään muuta Luciasta ei varmuudella tiedetä. Lucia on sokeiden ja näkövammaisten pyhimys.
Pyhän Lucian päivää vietetään 13. joulukuuta. Muistopäivä kuuluu alun perin katoliseen pyhimyskalenteriin, mutta nykyisin sitä vietetään ennen kaikkea ruotsinkielisessä kulttuurissa. Perinteeseen kuuluu Lucia-neito, joka on pukeutunut valkoisiin vaatteisiin, punaiseen vyöhön ja kynttiläkruunuun ja pitää kädessään kynttilää.<sup>[1]

Wikipedia


 Kaksikymmentä vuotta sitten, kun vanhin lapsistani oli neli-vuotias, naapurimme pyysi häntä Lucia-neidoksi oman tyttönsä seuraksi sairaalaan, osastoja kiertämään. Sairaalalta saatiin kynttiläkruunut, valkoisita lakanoista tehtiin asut ja kaksi suloista Lucia-neitoa olivat valmiit laulamaan osaamiaan joululauluja vanhusten iloksi. Pikkutytöt sai paljon hymyjä ja taisi muutama kyynelkin valua. Mukavia muistoja.


LUCIA-LAULU</sup>
Taivaalla tähtivyö
kirkkaana loistaa,

viestiä jouluyön

tuikkeensa toistaa.

Taivainen kirkkaus,

riemuisa julistus.

Kynttilät syttyy,

kynttilät syttyy.



Metsiin jo Pohjolan

vaipan luo hanki,
ja maa on valkean

verhonsa vanki.

Taivaisen hohteen tuo,

Lucia valon suo,

Pyhä Lucia,

Pyhä Lucia.



Kiteet luo helmivyön

valkoiseen kaapuun.

Kätköstä talviyön

luoksemme saapuu.
Lucia seppelpää,
juhlista hetki tää,
saavuthan luoksemme,

Pyhä Lucia.


Natten går tunga fjät runt gård och stuva.
Kring jord som soln förgät, skuggorna ruva.
Då i vårt mörka hus, stiger med tända ljus
Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Natten var stor och stum, nu hör det svingar
i alla tysta rum, sus som av vingar.
Se på vår tröskel står vitklädd med ljus i hår
Sankta Lucia, Sankta Lucia.

Mörkret skall flykta snart, ur jorden dalar
så hon ett underbart ord till oss talar.
Dagen skall åter ny stiga ur rosig sky
Sankta Lucia, Sankta Lucia.



Jo keskiajalla juhlittiin Pohjolassa auringon voittoa pimeydestä. Juliaanisen kalenterin aikana, ennen vuotta 1753 sattui vuoden pimein päivä joulukuun 13. päivän kohdalle, josta sittemmin tuli Pyhän Lucian muistopäivä.
Sekaannus johtuu siitä, että 1600-luvun Saksassa kuviteltiin, että joulupukin esikuva, Jeesus-lapsi tuli valepuvussa Maan päälle jakaman vehnäpullia kilteille lapsille. Tuhmille lapsille jakeli sen sijaan kuritusta kissan valepuvussa oleva paholainen, Lusifer.
 Uskomus siirtyi Ruotsiin ja käsitteet sekaantuivat. Kun tarinaan lisättiin vielä riemu päivän pitenemisestä  syntyivät sahramilla auringonkeltaisiksi värjätyt leivonnaiset, joiden piti pelottaa valonarka Lucifer-kissa pois ja kutsua aurinko takaisin.
Jaakko Rahola
  

Lucia-pullat

• 5 dl maitoa
• 50 g hiivaa
• 1 tl suolaa
• 0,5 g sahramia
• 2 dl sokeria
• 1 kananmuna
• 13-15 dl vehnäjauhoja
• 150 g margariinia tai voita

Voiteluun: 1 kananmuna
Koristeluun: rusinoita

Liota hiiva kädenlämpöiseen maitoon. Lisää suola, sahrami, sokeri ja muna. Lisää puolet jauhoista ja vatkaa voimakkaasti hyvän sitkon aikaansaamiseksi. Lisää pehmeä rasva ja loput jauhot. Alusta kimmoisa, kulhon reunoista irtoava taikina. Peitä astia ja kohota lämpimässä paikassa kaksinkertaiseksi.

Vaivaa taikinasta ilmakuplat jauhotetulla työpöydällä. Jaa taikina kahteen osaan ja molemmat osat edelleen noin 15 palaan. Muotoile palat sormenpaksuisiksi tangoiksi (noin 20 cm) ja rullaa tangon päät eri suuntiin kierteelle. Peitä ja kohota 30-45 minuuttia. Voitele pullat rikkivispatulla munalla ja koristele rusinoilla. Paista uunin keski-osassa 225 asteessa 8-12 minuuttia, pullien koosta riippuen.

Vinkki: Voit lisätä taikinaan myös purkillisen rahkaa (250 g). Lisää rahka yhtä aikaa suolan, sokerin, sahramin ja kananmunan kanssa. Tarvitset myös hieman enemmän jauhoja (n. 2 dl lisää).

Ohje: DanSukker
Teksti: Sirpa Lauttamus-Ahola
 

Lumihan on ihanaa!

 

Lunta oli aamulla NIIN paljon, että lähdin lumitöihin. Mutta... se oli niin ihanaa, valkoista ja muhevaa, että käteni alkoivat kuin itsestään pyörittää palloa, toista ja komatta. LUMIUKKO.

Tauno sai nimensä ja kuvansa ikuistettua tänne, kun ei lumiukon elämän pituutta aina arvaa. Mutta jos se jouluun asti kestää, niin jokainen tietää mitä jouluyönä tapahtuu.

 

 

Olin likomärkä, kun lumiukko oli valmis ja keskenjääneet lumityötkin piti hoitaa. Laskin lampaat ulos ja ne katselivat kiinostuneina porkkananenää. ja minä vakoilin olkani yli lunta työntäessäni lampaitten liikkeitä, muistin entisen kultaisennoutajani Kamun, jolla oli pakkomielle kaataa kaikki tyhjästä ilmestyneet lumiukot! Mutta Tauno sai olla rauhassa, olikohan se sen verran määrätietoisen näköinen metsurinkypärässään, että lampaat katsoivat paremmaksi antaa sen olla omineen.

 

 

Päkäpää varmistaa, ettei tänne ole ilmestynyt mitään ylimääräisiä, valkoisia ja pelottavia henkilöitä.

TOINEN ADVENTTI

 

RAUHAISAA TOISTA ADVENTTIA !

Nämä viikot vilahtavat ohi niin kovin nopeasti. Joulu lähestyy. Tänään otetaankin ihan rennosti ja kuunnellaan jouluisia lauluja ja poltellaan kynttilöitä. Aamu alkoi pirteästi lumitöillä ja sen jälkeen lampaiden ulkoilutuksella. Nämä meidän villakerät on tulleet jo niin kesyiksi, että ne seuraisi vaikka postilaatikolle asti , eli noin puolen kilometrin päähän. Joutuu jo hätistelemään niitä kotiin päin, mutta ne vaan tiiviinä laumana kulkee perässäni.

Eilen oltiin Tuulimyllyn joulupolulla, tapahtumassa joka on meidän kylällä jokavuotinen. Ihana ympäristö, vanhoja rakennuksia ja tunnelmallisia miljöitä. Ja koko tapahtuma on talkoovoimin toteutettu ja ilmainen. Kuvia jäljempänä. Tälläisillä tapahtumilla se joulumieli pysyy yllä!

 

Komea tuulimylly odottaa kulkijoita

                                                         

 

Mahtava rakovalkea lämmittää

                                                

 

                                                     Tähänkö ne kaikki
                            kilttien nimet kirjataan?
                                              

 

Hämyholvissa voi viettää kauniin musiikin lomassa hiljaisen hetken.

Polku oli valaistu lyhdyin ja tuikuin. Siellä täällä oli eläviä tulia, rakovalkea ja makkaranpaistopaikkoja. Oli mahdollisuus juoda nokipannukahvit itseleivotun pullan kera. Olipa polun varrella Mörrin majakin, havuista kasattu. Ihmiset hymyili, se jos mikä on tänä päivänä harvinaista herkkua!

Pipareita pipareita

   

Tänään oli leipomispäivä. Löysin äitini vanhan keittokirjan vuodelta 1952. Siitä poimin ohjeen Presidentinrouvan piparit. Nämä ensimmäiset kuvat ovat ihan perinteisitä joulupipareista. Presidentinrouvan pipareiden perusohjeesta tein kolmenlaisia pikkuleipiä. Nyt vaan pitää laittaa ne hyvään piiloon, mieheni on hulluna kaikkeen itse leivottuun. Että jotain jäisi jouluksikin;D

Ohjeet blogissani sivulla wanhan ajan jouluruokia.

Kulmalan Karitan ankat

Maatilan eläimet, muotit Tallinnan tuliaisina.

 

Presidentinrouvan taikinasta

 

Presidentinrouvan taikinasta

 

Nämä minä annan tuliaisiksi. Purkki on laivalta, kansi päällä se on karuselli!